Syöpä toi mukanaan rohkeuden elää
Susanna Virkin elämänmuutos on todiste siitä, että syöpään sairastumisen ja kuolemanpelon voi kääntää myös mahdollisuudeksi elää rohkeasti.
”Monissa syöpään liittyvissä tarinoissa on apea pohjavire. Syövän voi kääntää kuitenkin myös mahdollisuudeksi löytää uusi elämänvaihe ja rohkeus elää”, Susanna toteaa ja kertoo tässä oman, hieman erilaisen ja rohkeutta henkivän tarinansa.
”Sinulla on rintasyöpä”. Tämä on pysäyttävä lause, jonka noin 5 000 suomalaisnaista kuulee vuoden aikana. Sama lause pysäytti myös Susanna Virkin joulukuussa 2009.
”Kaikki alkoi jo kesällä 2009, jolloin huomasin sängyssä loikoillessani herneen kokoisen kovan patin rinnassa. Joulukuussa huomasin, että patti oli epäilyttävästi kasvanut ja menin suoraan Porin terveyskeskukseen. Patti leikattiin nopeasti ja sain arvion, että kyseessä oli hyvänlaatuinen rasvapatti. Tarkempien tutkimusten jälkeen kuitenkin selvisi, että kyseessä oli rintasyöpä. Tammikuussa rinta leikattiin uudestaan ja samalla tyhjennettiin kainalon imusolmukkeet. Leikkaus oli iso ja rinnassa koreili leikkauksen jäljiltä 47 tikkiä. Hoidot etenivät todella tehokkaasti ja sain koko setin syöpähoitoja. Suomalainen terveydenhuolto on loistavaa, on hienoa, että kaikki ovat hoidoissa yhteismitallisia ja kaikki saavat kaikki tarpeelliset hoidot.”
”Syöpähoitojen keskellä oloni oli huono sekä fyysisesti, mutta myös henkisesti.” Hoitojen aikana Susannan elämä mullistuikin monella tavalla, hän erosi miehestään, muutti uuteen asuntoon ja sanoi itsensä irti vakituisesta työpaikastaan.
”Olen aika varma siitä, että näin totaalista muutosta ja näin nopeassa tahdissa ei olisi tapahtunut, ellei taustalla olisi ollut syöpään liittyvä kuolemanpelko. Syöpä aiheutti sen, että koin, että vaikka elämä ei ole täysin hallinnassa, pystyn kuitenkin vaikuttamaan moneen asiaan. Kuolemanpelko on radikaali eteenpäin potkija”, Susanna kiteyttää.
Susannasta kuoriutuu tutkija ja huippu-urheilija
Susannan kohdalla elämä heitti kuperkeikkaa ja hän aloittikin kokonaan uuden elämänvaiheen.
”Ennen syöpään sairastumista toimin pintakäsittelyn opettajana Porissa. Vähitellen huomasin, että rakennusmaalaus ei enää kiinnostanut ja otin virkavapaata työstäni. Taidehistorian opiskelu Tarton yliopistossa ja mielenkiintoiset työt Suomi100-projektissa veivät kuitenkin mennessään ja lopulta uskaltauduin sanomaan itseni irti. Vakituisesta työpaikasta luopuminen tämän ikäisenä vaatii tietyn määrän rohkeutta”, hän toteaa. Parhaillaan Susanna viimeistelee nyt 54-vuotiaana esikoiskirjaansa ja kirjoittaa väitöskirjaa teatterivalokuvista.
Susanna vei kuitenkin muutoksen vieläkin pidemmälle, sillä vähitellen tavallisesta perheenäidistä alkoi kuoriutua myös huippu-urheilija. ”Hoitojen seurauksena turposin useampia kiloja, kunnes vihdoin eräänä iltana Italian Padovassa päätin, että nyt riittää. Aloitin hölkkäämisellä, mutta lopulta menin Porin uimahallille ja osallistuin vapaauinnin ja rintauinnin kurssille, joita järjesti aikuisuintiin keskittynyt uintiklubi Nereus.”
”Vähitellen muutkin huomasivat, että uiminen sujuu hyvin. Ensimmäisiin uintikisoihin menin noin puoli vuotta siitä, kun olin aloittanut uimisen. Kyseessä oli avovesikisat. Levän keskellä uiminen oli niin kammottavaa, että jo se varmasti siivitti minut hyvään tulokseen”, hän naurahtaa pilke silmäkulmassa. Seuraavana keväänä vuorossa olivat ensimmäiset SM-kisat ja viime vuonna Susanna osallistui Sloveniassa pidettyihin EM-kisoihin. Nyt tähtäimessä on Etelä-Koreassa järjestettävät MM-kisat.
”Käyn uimassa viisi kertaa viikossa, teen voimaharjoittelua ja syön kuin huippu-urheilija. Teen harjoittelua tosissaan, mutta silkalla ilolla. Minulla ei ole mitään menetettävää ja samalla uinti on hyvää terapiaa. Vesi toisaalta kannattelee, mutta myös toimii vastuksena”. Voittoisaa uintiuraa on lujan voitontahdon lisäksi edistänyt se, että Suomen uintiurheilun tähti, Matti Mattson, kuuluu Porin uintiseuraan ja Matin valmentaja Eetu Karvonen valmentaa myös Susannaa.
Elän tässä ja nyt
”Sairaus opetti hylkäämään jossittelun ja auttoi elämään tässä ja nyt. Sairauden kokeneena oli helpompi heittäytyä ja katsoa, mitä elämä tuo tullessaan – ja luottaa siihen, että asiat järjestyvät. Välillä tietysti huolestuttaa, mutta rehellisesti sanoen elän nyt elämäni hienointa aikaa – kunhan vain saisin apurahaa tutkimukselle”, Susanna virnistää.
”En ole käyttänyt päiviäni siihen, että olisin pohtinut, mistä syöpä johtuu tai miksi se tuli minulle. Alusta lähtien ajattelin, että se on ongelma, josta on selvittävä. Syöpään sairastunut voi elää sairautensa kanssa hyvää elämää ja ottaa vastuuta omasta parantumisestaan. Vertaisryhmässä en tämän vuoksi viihtynyt, sillä tunsin suhtautuvani syöpään eri tavoin kuin muut. En kokenut syöpää niinkään sairaudeksi vaan tehtäväksi tai tilaksi, joka pitää hoitaa kuntoon. Vaikka syöpä pelottaa, näen, että se on myös tuonut mahdollisuuksia ja potkinut eteenpäin – kohti uutta.
Elämä yllätti jälleen
Viimeisimpänä käänteenä kesken normaalien uintitreeniensä Susanna tunsi kovaa rintakipua. Herättyään TYKS:n teho-osastolla Turussa hän sai kuulla, että aortta oli revennyt. Takana oli kuuden tunnin leikkaus ja hengenlähtö oli ollut todella lähellä.
Hyvän kuntonsa takia Susanna pääsi kotiin jo viikon kuluttua tapahtuneesta. Kaikkiaan toipuminen kestää kolmisen kuukautta. Nyt toipilaan päivät täyttyvät kuntoutuksesta ja mielekkäästä puuhailusta. Susannan taistelutahto ei ole hävinnyt. ”Jos kaikki sujuu hyvin, niin uintiharrastus jatkuu kesäkuussa ja seuraavat SM-kilpailut ovat marraskuussa.”
Jäämme seuraamaan, miten Susannan käy uintikisoissa.
Teksti: Eija Vallinheimo
Kuva: Essi Pursiheimo
