Älä jää yksin
Kuortanelainen Kaija Kiviluoma on varsinainen vapaaehtoistyön työmyyrä. - Parhaita hetkiä on, kun olen voinut helpottaa jonkun toisen tuskaa tai pelkoa – ja kun kuulen sanat: ”Kiitos, että olet”.
Olen Kaija Kiviluoma Etelä-Pohjanmaalta. Eläkkeelle jäin pari vuotta sitten. Olen Kuortaneen syöpäpotilaskerhon puheenjohtaja ja mukana Pohjanmaan Syöpäyhdistyksen hallituksessa varajäsenenä.
Sairastuin rintasyöpään vuonna 2018. Olin käynyt mammografiatutkimuksissa jo alle kolmekymppisenä ja paksuneulanäytteitäkin oli otettu useamman kerran. Yllätys olikin aikamoinen, kun lääkäri soitti kesken työpäivän ja kertoi rintasyövästä. Oli syntymäpäiväni, täytin 62 vuotta.
Leikkaus tehtiin osapoistona ja kainalosta poistettiin muutama imusolmuke. Syöpä ei ollut levinnyt ja sädehoidoissa kävin Vaasan keskussairaalassa. Tänään olen mielestäni terve, vaikka tuleva viisivuotistarkastus hieman jännittääkin.
Kun sain tietää rintasyövästä, etsin heti tietoa ja vertaistukea. Sairaalan poliklinikan info-tv:ssä sattui pyörimään Pohjanmaan Syöpäyhdistyksen tiedote. Kotiin palattuani etsin yhdistyksen nettisivun ja liityin saman tien jäseneksi. Minun onnekseni Seinäjoella alkoi rintasyöpään sairastuneiden vertaistukiryhmä, joka oli korvaamaton tuki oman syövän käsittelyssä.
Ajan kuluessa innostuin itsekin vertaistukitoiminnasta ja olen kouluttautunut Pohjanmaan Syöpäyhdistyksen vertaistukijaksi ja kerhonohjaajaksi. Seinäjoen keskussairaalassa olen OLKA-vapaaehtoinen. Annan vertaistukea myös TOIVO-sovelluksessa ja olen mukana valtakunnallisessa kokemustoimijaverkostossa.
Vapaaehtoistyössä minua motivoi toisten auttaminen, ja vaikka se on melko vaativaa, se myös antaa paljon. Vapaaehtoisina emme pysty parantamaan ketään, mutta me voimme olla olkapää ja kuuntelevat korvat.
Jokaisen ryhmätapaamisen, luennon, keskustelun ja puhelun tai OLKA-vuoron jälkeen mieli on parempi kuin sitä ennen. Vapaaehtoistyö antaa enemmän kuin ottaa.
Kerran vertaisryhmässä pohdimme, mitä hyvää syöpä on tuonut tullessaan. Minun vastaukseni oli ja on, että diagnoosin jälkeen olen oppinut elämään tässä hetkessä. En enää kadu menneitä tai siirrä asioita tehtäväksi tulevaisuudessa. Meillä on vain tämä hetki!
Tässä minun terveiseni lukijoille: kun sairastut – älä jää yksin. Paikallinen syöpäyhdistys tarjoaa tietoa, neuvoja ja tukea. Sieltä saat myös tukihenkilön yhteystiedot. Jos haluat, voit hakea tukea nimettömänä esimerkiksi TOIVO-sovelluksesta. Myös sairastuneen läheiset ja erityisesti lapset tarvitsevat tukea. Siihenkin syöpäyhdistykseltä löytyy asiantuntemusta.
Muista: et ole yksin – me vapaaehtoiset tukihenkilöt olemme sinua varten!
Teksti: Anu Kytölä
Kuva: Kuvarte
Artikkeli julkaistu Syöpä-lehdessä 2/2023
- Nähdyksi tuleminen kannattelee ja vahvistaa
- Syöpähoito on haasteiden edessä
- Lapsenomaista luovuutta ja iloa myös työhön
- Vapaaehtoistyötä suurella sydämellä
- Toivon syöpähoitoihin tasapuolisuutta
- Niin moni meistä joutuu kohtaamaan syövän
- Turvallisesti auringossa
- Kolme erilaista tarinaa työhönpaluusta
- Onnellinen melanooman kokenut