Syöpä voi myös rikastuttaa elämää

Espanjalainen vanhusten palvelutalo Adorea sijaitsee Benalmádenassa, noin 10 kilometrin päässä Fuengirolasta. Talon kaksio on ollut Riitta ja Erkki Mustosen koti helmikuusta lähtien.

”Katso, tuolla kukkii Mangolia. En ole nähnyt sitä ennen kuin täällä Espanjassa. Talon päädyssä on uima-allas ja tässä alapuolella vihreää ruohoa”, Erkki Mustonen viittoilee pihamaalle, kun kuljemme käytävää pitkin hänen kotiinsa.

On kesäkuun alku. Aurinko paistaa täydeltä terältä ja lämpötila hätyyttelee hellerajoja.

Mustoset muuttivat Turusta Espanjan Aurinkorannikolle vuonna 2001. Molemmat olivat eläkkeellä jo silloin, nyt Riitta on 77- ja Erkki 78-vuotias.

”Tulimme tänne terveyden takia, eräs fysiatrian erikoislääkäri suositteli meille muuttoa lämpimään”, Erkki sanoo.

Erkki sairastaa diabetesta ja lämmin ilma tekee hänelle hyvää. Riitalla on MS-tauti. Hän on aina pitänyt auringosta, muttei kuumasta säästä.

Riitta epäilee, että suomalaisista tuntuu varmasti hullulta, että hekin lähtivät Espanjaan, vaikka välttelevät paikallisten ihmisten tavoin liikaa aurinkoa.

”Käytän aurinkorasvoissa suojakerrointa 50. Vetäisen sitä joka aamu käsiin ja jalkoihin. Lisäksi pidän pitkähihaista paitaa ja kuljen kadun varjoisalla puolella”, Erkki luettelee suojautumiskeinojaan.

Lämpö ja valo olivat kuitenkin ne Espanjan valtit, jotka vetivät Mustoset maahan. Talvella ei ole liukasta eikä räntäsateesta ja sohjosta ole tietoakaan.

”Täällä on helppo liikkua ympäri vuoden. Miten menet rollaattorilla lumihangessa? Olimme aikoinaan Turussa melkein kolme kuukautta sisällä, kun Riitta ei pystynyt kunnolla kävelemään selkävaivojen takia”, Mustoset muistelevat.

Puoli tusinaa syöpää

”Olen tottunut siihen, että syövästä ei koskaan tiedä, mihin se puhkeaa seuraavan kerran. Se on kuin tatti, joka pysyy ihmisessä”, Riitta Mustonen toteaa.

Molemmat Mustoset tietävät, mitä ”tatti” tarkoittaa. Riitta on sairastanut kahteen kertaan rintasyövän. Erkillä on ollut kolmekin erilaista syöpää: krooninen lymfaattinen leukemia, kilpirauhasen syöpä ja yli 30 melanoomaa.

Patit ja kyhmyt ovat olleet kohtalokkaita Erkin elämässä. Krooninen lymfaattinen leukemia todettiin jo aikoinaan Turussa. Myöhemmin yhdestä patista paljastui tyvisolusyöpä ja sittemmin lisätutkimusten jälkeen melanoomia.

Kyhmyt liittyvät puolestaan kilpirauhaseen. Siihen ilmestyi paljon kyhmyjä, jotka tiesivät lopulta kilpirauhassyöpää.

”Lääkäri kyseli minulta, mitä tehdään, otetaanko kokonaan pois. Siitä on jo yli 10 vuotta aikaa, kun koko kilpirauhanen leikattiin pois”, hän kertoo.

Kilpirauhasen poiston vuoksi Erkki ei voi syödä esimerkiksi jodipitoista suolaa eikä muutakaan, missä on jodia.

Kaiken tämän lisäksi Erkiltä löydettiin joitakin vuosia sitten etäispesäkkeitä maksasta. Niitä hoidettiin sytostaateilla. Siitä on seurannut, että munuaiset ovat kärsineet niin pahoja vaurioita, että ne toimivat vain 25-prosenttisesti. Syöminenkään ei ole ihan yksinkertaista.

”Tämän palvelutalon keittiö olisi tehnyt minulle oman ruoan, mutta en halunnut sellaista. Syön vain sen, mikä minulle sopii. Ruoka-asiat ovat hieman ristiriitaisia, kun munuaisten takia saa syödä vain valkoista leipää, mutta diabeteksen takia sitä ei voi syödä ollenkaan”, hän toteaa.

Vertaisista paljon iloa

Jos ei ole Erkki päässyt vähällä sairauksien suhteen, ei Riitallakaan ole ollut ihan helppoa. Erkki sanookin, että hänen ”pienet” syöpänsä eivät ole mitään verrattuna Riitan isoihin vaivoihin.

Riitan iso vaiva oli päästä löytynyt kasvain. Siitä seurasi, että toisesta korvasta meni kuulo. Hän joutui opettelemaan kaiken alusta syömisestä ja kävelystä alkaen.

”Minulle tuli vielä toisen puolen kasvohalvauskin. Katselin itseäni peilistä, itkin ja yritin sovittaa samalla lusikkaa suuhuni, kun en muuten olisi osannut syödä”, Riitta kertoo.

Moni muu lyyhistyisi jo tällaisten tautitaakkojen alle. Mustoset jaksavat olla positiivisia kaikesta kokemastaan huolimatta.

”Valittaminen vain aiheuttaisi pahan olon meille molemmille”, he sanovat.

Riitta Mustonen kiittelee erityisesti toisen rintasyöpänsä jälkeen löytynyttä syöpäsairaitten vertaistukiryhmää.

”Siellä kaikki olivat potilaita, välillä itkettiin ja välillä naurettiin.”

Vertaistukiryhmät ovat molempien mielestä erittäin hyviä olemassa. Ihmisten pitäisi vain jaksaa käydä niissä. Siellä saa ja voi antaa tietoja toisille saman kokeneille, mikä on tärkeää juuri sairastuneelle.

”Hyvä puoli on se, että vertaisiin voi aina luottaa. Kun puhut asiasi, siitä ei juoruilla turuilla ja toreilla, mutta asioista puhutaan oman porukan kesken niiden oikeilla nimillä”, Riitta sanoo.

Mustoset arvioivat, että heidän elämänsä olisi ollut kauhean paljon köyhempää ilman syöpiä. Muuten he eivät olisi tutustuneet kaikkiin niihin ihaniin ihmisiin, joita vertaistukiryhmissä on. Siellä hurtti huumori lentää, mutta tarvittaessa osataan olla myös hiljaa.

Suomalaiset parasta Espanjassa

Aurinkorannikolla on paljon suomalaisia asukkaita. Riitta Mustosesta siellä ovat parasta juuri suomalaiset ihmiset. Heistä kun tulee Espanjan auringon alla vielä ystävällisempiä kuin kotimaassa.

”Suomalaisilla olisi paljon opittavaa espanjalaisilta. Jos jotain sattuu vaikka kadulla, espanjalaiset ovat auttamassa välittömästi. Suomalaisetkin voisivat harrastaa enemmän lähimmäisen auttamista eivätkä  kiinnittää huomiota vain naaman väriin tai ryppyihin. Ikäihmisiähän täällä Espanjassa kunnioitetaan aivan eri tavalla kuin Suomessa.”

Erkki Mustonen arvelee, että Espanjassa asuviin suomalaisiin on helpompi tutustua, kun kaikki ovat vieraassa maassa. Kumpikaan Mustosista ei tiedä, minkä kokemuksen heittäisi pois, kun jäljelle on jäänyt suuri joukko ystäviä.

Tutustumiseen ei aina tarvita edes yhteistä kieltä. Mustoset syövät aina samassa vuorossa nykyisessä asuinpaikassaan palvelutalossa. Muut asukkaat ovat kuin ystäviä eikä hymyä pantata missään tilanteessa.

”Kun Riitta oli sairaana ja tuli sitten ensimmäisen kerran ruokailuhuoneeseen rollaattorilla eikä pyörätuolilla, ihmiset taputtivat”, Erkki nauraa.

Mustoset vakuuttavat viihtyneensä Espanjassa. Erkki osaa auttavasti espanjaa. Riittakin on sitä opiskellut, mutta MS-tauti ja päästä leikattu kasvain ovat vieneet kielitaidon mennessään.

”Silloin, kuin päätäni rakennettiin uudelleen, espanjalainen omalääkäri sanoi: mihin sitä espanjaa tarvitaan? Olin siihen aikaan niin väsynyt, että päätin lopettaa espanjan kielen opiskelun.”

Kaikille nuorille Riitta lähettää kuitenkin terveisiä: ”Lukekaa kieliä, kun on niitten aika ja kun opitte ne helposti. Se on hirveän suuri pääoma, minkä niissä saa, olipa terve tai sairas.”

Teksti: Mirja Karlsson

Avautuu uudessa ikkunassa Julkaistu Syöpäjärjestöjen Syöpä-lehdessä