Kolmasosa syöpään sairastuneista on yli 75-vuotiaita

”Iäkkäiden potilaiden hoitaminen vaatii erityisosaamista, syövän lisäksi pitää kiinnittää huomiota koko elimistöön. Potilaalla on usein muitakin sairauksia, sydänongelmia, diabetesta”, kertoo dosentti, syöpätautien erikoislääkäri Siru Mäkelä.

”Pitää miettiä tarkemmin mitä hoitoa voidaan käyttää. Osaan sairauksista on nykyään onneksi olemassa paremmin siedettyjä hoitoja, jotka sopivat hauraammillekin.”

Tällä hetkellä Helsingissä otetaan vain yli 80-vuotiaita potilaita geriatris-onkologiseen yksikköön arvioitaviksi, koska iäkkäitä potilaita on niin paljon. Lähinnä niitä, joille on suunniteltu sytostaattihoitoja tai moderneja täsmälääkkeitä, raskaita hoitoja, joilla on runsaasti sivuvaikutuksia.

Yksikössä työskentelee vakituisesti tietyt syöpälääkärit ja -hoitajat, joilla on paljon kokemusta iäkkäiden potilaiden hoitamisesta. Lisäksi yksikössä on oma geriatri.  Yksikössä pyritään siihen, että potilasta hoitaisi jatkuvasti sama lääkäri.  Yleensä yliopistollisessa sairaalassa potilas kohtaa useita lääkäreitä.

Palliatiivisen hoidon osaaminen hyödyllistä syöpälääkärille

Siru Mäkelällä on myös palliatiivisen hoidon erityispätevyys. On tärkeää pystyä arvioimaan, milloin potilas hyötyy hoidosta ja milloin hoidosta tulevat haitat ovat suurempia kuin hyöty. Hoito voi myös lyhentää hauraan potilaan elinaikaa.

Palliatiivisen hoidon osaamisesta Mäkelä kuvailee olevan valtavasti hyötyä päivittäisessä työssä.

”Jos käytössä on vasara, kaikki ongelmat näyttävät nauloilta”, hän kuvailee.

Syöpälääkäri, jolla on myös palliatiivisen hoidon pätevyys ei ehkä tarjoa niin pitkään raskasta hoitoa potilaalle, jota ei pystytä parantamaan, vaan näkee, että potilaan elämänlaatu paranee, jos hän saa oireenmukaista hoitoa. Usein hoitojen saaminen pitää yllä toivoa ja siirtyminen oireiden hoitamiseen eli palliatiiviseen hoitoon voi olla potilaalla vaikea päätös. Siinä usein auttaa keskustelu hoitovaihtoehdoista lääkärin kanssa. Tässä pidempi potilas-lääkärisuhde on hyödyllinen. Jos lääkäri tuntee potilasta, hän tietää, miten potilaan kanssa kannattaa keskustella.

Toki siitäkin on hyötyä, kun keskusteluja on käynyt paljon, niin on kehittynyt tuntosarvet, joilla aistii, millä tasolla potilas haluaa keskustella. Toiset haluavat mennä yksityiskohtiin ja toiset eivät. Jotkut luottavat, että lääkäriltä saa riittävän, mutta suodatetun tiedon. He eivät halua mennä etsimään verkosta mitään lisätietoa. Toiset taas haluavat etsiä käsiinsä kaiken mahdollisen tiedon.

Vaikka lääkäri voi suodattaa tietoa, mitä potilaalle antaa tämän toiveiden mukaan, on tärkeää, että potilas ymmärtää oman tilanteensa. Mäkelä kertoo potilaasta, joka tuli vastikään vastaanotolle, eikä ollut ymmärtänyt, että hänen sairastamansa laajalle levinnyt syöpä on parantumaton.

Immuno-onkologiset hoidot tulivat ensimmäiseksi melanoomaan

Siru Mäkelällä on vahva osaaminen melanooman ja ruuansulatuskanavan syöpien hoitamisesta. Ruuansulatuskanavan syöpiin kuuluvat muun muassa yleiset suolistosyövät sekä haima- ja maksasyöpä.

”HUSin ensimmäinen lääketutkimus näillä lääkkeillä alkoi vuonna 2009 tai 2010”, Mäkelä muistelee.

Siru Mäkelä oli mukana hoitojen käyttöönotossa alusta asti, ensin tutkimuksissa ja sitten tavallisessa hoitotyössä. Uudet lääkkeet mullistivat melanooman hoidon täysin. Melanoomassa perinteisten lääkkeiden kuten sytostaattien teho on vaatimaton, joten ennen uusia lääkkeitä vaihtoehtoja levinneen melanooman hoitoon oli vähän. Melanoomassa uudet lääkkeet toimivatkin parhaiten. Samaan aikaan melanooman hoitoon tuli myös täsmälääkkeet, jotka ovat myös hyvin toimivia tietyillä potilasryhmillä.

Immuno-onkologisten hoitojen käyttö laajeni nopeasti muihinkin syöpiin, vaikka ne eivät olekaan yhtä tehokkaita kuin melanooman hoidossa. Niitä käytetäänkin lisääntyvästi yhdessä jonkun toisen lääkkeen kanssa.

”Se on ollut kiehtova matka, jos näin voi sanoa”, Mäkelä kuvailee. ”Nämä olivat täysin uuden tyyppisiä lääkkeitä ja ovat pakottaneet oppimaan paljon uutta.”

Vaikka lääketutkimukset antavat lähtötiedot uuden lääkkeen käyttämiseen, kokemus täytyy aina kerätä omassa toimintaympäristössä. Samalla seurataan, että hoidon teho ja hyöty vastaavat kansainvälistä tasoa.

”Kun lääkkeestä on saatu kokemusta yhden syövän hoidossa, se voidaan siirtää toiseen”, hän kuvaa.

”Haaste on, että osataan käyttää oikeaa hoitoa oikeaan aikaan oikealla potilaalle”, Mäkelä tiivistää.

Pääkaupunkiseudulla on paljon tiedostavia potilaita, jotka haluavat esimerkiksi uutta lääkettä, josta he ovat lukeneet mediasta. Kokeellinen vaihtoehto harvoin on paras, koska siitä on vielä hyvin vähän kokemusta. Voi käydä niin, että on saatu vaikutus pienessä potilasryhmässä, mutta kun tutkimusta laajennetaan isompiin potilasmääriin, tulos laimenee.

”Ensin kannattaa käyttää vanhaa, jo tehokkaaksi osoitettua lääkettä, ennen kuin tartutaan tutkimusvaiheessa oleviin lääkkeisiin, ellei tarjolla ole juuri kyseiselle potilaalle sopivaa lääkehoitotutkimusta”, Mäkelä kertoo.

Paras vaihtoehto tietysti olisi, että melanooman ihomuutokset saataisi poistettua varhaisessa vaiheessa, eikä syöpä pääsisi leviämään. Ja vielä parempi vaihtoehto olisi, että ihmiset suojautuisivat niin tehokkaasti UV-säteilyltä, etteivät sairastuisi melanoomaan lainkaan. Toistaiseksi tämä ei ole näköpiirissä, melanoomaan sairastuu joka vuosi enemmän ihmisiä. Tietoisuus on kuitenkin kasvanut ja monet ymmärtävät lähteä lääkäriin näyttämään ihomuutoksiaan.

Suolistosyöpä on sekä miehillä että naisilla toiseksi yleisin syöpä. Suolistosyöpä on melanoomaa hankalampi havaita, koska se oireilee vähän. Suolistosyövät voivatkin olla pitkälle edenneitä, kun ne löydetään. Mäkelä toivoo, että tänä vuonna Suomessa alkanut suolistosyövän seulonta muuttaa tämän ja syövät saadaan tulevaisuudessa kiinni varhaisemmassa vaiheessa.

teksti: Arja-Leena Paavola
kuva: Eeva Anundi