Kolme erilaista tarinaa työhönpaluusta

Sirpa Yksjärvi: Epätoivosta toiveikkuutta

Epätoivo, epäreiluus, epätasa-arvo, epäily, sanoinko jo epätoivo? Aika monta epä-sanaa mahtuu mieleen, kun mietin, miten olen pyristellyt takaisin normaalimpaan elämään syövän sairastamisen jälkeen. Tietysti mukana on myös toivoa, onnistumisia, ymmärrystäkin.

Sairastin levinneen melanooman 2011–13. Selvisin sairaudesta varsin hyvin, mutta etenkin leikkaukset aiheuttivat kroonisen turvotuksen jalkoihin. Kompressiovaatteet, kävely ja leporytmittävät sopivasti päivääni. En pysty tekemään työtä istuen tai seisten. Ainut mahdollinen asento on jalat vaakatasossa. Tämä tarkoittaa käytännössä kotoa tehtävää etätyötä.

Alkuperäisen ammattini, sairaanhoitajan, tehtäviä en voi tehdä. Olen saanut lääkärinlausunnot, mutta silti uudelleen kouluttautumiseen en saa tukea. Epäreiluus, epätoivo.

Minulla on kokemusta myös myynti- ja esihenkilötyöstä. Kuitenkin kahdeksan tuntia toimistolla aiheuttavat jalkojen turpoamisen, kipua. Liikkuminen ja terveydestä huolehtiminen työpäivän jälkeen on mahdotonta. Työnantajat eivät välttämättä anna tehdä etätyötä. Epätasa-arvo, epäily?

Epätoivon keskellä tein päätöksen. Hain ja pääsin opiskelemaan uutta alaa, joka kasvattaa mahdollisuuksiani löytää työ, jossa suhtaudutaan etätyöskentelyyn kannustavasti. Tieto- ja viestintätekniikan insinööri kotisohvalta. Hohdokasta! Samalla myös innostavaa ja toiveikasta.

Kymmenen vuotta olen etsinyt paikkaani työelämässä.  Lukuisia kertoja olen aloittanut toiveikkaana uuden työn. Olen opetellut uutta väsymiseen saakka, tutustunut työyhteisöön, pärjännytkin. Lopulta pettymys on suuri, kun en pystykään. Suurin ongelma on mielestäni työnantajien tiedon puute ja osaamattomuus kohdata osatyökykyisen haasteet. Opintojen myötä suhtaudun mahdollisuuksiini toiveikkaasti. Minäkin varmasti löydän vielä paikkani.

Sirpa on mukana maaliskuussa 2023 julkaistulla Suoraa puhetta syövästä! -videolla, joka on katsottavissa Suomen Syöpäpotilaat ry:n YouTube-kanavalla. Videolla neljä ihmistä, joita syöpä on koskettanut, keskustelevat vertaistuesta, diagnoosista, hoidon yhdenvertaisuudesta, elämästä syövän jälkeen sekä seksuaalisuudesta.

Johanna Saarinen: Kaikki sujui todella hyvin

Sain rintasyöpä- diagnoosin maaliskuussa 2021. Se oli kova shokki ja jäin heti sairaslomalle.

Minut leikattiin kaksi kertaa kuukauden sisällä. Sen jälkeen sain kuusi kertaa sytostaattia ja 30 sädetyskertaa sekä hormonilääkityksen.
Olin sairaslomalla lähes 10 kuukautta.

Olen töissä palvelualalla, erityiskaupassa ja työhöni kuuluu painavien kuormien purku, hyllytys ja kaikki muutkin kaupan työt. Pidän työstäni ja tapaan paljon ihmisiä päivittäin.
Odotin työhön paluuta hiukan jännittäen, mutta innolla ja palasin töihin heti hoitojen jälkeen ja ”täysillä” tammikuussa 2022.

Kerroin töissä avoimesti sairastumisestani ja nivelkivuistani, jotka johtuvat lääkityksestä ja vaikeuttavat normaalia tekemistä mm. kyykkyyn menoa, sormien käyttöä ja istumisen jälkeistä liikkeelle lähtöä.

Saan henkistä tukea ja fyysistä apua työkavereiltani ja esihenkilöltäni, jos niitä tarvitsen.
Olen erittäin iloinen ja onnellinen, että olen päässyt takaisin töihin.

Riitta: Töihin paluu vuoden sairausloman jälkeen

Olin 58-vuotias, kun sairastuin paksusuolisyöpään: menetin peräsuolen ja sain avanteen.

Olin silloin työskennellyt 34 vuotta mieluisassa työssä lasten ja lapsiperheiden parissa. Olin vaihtanut työpaikkaa, koska halusin kehittää itseäni ja työtäni ja minua monet kannustivat siinä. Minulla oli selkeä visio, joka oli yhdenmukainen työpaikan perustehtävän kanssa.
Jouduin visioni kanssa erimielisyyksiin työtovereitten kesken. Työpaikan esimies oli avuton eikä paneutunut erimielisyyksiin, vaan syytteli minua. Samoin työtovereiden taholta sain kokea epäasiallista käyttäytymistä. Psyykkisen paineen alla työskennellessäni pitemmän aikaa heikko kohtani, peräsuoleni, ärtyi ja sieltä löytyi syöpä.

Ensimmäistä kertaa työvuosinani olin sairauslomalla kokonaisen vuoden: säteilytykset, leikkaus, sytostaattihoidot.

Työtoverit olivat tietoisia sairaudestani ja jopa kantoivat huolta laihtumisestani. Sairaslomalla pidin yhteyttä lähikollegaani ja kävin työpaikallani.
Sairasloman aikana minulla oli selkeä tavoite palata mieluisaan työhöni. Tänä aikana työpaikalla oli tapahtunut eläkkeelle jäämisiä, työntekijämuutoksia ja lähiesimies oli vaihtunut.
Töihin palatessani sain myönteisen vastaanoton ja minulle oli mm. hankittu WC:hen kaappi välineitäni varten sekä kannellinen roskis. Jatkoin mielenkiintoista kokopäiväistä työtäni eläkkeelle jäämiseen asti, ylittäen eläkeikäni.

Sain kokea työryhmäni taholta kannustusta ja yhteishenkeä ja nähdä visioni toteutuvan.