Laskimoportti voi tuoda helpotusta syöpäpotilaan hoitoon
Syövän lääkehoitoja voidaan antaa tiputushoitona tai pistoshoitona ihon alle, mutta myös keskuslaskimokanyylin tai laskimoportin kautta.
Syöpähoitojen yhteydessä lääkehoitojaksot ovat pidentyneet ja ne vaativat säännöllistä kanylointia verisuoneen. Osa verisuoneen tiputettavista lääkehoidoista vaatii ”ison” suoniyhteyden eikä hoitoa voida antaa perinteisesti käden verisuoniin. Laskimoportin avulla voidaan välttää toistuvia pistoksia ja säästää potilaan suonia syövän lääkehoidoissa.
Mikä on laskimoportti?
Laskimoportti on pieni metallipohjainen silikonikotelo, joka asennetaan yleensä potilaan oikean solisluun alapuolelle. Kyseessä on laite, josta on yhteys potilaan keskuslaskimoon kammiosta lähtevän pitkän, ohuen ja joustavan letkun kautta. Laskimoportti jää kokonaisuudessa ihon alle. Merkkinä siitä näkyy yleensä vain pieni kohouma kohdassa, johon kammio on sijoitettu.
”Kun annetaan lääkehoitoa portin kautta, neula pistetään ihon läpi metallipohjaiseen kammioon, joka ei juurikaan tunnu ja siihen on mahdollista pistää jopa 2 000 kertaa. Lääkehoito portin kautta voidaan toteuttaa perinteisenä lääkehoitotiputuksena tai useamman päivän lääkehoitoon tarkoitetun pumpun kautta”, Syöpäjärjestöjen psykososiaalisen tuen päällikkö Katja Tähkä kertoo.
Kenelle laskimoportti?
Suomessa asennetaan vuosittain noin 1600 laskimoporttia. Pääasiallinen kohderyhmä on syöpäpotilaat. Myös lapsipotilaille asennetaan laskimoportteja.
Laskimoportin käyttöön on sairaaloilla selkeät ohjeet. Tietyt solunsalpaajahoidot edellyttävät laskimoportin käyttöä. Esimerkiksi osaa solunsalpaajista ei voida antaa kämmenselän tai käsivarren verisuoneen tai lääkehoito annetaan jatkuvana tiputuksena usean päivän ajan. Lisäksi jos potilaalla on esimerkiksi hauraat suonet ja ne puhkeavat helposti hän voi saada laskimoportin.
”Pääsääntöisesti potilaat ovat tyytyväisiä laskimoporttiin, sillä sen ansiosta pitkäkestoiset solunsalpaajahoidot on mahdollista antaa kotona. Laite helpottaa myös niiden potilaiden hoitoa, joiden suonet ovat haurastuneet ja suonen löytäminen kämmenestä tai käsivarresta on hankalaa.”
”Aina ei laskimoporttia ei kuitenkaan voida asentaa, esimerkiksi jos potilaan valkosolujen määrä on matala, koska silloin infektioriski on suuri”, Tähkä huomauttaa.
Joillekin potilaille pistäminen on oikeasti niin pelottavaa, että laskimoportti tuntuu helpottavalta ratkaisulta. Potilaat eivät useinkaan tiedä, että on mahdollista saada laskimoportti, eivätkä näin ollen itse osaa pyytää sitä. Yleensä hoitaja näkee potilaan tarpeen ja ehdottaa laitteen asentamista.
”Portti säästää potilaiden suonia rankoissa solunsalpaajahoidoissa ja henkilökunnan aikaa suonien etsimiseltä. Lisäksi olemassa olevaa porttia voidaan käyttää myös, kun annetaan kuvantamistutkimusten varjoaineita, otetaan verinäytteitä tai annetaan verituotteita sekä kun on kyse ravitsemus- ja nestehoidoista”, Tähkä toteaa.
Arki laskimoportin kanssa
Aluksi laskimoportin asennus ja käyttö tosin saattavat jännittää, mutta asennuksen jälkeen potilaat ovat todella tyytyväisiä sen helppokäyttöisyyteen ja toimivuuteen. Lisäksi monille potilaille opetetaan laskimoportin käyttö, jolloin he voivat itse poistaa porttineulan kotona infuusion loppumisen jälkeen. Tähkän mukaan portti koetaan helppohoitoiseksi, eikä se häiritse normaalia arkea.
”Leikkaushaavan parannuttua potilas voi uida, saunoa ja juosta. Voimaharjoittelua kädet ylhäällä, penkkipunnerruksia ja raskaiden taakkojen nostamista täytyy kuitenkin välttää, jotta katetri ja porttikammio pysyvät paikallaan. Suihkussa potilas voi käydä infuusion aikana, kunhan suojakalvo on asetettu huolellisesti neulan päälle, ja välttää suoraa suihkutusta portin alueelle.”
Laskimoportti poistetaan, kun hoidot ovat päättyneet. Joskus se jätetään paikalleen mahdollisten hoitojen jatkumisen varalta. Siinä tapauksessa porttia huuhdellaan säännöllisesti noin 4–6 viikon välein, jotta se pysyy käyttökunnossa.
Resurssikysymys
”Laskimoportin asennus on myös resurssikysymys. Laskimoportin asentamiseen vaaditaan aina anestesialääkäri ja hoitajat sekä toimenpidettä varten on varattava leikkaussali, joihin on jonoa”, Katja Tähkä kertoo.
Teksti: Arja-Leena Paavola