Mahasyöpä

Mahasyöpä saattaa olla pitkään oireeton. Siksi se löydetään usein vasta, kun kasvain on levinnyt tai lähettänyt etäpesäkkeitä.

Hakeudu lääkäriin, jos ilmaantuu seuraavia oireita, varsinkin jos oireita on useita:

• ylävatsavaivan ilmaantuminen ensimmäisen kerran 50–55-vuotiaana tai vanhempana
• nielemisvaikeus tai kipu​​
• tahaton merkittävä laihtu​minen
• toistuva oksentelu tai pahoinvointi
• uusi anemia tai verenvuoto, kuten verioksennus tai musta veriuloste
• tunnettavissa oleva​ massa ylävatsalla
• vatsasta selkään säteilevä tai jatkuva vatsakipu

Mahalaukun syövän syntymekanismeja ei tunneta tarkkaan, mutta helikobakteerin aiheuttama mahan limakalvon tulehdus on yksi selvä riskitekijä. Myös atrofinen gastriitti ja mahalaukun polyypit aiheuttavat limakalvomuutoksia, jotka altistavat mahasyövälle. Mahahaavaan ja tynkämahaan (mahalaukkuun, josta osa on poistettu) liittyy myös suurentunut syöpävaara.
Pernisioosissa anemiassa eli B12-vitamiinin imeytymishäiriössä mahalaukun limakalvo surkastuu (tätä kutsutaan atrofiseksi gastriitiksi), ja limakalvolle syntyy usein varrellisia hyvänlaatuisia limakalvokasvaimia eli polyyppeja. Tämä tila altistaa mahasyövälle.
Myös elintavoilla (tupakointi, runsas suolan käyttö ja vähäinen tuoreiden vihannesten ja hedelmien nauttiminen) ja perinnöllisillä tekijöillä katsotaan olevan merkitystä mahasyövän kehittymiselle.

Jos epäillään mahasyöpää, tehdään tavallisesti mahalaukun tähystys eli gastroskopia. Tähystyksessä käytetään ohutta, ja taipuisaa putkea eli gastroskooppia. Gastroskooppi ohjataan suun ja nielun kautta mahaan. Tarvittaessa nielu puudutetaan suihkeella ja potilaalle voidaan antaa rauhoittavaa lääkettä, jotta hän pystyy rentoutumaan tutkimuksen aikana.
Jos kudos näyttää tähystyksessä normaalista poikkeavalta, lääkäri ottaa siitä pienen näytepalan tutkimusta varten (biopsia). Kudospala tutkitaan mikroskoopissa. Jos syöpäkudosta löytyy, taudin levinneisyys kartoitetaan jatkotutkimuksilla.
Mahalaukun syöpä leviää herkästi ympäröiviin kudoksiin, imusolmukkeisiin tai verenkierron mukana maksaan, keuhkoihin ja luustoon. Diagnoosihetkellä vain joka kolmas mahasyöpä rajoittuu mahalaukkuun, ja muut ovat lähettäneet etäpesäkkeitä.
Kasvaimen levinneisyys kartoitetaan vartalon tietokonetomografialla (TT). Mahalaukkua ja sen ympäristöä voidaan tutkia myös endoskooppisella kaikututkimuksella, jossa tähystimeen liitetty ultraäänianturi antaa tietoa mahdollisen syöpäkasvaimen levinneisyydestä.
Joskus lisätietoa levinneisyydestä hankitaan vielä esimerkiksi maksan magneettikuvauksen tai PET-kuvauksen avulla.
Verikokeilla tarkistetaan ainakin maksan toiminta ja hemoglobiini, koska mahasyöpään voi liittyä anemiaa. Mahasyöpää ei voi diagnostisoida verikokeilla.

Lähes kaikki mahasyövät (95 prosenttia) ovat adenokarsinoomia. Loput mahasyövät ovat non-Hodgkin-lymfoomia, GIST-kasvaimia ja muita harvinaisempia syöpiä. 

Mahan adenokarsinoomat jaetaan intestinaalisiin, diffuuseihin ja luokittelemattomiin. Eri tyyppien käyttäytyminen, kasvutapa ja esiintyminen eroavat toisistaan jonkin verran. Intestinaalinen tyyppi leviää helpommin maksaan ja diffuusityyppi puolestaan imusolmukkeisiin. 

Mahasyövän hoidon valinta ja potilaan ennuste riippuvat kasvaimen levinneisyydestä, joka ilmaistaan TNM-luokituksella. Siinä T (tumor) kuvaa kasvaimen tunkeutumista ympäristöönsä, N (node) leviämistä läheisiin imusolmukkeisiin ja M (metastasis) mahdollisia etäpesäkkeitä. Imusolmukkeet ovat pieniä pavunkaltaisia suodattimia, joiden läpi imuneste virtaa. 

Emokasvain 

Alueelliset imusolmukkeet 

Kauempana olevat etäpesäkkeet 

Levinneisyysluokitus 

Mahasyövän hoito riippuu siitä, kuinka pitkälle sairaus on edennyt. Leikkaus on mahasyövän ensisijainen hoitomuoto. Parantavan leikkauksen edellytyksenä on, että tauti on havaittu ennen kuin se on levinnyt laajemmalle kuin paikallisiin imusolmukkeisiin. Leikkauksen laajuus riippuu siitä, kuinka suuri kasvain on, missä se sijaitsee ja potilaan yleiskunnosta.
Ennen leikkausta ja/tai sen jälkeen annettu solunsalpaajahoito vähentää mahasyövän uusiutumisia. Myös sädehoitoa voidaan harkiten käyttää.

Leikkaus

Leikkauksessa pyritään poistamaan kasvain kokonaan. Syöpää sisältävä mahalaukku leikataan pois kokonaan (gastrektomia) tai osittain (subtotaalinen gastrektomia). Samalla poistetaan läheiset imusolmukkeet. Usein poistetaan myös sappirakko ja joskus myös muita elimiä kuten perna.
Jos kasvain sijaitsee mahansuussa (kohdassa, jossa ruokatorvi ja mahalaukku yhtyvät), joudutaan poistamaan alin ruokatorven osa. Poiston jälkeen ohutsuoli yhdistetään ruokatorveen, jotta potilas kykenee syömään.
Mahalaukun poiston jälkeen potilas tarvitsee elinikäisen B12-vitamiinikorvaushoidon.
Jos vain osa mahalaukusta leikataan pois, syömisen pitäisi sujua ilman vaikeuksia. Jos koko mahalaukku joudutaan poistamaan, potilas joutuu opettelemaan syömään uudella tavalla ja muuttamaan ruokavaliotaan. Tällöin pitää syödä usein ja vähän kerrallaan ja ruoan rasva- ja valkuaisainepitoisuutta pitää nostaa. Suurin osa potilaista oppii syömään näin ja pystyy nauttimaan ruokailusta.
​​​​​​​​​​​Toipuminen leikkauksesta ja syöminen leikkauksen jälkeen
Leikkauksen jälkeen potilaalla voi olla useita letkuja: nenämahaletku tyhjentämässä mahalaukun tai suoliston eritettä, laskuputkia vatsalla leikkausalueen eritteitä tyhjentämässä, virtsakatetri sekä keskuslaskimokatetri tai ”tippa” kädessä suonensisäistä nesteytystä ja ravitsemusta varten. Ensimmäisinä päivinä ravitsemus tapahtuu pääosin suoneen annettavalla nesteytyksellä. Normaali ruokailu aloitetaan leikkauksen jälkeen asteittain, tavallisesti jo ensimmäisestä leikkauksen jälkeisestä päivästä alkaen.​ Sairaalassa ollaan noin 5-10 päivää.
Leikkauksen jälkeen tulee huomioida se, että mahalaukkuun mahtuu vähemmän ruokaa kuin ennen leikkausta. ​​Jotta saisit riittävästi ravintoaineita, kannattaa syödä usein pieniä annoksia.​ ​​Ajan mittaan pystyt syömään vähän isompia annoksia. Paino putoaa yleensä noin 10 prosenttia ja jää uudelle tasolle pysyvästi.
Jos syömisen jälkeen esiintyy heikotusta, hikoilua tai sydämen tykytystä, voi kyseessä olla niin sanottu dumping-oire, joka johtuu ruoan ajautumisesta suoleen hyvin nopeasti. Oiretta voidaan helpottaa esimerkiksi nauttimalla aterian nesteet vasta noin 15 minuuttia kiinteän ruoan nauttimisen jälkeen. Nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja kannattaa myös välttää.​
Mahalaukun poiston jälkeen muun muassa raudan, kalsiumin ja D-vitamiinin imeytyminen on heikentynyt. Tämän vuoksi suositellaan otettavaksi vitamiineja tabletteina.
Uusiutuneen syövän leikkaus: Leikkaushoito tulee uusiutuneessa mahasyövässä kyseeseen silloin, kun uusiutuma todetaan liitoskohdassa, joka on tehty ensimmäisessä leikkauksessa kasvaimen poiston yhteydessä. Leikkausta voidaan harkita myös silloin, jos kasvain uusiutuu jäljellä olevaan tynkämahaan.

Solunsalpaajat

Solunsalpaajia voidaan käyttää liitännäishoitona leikkauksen yhteydessä tai taudin etenemistä jarruttavana hoitona.

Ennen leikkausta annettavan solunsalpaajahoidon n.s. neoadjuvanttihoidon tarkoituksena on vähentää syövän uusiutumisen riskiä, pienentää kasvainmassaa, mahdollistaa leikkauksen tekeminen ja siten parantaa potilaan ennustetta. Yleisin ennen leikkausta annettava solunsalpaaja-yhdistelmä sisältää oksaliplatiinia/sisplatiinia, fluoropyrimidiinejä ja/tai dosetakselia.

Leikkauksen jälkeisen solunsalpaajahoidon avulla pyritään ehkäisemään mahasyövän uusiutumisia. Tätä niin kutsuttua liitännäishoitoa annetaan useimmiten yhdistettynä leikkausta edeltävään solunsalpaajahoitoon. Harvemmin annetaan pelkästään leikkauksen jälkeistä liitännäishoitoa. Leikkauksen jälkeisessä hoidossa käytetään samoja lääkkeitä kuin ennen leikkausta.

Levinneen mahasyövän hoidossa käytetään solunsalpaajia ja biologisia lääkkeitä taudin ja pyritään jarruttamaan taudin etenemistä. Levinnyttä mahasyöpää ei vielä osata parantaa. Yhdistelmäsolunsalpaajahoito saattaa lievittää oireita ja pidentää elinaikaa. Levinneen mahasyövän hoitona käytettävät solunsalpaajayhdistelmät helpottavat lähes joka toisen potilaan oireita. Hoito toteutetaan 2–3 viikon välein annosteltavina tiputuksina ja/tai tablettikuureina. Solunsalpaajien käyttö harkitaan tapauskohtaisesti potilaan kokonaistilanteen ja yleiskunnon perusteella. On tärkeää, että hoito ei aiheuta potilaalle enemmän haittaa kuin hyötyä. Tavallisesti käytettyjä solunsalpaajia ovat 5-fluorourasiili/kapesitabiini, oksaliplatiini/sisplatiini, irinotekaani, doketakseli,paklitakseli, ja trifluridiini/tipirasiili.

Kohdennetut lääkkeet eli täsmälääkkeet

Tällä hetkellä levinneen mahasyövän hoidossa on käytössä trastutsumabi-niminen täsmälääke, jota voidaan käyttää solunsalpaajahoidon lisänä HER-2-positiivista mahasyöpää sairastaville potilaille. Mahdollinen HER-2-positiivisuus selvitetään kudospalasta tehtävällä testillä ennen hoidon aloittamista.

Osa mahasyövistä ovat immunologisesti aktiivisia, eli niissä esiintyy tulehdussoluja. Näiden kasvainten hoitoon käytetään solunsalpaajia, joihin voidaan yhdistää immuno-onkologia lääkehoitoja. Nämä tekevät hoidosta raskaampia, ja altistavat potilasta enemmän tulehduksille.

Ramusirumabi on verisuonikasvutekijän estäjä, ja sitä on toistaiseksi tutkittu tilanteessa, jossa ensilinjan hoidon teho on hiipunut. Ramusirumabia on käytetty yksin tai yhdistelmänä paklitakselin kanssa.
Parhaillaan tutkitaan useita uusia lääkkeitä, joita voitaisiin käyttää levinneen mahasyövän hoidossa.

Sädehoito

Sädehoito ei yksin paranna merkittävästi mahasyövän hoitotuloksia.
Solunsalpaajan ja sädehoidon yhdistelmähoito, niin kutsuttu kemosädehoito, puolestaan vähentää paikallisia uusiutumia ja kuolleisuutta, jos mahasyövän uusiutumisen riski on suuri tai leikkauksessa ei ole saatu poistettua koko kasvainta. Kemosädehoidon aiheuttamien raskaiden oireiden vuoksi potilaan yleiskunnon tulee olla erittäin hyvä.

Oireenmukainen sädehoito voi antaa oirelievitystä. Joskus lyhyestä sädehoitojaksosta voi olla hyötyä etäpesäkkeiden aiheuttamien oireiden vähentämisessä.

Mahasyöpää seurataan säännöllisesti noin pari kertaa vuodessa, kunnes leikkauksesta on kulunut noin 3-5 vuotta. Sen jälkeen säännöllinen seuranta yleensä voidaan lopettaa ja sairastunut voi hakeutua oireisena tarvittaessa perusterveydenhuollon lääkärille. Seurannassa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, että syöminen sujuu mahdollisimman hyvin ja sairastuneen ravitsemustila pysyy hyvänä.

Valtaosa uusiutumista tulee ensimmäisen kolmen vuoden aikana, ja niistä yli puolet ensimmäisen vuoden aikana. 

Mahasyövän seurannassa tehdään tähystystutkimuksia, jotta mahdollinen liitoskohtaan tuleva paikallinen uusiutuma havaittaisiin ajoissa. Vartalon kerroskuvauksella (TT) tai vaihtoehtoisesti ylävatsan kaikututkimuksella ja keuhkokuvalla voidaan todeta mahdolliset etäpesäkkeet. Verinäytteiden avulla voidaan seurata kasvainmerkkiaineiden pitoisuutta seerumissa. 

Kaikista mahasyöpää sairastaneista noin kolmasosa on elossa viiden vuoden päästä sairastumisesta. Jos syöpä saadaan kokonaan poistettua ennuste on kohtuullinen, mutta vain osa potilaista voidaan leikata. Levinneen mahasyövän ennuste on hoidettunakin melko huono.