Haaveista totta

Sairaus hiipi Esan elämään salakavalasti. Syksyllä 2012 Esa huomasi, että salibandytreenit tuntuivat raskailta ja kunto tuntui heikkenevän treenauksesta huolimatta. Kun näiden oireiden lisäksi Esa heräili öisin voimakkaaseen hikoiluun, käskytti tuore vaimo miehen lääkärin pakeille.

”Työterveyslääkäri tunnusteli imusolmukkeita ja totesi heti, että jotakin on vialla. Kaulassa oli selkeästi tuntuva patti. Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että lääkäri oli heti tilanteen tasalla ja ohjasi minut kiireellisenä Turun yliopistolliseen keskussairaalaan, jossa sain parasta mahdollista hoitoa”, Esa muistelee.

Tutkimuksissa varmistui työterveyslääkärin epäily siitä, että kyseessä oli Hodgkinin-lymfooma eli imukudossyöpä. Lymfoomat kuuluvat yleisimpiin syöpätauteihin. Niihin sairastuu vuosittain noin 1 300 suomalaista. Koska imukudoksen soluja on ympäri kehoa, sairaus voi löytyä melkein mistä tahansa. Esalla sairaus oli levinnyt kaulan lisäksi rintalastaan ja pernaan.

”Hoidot aloitettiin joulukuussa 2012. Heti ensimmäisen sytostaattihoidon jälkeen kaikki oireet katosivat. Silloin huomasin sen, kuinka huonossa kunnossa olin oikeastaan ollut. Hoidot olivat kuitenkin raskaita ja kuudennen sytostaattihoidon jälkeen en jaksanut enää keittää edes kahvia. Vaimo, perhe ja kaveripiiri olivat siinä vaiheessa suurena tukena. Olin sairaslomalla puoli vuotta, mutta jo heinäkuussa menin puolipäiväisesti töihin, koska halusin muuta ajateltavaa ja olin saanut tarpeekseni neljän seinän sisällä olemisesta. Sairaudesta toipuminen kesti useamman vuoden”, Esa kertoo.

Sairastumiseen liittyy eri vaiheita

Esa kuvailee hyvin eri vaiheita, joita monet kokevat syövän sairastamisen aikana. Aluksi iskee shokkivaihe ja järkytys, jonka aikana haetaan tukea ja tietoja sairaudesta. Vähitellen shokki muuttuu hoitojen aikana moniksi erilaisiksi tunteiksi, yksinäisyydeksi, peloksi, suruksi ja huoleksi. Lähes kaikki miettivät myös sitä, ovatko he itse vaikuttaneet jotenkin syövän syntymiseen. Esakin kertoo, että ei voinut aluksi ymmärtää sairastumistaan, koska oli elänyt terveellisesti; liikkui paljon, ei tupakoinut tai juonut juurikaan alkoholia. Hoitojen aikana moni miettii tietysti myös sitä, tehoavatko hoidot ja miten arkielämä järjestyy hoitojen keskellä. Esa tosin sanoo, ettei koskaan epäillyt, etteivätkö hoidot purisi. ”Minulla oli koko ajan luottavainen olo. Vaikka hoidot olivat rankkoja, on lymfooman ennuste nykyisin hyvä.”

Monelle tulee yllätyksenä se, että hoitojen jälkeinen aika on useimmille sairastamisen raskainta aikaa. Näin kokee myös Esa. ”Hoitojen aikana oli fokus ja selkeä tavoite, jota kohti kulkea. Hoitojen päätyttyä tuli tyhjiö. Piti sopeutua uuteen tilanteeseen; en käynyt enää hoidoissa, mutta silti elämä ei ollut palautunut normaaliksi. Tässä kuntoutumisvaiheessa joiltakin kavereilta tuli hölmöjä kommenttejakin, koska he eivät ymmärtäneet, että vaikka hoidot olivat ohi, kaikki ei ollut kuten ennen sairastumista. ”

”Epävarmuuden tunteesta ja huolesta ei koskaan pääse täysin eroon. Vaikka tarkkailuvaihe on minullakin jo ohi, jokainen kolotus nostaa ensimmäisenä mieleen huolen lymfooman uusiutumisesta.”

Kaikki taas hyvin

Esan viisivuotiskontrolli oli äskettäin, eikä mitään merkkejä lymfooman uusiutumisesta löytynyt. Elämä jatkuu.  ”Olen ollut töissä viime vuodet normaalisti ja salibandyharrastus on jatkunut uudella innolla. Syövän takia peruuntunut häämatkakin toteutui ja se tuntui hienolta, sillä matkalle pääsyä osasi arvostaa eri tavalla.”

Rankkojen vuosien jälkeen elämään on tullut myös paljon hyvää. Jo sairasloman aikana Esa kierteli lääkäreiden hämmästelyistä huolimatta katselemassa tontteja. ”Viime vuonna sain valmiiksi oman talon, jonka olen suunnitellut ja toteuttanut itse alusta loppuun työn ohella. Kun olimme viimeistelemässä taloa, saimme tiedon siitä, että meille on tulossa perheenlisäystä. Tämä ei ollut syöpähoitojen takia meille mikään itsestäänselvyys. Nyt meillä on oma koti ja vajaan vuoden ikäinen ihana poika”, Esa kertoo ylpeyttä äänessään. Kaikki on taas hyvin.

Teksti: Eija Vallinheimo
Kuva: Esa Sairanen