Erilainen syntymäpäivä
Kati sai järkyttävän puhelinsoiton syntymäpäivänään – hän kuuli sairastavansa sylkirauhasen syöpää.
Toukokuussa 2013 Kati työskenteli puutarhaliikkeen myyjänä. Kesken työpäivän hänen puhelimensa soi. Soittaja oli lääkäri.
Pari viikkoa aiemmin Katin korvan alapuolelta oli löytynyt patti, josta oli otettu neulanäyte. Kun Kati oli tutkinut aihetta itse, hän oli löytänyt tietoa korvasylkirauhasen kasvaimista, joista suurin osa on hyvänlaatuisia.
”Puhelimessa lääkäri kuitenkin sanoi näytteen olevan sen verran poikkeava, että hän laittaa minut kiireellisiin jatkotutkimuksiin. Osasin jo siinä vaiheessa aavistaa, että kaikki ei ole kunnossa. Se oli varsinainen syntymäpäivälahja.”
Sinä päivänä Kati täytti 29 vuotta. Hän oli kärsinyt kaulan ja leukanivelen alueen kivuista jo kolmen vuoden ajan, mutta tutkimuksissa ei aikaisemmin paljastunut mitään erikoista. Kun kivut lopulta olivat pahentuneet, Kati oli hakeutunut uusiin tutkimuksiin.
”Lääkärin soiton jälkeen pyöräilin kotiin, sillä en voinut jäädä töihin hymyilemään asiakkaille. ”
Kotona Kati istui alas ja alkoi lähettää tekstiviestejä läheisilleen. Kello oli vasta vähän ja Kati tiesi kaikkien olevan vielä töissä.
”Soittakaa, kun ehditte. Sain tuloksia”, hän tekstasi.
Huoli helpotti leikkauksen jälkeen
Syntymäpäivänsä jälkeisinä viikkoina Katin tunteet seilasivat laidasta laitaan. Toisinaan hän uskoi voittavansa taudin varmasti, toisinaan tunne elämän rajallisuudesta valtasi mielen. Rankinta oli seurata läheisten huolta keväällä ja alkukesällä, kun hoitoja suunniteltiin.
”Äidille se oli tosi kova paikka. Välillä mietin, miten hän mahtaa pärjätä. Hän teki paljon töitä ja nukkui huonosti kertomani uutisen jälkeen.”
Heinäkuussa Kati leikattiin. Leikkaukseen liittyi kasvohermojen halvaantumisen riski, ja heräämössä Kati kokeili nostaa suupielensä hymyyn.
”Kun pystyin tekemään niin, tiesin heti, etteivät kasvoni olleet halvaantuneet.”
Läheistenkin huoli helpotti hyvin onnistuneen leikkauksen jälkeen. Syöpä ei myöskään ollut levinnyt.
”Siskoni kertoi äidin nukahtaneen helpottuneena autoon sen jälkeen, kun he olivat käyneet katsomassa minua osastolla.”
Harrastukset ja vertaistuki auttoivat
Kati alkoi käydä sädehoidoissa, kun leikkauksesta oli kulunut noin kuukausi. Viitenä päivänä viikossa hän matkusti taksilla kotoaan Hämeenlinnasta Tampereen yliopistolliseen sairaalaan.
Kati oli yleensä vartissa ulkona sairaalasta, sillä hoidossa ei mennyt kauaa. Paluumatkalla hän imeskeli vahvoja kurkkupastilleja lievittääkseen pientä kuvotuksen tunnetta ja saadakseen sädehoidon aiheuttaman omituisen maun pois suusta.
”En kuitenkaan tuntenut itseäni kovin sairaaksi eikä minusta päällepäin huomannut, että olin sairas.”
Sairauslomansa aikana Kati eli varsin normaalia elämää. Hän kertoo saaneensa voimia harrastuksistaan, kuten espanjan kielikurssista ja puutarhapalstan hoitamisesta.
Kielikurssilla Kati tapasi naisen, joka sattui myös olemaan syöpäpotilas. Netistäkin Kati löysi sattumalta henkilön, joka sairasti samaa syöpää.
”Kysyin, haluaako jakaa kokemuksia ja aloimme kirjoitella. Siitä sai voimia. Edelleen vaihdamme kuulumisia pari kertaa vuodessa.”
Hikipisara jäi muistoksi
Tällä hetkellä Kati voi hyvin, tosin joitakin vaivoja sairaus hänelle jätti. Katin niska sai sädehoidoista oman osuutensa ja väsyy nyt tavallista helpommin. Kaulakin jomottaa toisinaan, eikä Katin suu aukea enää ihan täysin.
”Hampurilaisen haukkaaminen on nykyään vaikeaa.”
Erikoisin muisto syövästä on Katin mukaan pieni hikipisara, joka ilmestyy syödessä ohimolle. Katilta poistettiin leikkauksessa sylkirauhanen. Sen hermot kasvoivat kiinni ihoon, korvan vierelle.
”Syödessä erittyy yleensä sylkeä, mutta minulla alkaa sen sijaan valua hikipisara ohimolla. Muut pyyhkivät suupieliään, minä pyyhin ohimoa”, Kati naureskelee.
Kaikesta huolimatta Kati tuntee itsensä onnekkaaksi, koska pääsi mielestään olosuhteisiin nähden helpolla.
”Olen positiivinen esimerkki. Selvisin syövästä aika kuivin jaloin.”
Teksti: Tea Kalska
Julkaisemme jutun poikkeuksellisesti vain etunimellä.
