Vaimoni sähäkkä rintasyöpä todettiin kolmannella lääkärikäynnillä

”Diagnoosi oli järkytys potilaalle ja meille läheisille. Ärhäkkää syöpää hoidettiin vuoden ajan usealla eri tavalla ja menestyksellisesti, sillä neljä vuotta sitten Sirkka-Liisa sai terveen paperit.”

Vaimoni Sirkka-Liisa ”Sirkkis” Katajala,67, meni lääkäriin peukalokivun vuoksi. Syy peukalokipuun selvisi ja kun Sirkkis oli jo poistumassa lääkärin vastaanottohuoneesta, hän tuli maininneeksi, että oikeanpuoleisessa rinnassa tuntuu myös hieman kipua. Lääkäri totesi heti, että tulepa takaisin.

Lääkäri tutki rintaa ja kehotti vaimoani menemään mahdollisimman nopeasti mammografiaan ja ultraäänitutkimukseen, sillä rinta oli tulehtunut. Sirkkis meni kolmen päivän kuluttua kyseisiin tutkimuksiin ja siitä viikon kuluttua radiologian erikoislääkäri otti ensimmäisen biobsian eli paksuneulanäytteen.

Neulanäytteen tulos tuli viikon kuluttua ja kaikki tuntui olevan kunnossa ja tulehduskin oli hävinnyt. Kuukauden kuluttua rinnassa tuntui jälleen kipua, se oli helakan punainen ja kosketusarka. Vaimoni otti yhteyttä samaan lääkäriin. Otettiin toinen neulanäyte ja senkään perusteella ei löydetty mitään hälyttävää.

Lääkäri suositteli kontrollikuvausta noin kahdeksan kuukauden kuluttua. Elettiin maaliskuuta 2013. Sirkkis huudahti minulle lääkärissäkäynnin jälkeen iloisena: ”Jihuu, olen terve!”

Toukokuun alussa Sirkkis sai flunssan. Rinta oli myös kipeä ja vielä voimakkaammin kuin edelliskerralla. Hän meni yleislääkärille, joka kehotti ottamaan välittömästi yhteyttä lääkäriin, joka oli ottanut aikaisemmat neulanäytteet.

Syövän toteamiseen oli siis kulunut aikaa neljä kuukautta.

Sirkkis teki työtä käskettyään ja jälleen otettiin uusi neulanäyte ja ultraääni. Tutkimustulokset tulivat viikon kuluttua ja silloin kävi ilmi, että kysymyksessä oli syöpäkasvain. Syövän toteamiseen oli siis kulunut aikaa neljä kuukautta.

Pysäyttävä puhelinsoitto

Olin palaamassa autolla työmatkalta, kun vaimoni  soitti ja kertoi, että lääkäri oli juuri ilmoittanut neulanäytteen perusteella löytyneestä rinnan syöpäkasvaimesta.

Uutinen oli järkytys, vaikka ilmassa olikin ollut jo pahoja aavistuksia. Ohjasin auton hetkeksi tien sivuun, etten aiheuttaisi muille liikenteessä oleville vaaratilannetta. Jonkin ajan kuluttua jatkoin ajamista ja hain vaimoni hänen työpaikaltaan lääkärin vastaanotolle.

Perhe-elämä meni kertaheitolla uusiksi. Olemme uusioperhe ja lapsia on yhteensä viisi. He kaikki järkyttyivät uutisesta yhtä lailla. Hoidon alku meni osin kuin sumussa, mutta kun rytmiin päästiin, alkoi myös toivo elää, kiitos maamme nykyaikaisen ja pitkälle kehittyneen syöpähoidon.

 Päänupissa vallitsi kaaos

Sirkkis muistaa vieläkin kuin eilisen päivän sen, kun hän oli normaalisti työpaikallaan kuljetusliikkeen konttorilla ja neulanäytteen ottanut lääkäri soitti hänelle. Lääkäri totesi, että neulanäytteestä löytyi syöpä ja hän kehotti vaimoani tulemaan välittömästi vastaanotolle.

Sirkkiksen pääkopassa vallitsi täydellinen kaaos. Hän ei siis ollutkaan terve. Lääkäri otti mammografian ja näytti valotaululla tammikuussa otetun kuvan ja juuri otetun tuoreen kuvan. Kyseinen radiologian erikoislääkäri myönsi rohkeasti, että hänen olisi pitänyt nähdä kasvain jo tammikuussa otetussa mammografiassa.

Lääkäri kertoi meille diagnoosin jälkeen, että kahden viikon kuluessa kasvain on leikattu. Leikkausaikaa ei kuulunut ja Sirkkis soitti useita kertoja Tampereen yliopistollisen sairaalan kirurgiselle osastolle. Siellä tulevasta potilaasta ei ollut tietoa ja niin vaimoani pyydettiin ottamaan yhteyttä Taysin syöpätautien poliklinikalle eli Radiukseen.

Vaimoni oli aivan ihmeissäni, miksei kasvainta leikata. Syöpätautinen poliklinikalla kävikin heti ilmi, että koska hänellä oli harvinainen inflammatorinen eli tulehduksellinen rintasyöpämuoto, sitä hoidetaan ikään kuin nurinpäin.

Saarihuvilan rauhassa

Hoito aloitettiin sytostaattihoidolla ja sitä annettiin viiden kuukauden aikana kolmen viikon välein. Sytostaattien antamisen jälkeen Sirkkiksen piti aina pistää vuorokauden sisällä Neulasta -niminen piikki, minkä avulla valkosolujen määrä nousi nopeasti.

Hoidon jälkeen Sirkkiksen olo oli kahden viikon ajan ”kenkku”, tosin hän ei joutunut oksentamaan koko hoitojakson aikana kertaakaan, mikä oli ainakin siihen aikaan hyvin yleistä.
Kuriositeettina voisin mainita, että yksi Neulasta-piikki maksoi 1 250 euroa ja omavastuuosuudeksi jäi vain kolme euroa, joten Kelalle kiitos. Voi todeta, että kyllä on ollut onni matkassa, kun on syntynyt Suomessa.

Kelpaa olla suomalainen

Kolmas viikko sytostaattien jälkeen olikin aina jo parempaa aikaa. Pyrimme koko pitkän syöpähoitojakson ajan elämään mahdollisimman paljon normaalien arkirytmien mukaan. Lapset vierailivat luonamme usein ja kävimme ahkerasti Pälkänevedellä sijaitsevassa omassa saaressa.

Sen suoma kaunis luonto ja äänetön hiljaisuus olikin Sirkkikselle todellinen henkireikä syöpähoitojen aikana. Kalastimme, veneilimme ja ravustimme ahkerasti. Se vei ajatuksia syöpäpeikon ääreltä mukavampiin juttuihin.

”Eikös jäädäkin henkiin”

Sirkkis on usein muistellut minulle tuntojaan, kun hän meni ensimmäisen kerran Radiuksen syöpäpoliklinikan odotustilaan:

”Katselin ympärilleni ja ihmettelin silmät pyöreinä, että mitä minä täällä teen, enhän minä tänne kuulu. Ja mikä tämmöinen Radiuskin ylipäätään on. En siis ollut henkisesti lainkaan hyväksynyt, että olin sairastunut syöpään. Pahaa oloa lisäsi entisestään se, etten ollut pyytänyt sinua tueksi mukaan vastaanotolle.”

Sirkkikselle jäi ikuisesti mieleen, kun ensimmäisessä sytostaattihoidossa viereisessä sairaalasängyssä ollut naispotilas totesi hymy huulillaan: ”Eikö me jäädäkin henkiin!” Se lausahdus antoi vaimolleni voimaa ja uskoa koko hoidon ajan.

Sytostaatit veivät Sirkkikseltä pitkät, paksut ja tummat hiukset. Tilalle haimme alan liikkeestä peruukin. Minä suoritin parturoinnin henkilökohtaisesti ja on myönnettävä, että se oli kaukana miellyttävästä tehtävästä. Alkuun kaljuuntuminen itketti vaimoani: ”Nyt minä olen tällainen ruma ankanpoikanen!” Laadukas peruukki helpotti kuitenkin pian naisille niin tärkeää ulkoista olemusta ja mieliala nousi.

Sädehoito oli helpoin

Sytostaattien jälkeen oli vuorossa rinnan ja imusolmukkeiden poisto kainalosta sekä viimeisenä hoitosarjana sädehoito. Rinnan poistamisesta Sirkkis ei ollut harmissaan, veihän se mennessään syöpäkasvaimen.

Sädehoito aloitettiin tammikuun lopulla 2014 ja sitä annettiin viisi kertaa viikossa peräkkäisinä päivinä viiden viikon ajan. Se olikin vaimoni mielestä vuoden verran kestäneen syöpähoitojakson helpoin rasti, sillä se ei aiheuttanut lainkaan kipua tai muitakaan ikäviä tuntemuksia.Jo joulukuussa 2013 aloitettiin tulevat viisi vuotta kestävä lääkitys. Sirkkis kysyi Radiuksen syöpälääkäriltä, onko hän vielä sen jälkeen hengissä. Lääkäri vastasi, että kyllä sinä olet.

Lääkäri oli oikeassa. Sirkkis sai uuden rinnan helmikuussa 2016 ja samassa yhteydessä tehtiin imusolmukesiirto reidestä kainaloon. Aiemmin vastaavia imusolmukesiirtoja oli tehty Taysissa vain neljä kappaletta.

Kun uuden rinnan teko ja imusolmukesiirto oli ajankohtainen, lääkäri sanoi, että leikkauksen jälkeen olosi on sellainen, kun olisit juossut maratonin ja jäänyt vielä sen jälkeen jyrän alle. Lääkäri oli asian suhteen erittäin oikeassa.

Kesällä 2014 Sirkkis palasi pitkältä sairauslomalta takaisin työelämään. Hän työskenteli vanhassa työpaikassaan aina eläkkeelle jäämisen saakka.

Maaliskuussa 2019 Sirkkis sai Radiuksesta niin sanotut terveen paperit.
Sirkkis muistelee vieläkin erityisellä lämmöllä Radiuksen lääkäreitä ja hoitohenkilökuntaa:
”Kun vuoden kestänyt hoitojakso alkoi, tuntui siltä kuin olisin hypännyt pitkään mustaan putkeen. Varsin pian kuitenkin havaitsin, että olen todella hyvässä hoidossa ja alkoihan sieltä putken päästä näkyä ajan oloon valon kajastustakin. Henkilökunta oli koko hoitojakson ajan asiansa osaavia ammattilaisia ja sain apua eri tilanteissa aina kun tarvitsin. Siksi haluan lausua Radiukselle suuren kiitoksen.”

Syöpäyhdistyksestä vertaistukihenkilö

Kun me molemmat olimme aikoinaan edes hieman toipuneet lääkärin kertomasta syöpädiagnoosista, liityimme jäseniksi Pirkanmaan syöpäyhdistykseen ja saimme sitä kautta paljon hyödyllistä tietoa liittyen syöpähoitoihin ja itse sairauteen.Vaimoni hakeutui nopeasti myös vertaistuen pariin. Vaimoni suositteleekin lämpimästi vertaistukea ja yhdistystoimintaa kohtalon sisarille ja -veljille ja heidän läheisilleen.

Syöpäyhdistyksessä saa muun muassa asiantuntevaa keskusteluapua.

Vaimolleni löydettiin yhdistyksen avulla kaksi vertaistukihenkilöä. Heiltä hän sai arvokasta tukea ja tietoa syövän suhteen, olivathan he itsekin käyneet jo aikaisemmin oman sairautensa kautta läpi samoja asioita.
Kävimme yhdessä myös syöpään sairastuneille ja heidän lähiomaisilleen räätälöidyssä tilaisuudessa, missä syöpälääkäri, psykoterapeutti ja fysioterapeutti kertoivat rehellisesti ja koruttomasti, mistä kaikesta on kysymys.

Sirkkikseltä on usein kysytty, miten vakava sairaus ja siitä toipuminen muutti häntä.

”Kyllä se opetti paljon. Sairastumisen jälkeisiä vuosia on osannut arvostaa eri tavalla. Ehkä yksi asia nousee yli muiden. Jos joku valittaa tyhjänpäiväisistä pikkuasioista, minä poistun saman tien paikalta takavasemmalle.”

Matka kohti parantumista oli pitkä ja välillä kivinen. Usein tuli mieleen, että ennen pysäyttävää syöpädiagnoosia oli tullut puolin toisin valiteltua elämän olemattoman pienistä ikävistä asioista. Sellaiset ruikuttelut jäivät kokonaan pois, oli aikaa katsoa maailmaa laajemmasta perspektiivistä.

Suomalaisen huippulaadukas syöpähoito näytti jälleen kerran kyntensä ja kun Radiuksesta tuli loppulausunto keväällä 2019, oli aihetta poksauttaa auki  samppanjapullo.

Läheisimmän ihmisen vakava sairaus pisti myös minun ajatusmaailmaani uusiksi. Se opetti kulkemaan hitaasti ja hyväksymään asiat sellaisina kuin ne ovat.

Kuten vaimoni on tässä jo tuonutkin esiin, elämän pienet murheet ja vastoinkäymiset eivät tuntuneet enää miltään verrattuna vuoden kestäneeseen projektiin, minkä kävimme yhdessä läpi.

Teksti ja kuva:  Mika Katajala