Jyrki Itäsalmi: ”Aina kannattaa toivoa”
Seinäjokelaiset Jyrki ja Heidi Itäsalmi ovat olleet neljästi mahdottoman edessä. Jyrki sai nuorena aivovamman ja Heidi oli menehtyä syömishäiriöön. Sitten lymfooma iski kaksi kertaa Jyrkiin. Mutta aina vain pariskunta jaksaa uskoa tulevaan.
Jyrki Itäsalmi oli 18-vuotias maajoukkuetason kilpajuoksija, kun hän ajoi tieltä seurakunnan leiriltä tullessa. Leirikaverit löysivät tunnin kuluttua tajuttoman Jyrkin, jonka kallo oli haljennut neljään osaan,
Lääkärit ehtivät jo todeta, että mitään ei taida olla tehtävissä. ”Yksi neurokirurgi sanoi, että yritetään kuitenkin, koska mies kuitenkin hengittää ja sydän lyö”, Jyrki kertoo.
Kallo koottiin yhteen ja tajuntakin palasi. Kolmen päivän päästä ennuste oli: neliraajahalvaus ja pysyvä puhekyvyttömyys.
Tästä alkoi vuosien kuntoutus, jonka tuloksena Jyrki suoritti ylioppilastutkinnon, ryhtyi juoksuvalmentajaksi ja alkoi itsekin juosta. Hän voitti jopa kaksi 35-vuotiaiden 800 metrin Suomen mestaruutta.
”Liikuntatausta auttoi toipumisessa, mutta minusta ei ollut normaaliin työelämään. Jäin 22-vuotiaana sairaseläkkeelle.”
Avoin ja sosiaalinen mies kelpasi kuitenkin kokemusasiantuntijaksi. Hän oli kouluttautumassa kokemuskouluttajaksi, kun tapasi Heidin samalla kurssilla. Heidi oli kärsinyt vakavasta syömishäiriöstä, joka oli pysäyttänyt sydämenkin.
Jyrki pyysi Heidiä teelle. ”Ihmettelin aluksi, kuka on tuo levoton ja puhelias kaveri, joka tuntui minun vastakohdaltani”, Heidi nauraa nyt.
Kovista kokemuksista selviäminen yhdisti pariskuntaa, joka avioitui neljän vuoden päästä. Heidin mukana tuli myös koirakaveri, pitsiperhonen Doora.
Heidi löysi oman tiensä ravintoasiantuntijana ja hyvinvointivalmentajana. Hän on nykyään MinnieMaud-menetelmän tunnettu vertaishenkilö.
Pariskunta ei aavistanut, että uusi koettelemus oli nurkan takana.
Syövän löytyminen uusi isku
Jyrki ihmetteli syksyllä 2019 selkä-, kylki- ja mahakipujaan. Lääkäri arveli vaivaa vähän rajummaksi flunssaksi ja kehotti ottamaan särkylääkettä.
Kolmen viikon päästä kipu palasi kovempana. Nyt epäiltiin välilevyä ja määrättiin kovempaa särkylääkettä.
”Neljä päivää myöhemmin jalat eivät kantaneet ja olin tunnoton rinnasta alaspäin. Vielä kuukautta ennemmin olin juossut kymmenen kilometrin lenkin”, Jyrki kertoo.
Magneettikuvauksessa löytyi parikymmentä imusolmukekasvainta. Lymfooma oli levinnyt selkäydinkanavaan, maksaan, keuhkoihin, luuytimiin, pernaan, imusolmukkeisiin ja kylkiluihin.
”Kun kuulin sanan syöpä, ajattelin, että minun elämäni oli sitten siinä”, Jyrki kertoo.
Heidi on tavallisesti hyvä sanoittamaan asioita. Nyt hän ei pysty kuvaamaan tuon hetken tuntemuksia, istuu vain kyyneleet silmissä.
Jyrki vietiin samana päivänä Seinäjoelta Tampereelle, missä neurokirurgi leikkasi selkäydintä painaneen kasvaimen. Seuraavat kaksi kuukautta kuluivat rankoissa sytostaattihoidoissa. Sen jälkeen Jyrki kulki vielä kuukausia kyynärsauvoilla.
”Yhden sytostaattihoidon jälkeen tuli kuin elämäni pahin krapula, jota kesti koko viikon”, sanoo Jyrki.
Lääketieteen lisäksi Jyrki ja Heidi laittoivat toivoa hyvään ravintoon ja Jumalaan, joka on ollut molempien elämässä mukana nuoresta asti. ”Olin niin lyöty, että ajattelin elämäni olevan korkeammassa kädessä”, sanoo Jyrki.
Heidinkin tunnelmat vaihtelivat ääripäästä toiseen. ”Välillä olin täynnä vihaa ja katkeruutta Jumalaa kohtaan. Kysyin, minkä takia teit tällä tavalla”, Heidi sanoo. Vähitellen hän sai kuitenkin voimia uskostaan.
Myös Doora-koira oli tukena. Doora tuntui huomaavan syövänkin jo ennen diagnoosia, sillä se jakoi Jyrkille lämpöä lymfooman vaurioittamiin kohtiin.
Toukokuussa 2020 lymfooma oli saatu hallintaan ja elämä alkoi palautua. Jyrki pystyi nousemaan rivitalokotinsa ulkorappuja ylös kakkoskerroksen.
Uusi koettelemus veti alas
Puolen vuoden päästä syövän huomattiin uusineen. Keuhkokuumekin tuli. Alkoi uusi kova hoito- ja kuntoutusjakso, jolle korona antoi oman sävynsä. Usko ja toivo olivat taas koetuksella.
”Hoidot olivat rankkoja sekä mielelle että keholle. Mieliala oli välillä niin epätoivoinen, että mietin jo, otanko yliannostuksen lääkettä, että pääsen kaikesta eroon”, Jyrki sanoo.
Heidi kertoo, että välillä edes usko ei auttanut. ”Vaikeimpina aikoina pyysin, että älä ota Jyrkiä, vaan ota mieluummin minut, koska olen huonompi ihminen.”
Mutta jälleen elämä voitti, Jyrkin mukaan lääketieteen, ravinnon, Jumalan, sukulaisten ja Heidin ansiosta.
”Heidin viisaudella ja periksi antamattomuudella tästä on selvitty, vaikka olin itse jo valmis heittämään lusikan nurkkaan.”
Heidi palauttaa kehut. Hänen mukaansa Jyrkin sitkeys ja valoisuus kantoivat, vaikka molemmat uivat tosi syvissä vesissä.
Talous oli kovilla
Jyrki ja Heidi eivät osaa eritellä, mikä auttoi eniten. Luultavasti kaikki yhdessä.
”Lääketiedettä ja holistisempaa näkemystä on turha asettaa vastakkain. Eivät ne sulje toisiaan pois. Liikunta, ravinto ja muu hyvinvointi tukevat kokonaisuutta.”
Pariskunnan silmät ovat avautuneet erityisesti ravinnon merkitykselle. Siksi he hämmästyvät yhä uudelleen, miten huonosti ravinto on huomioitu Suomessa.
Jyrki kertoo kysyneensä välillä ruokaohjeita osastolla. Vastaus oli: syö ihan kuin ennenkin.
Yhteiskunta saa kuitenkin melko puhtaat paperit. Jyrki tosin myöntää, että talous oli kovilla. Vaikka hoitoja korvattiin paljon, tulivat omavastuut usein vastaan. Omaa rahaa kului kolmen vuoden aikana vähintään 15 000 euroa.
Toinen miinus on, että puolisoa ja muita läheisiä ei aina osata huomioida.
”Läheiset joutuvat seuraamaan vierestä kärsimystä ja samalla tavalla hylkäämään kaikki haaveet ja suunnitelmat, kun yhteinen tulevaisuus on mennyt pirstaleiksi”, sanoo Heidi.
Arjessa kiinni pysyminen auttaa ja saman kokeneiden tuki on suuri. ”Vertaistuen merkitystä ei osaa edes kuvata. Joka on kokenut saman, tietää jo puolesta sanasta, mistä puhutaan.”
Nöyryyttä elämää kohtaan
Jyrki arvelee, että hänen liikunnallinen taustansa auttoi paranemisessa. ”Liikunta luo uusia hermoyhteyksiä, muokkaa aineenvaihduntaa ja kehittää elimistöä uudella tavalla. Liikkuminen antaa toivoa ja uskoa, että voi vielä selviytyä.”
Heidi muistuttaa, että kannattaa löytää itselle ominainen tapa liikkua. ”Voi vaikka mennä luontoon tai tanssia tai tehdä vartti pilatesta”, Heidi miettii.
”Niin kauan kuin pystyy liikkumaan, jokainen askel liikunnan eteen kannattaa ja kannattelee. Sillä voi olla aivan mittaamaton merkitys”, Jyrki säestää.
”Tai jos panostetaan eurokin enemmän puhtaaseen syömiseen, se on kaikki parempaan suuntaan”, Heidi jatkaa.
Nykyään Heidillä ja Jyrkillä on oma yritys, joka auttaa sairastuneita hyvinvoinnissa, ravinnossa, liikunnassa ja esiintymisessä.
Kaiken kokemansa jälkeen Jyrki ja Heidi pitävät itseään onnekkaina.
”Ajattelen olevani onnekas, koska olen käynyt tällaisen elämän koulun ja selvinnyt siitä suhteellisen hyvin”, Jyrki miettii.
Heidi ajattelee osaavansa vastoinkäymisten ansioista nyt nauttia enemmän elämästä. ”Kun tietää miten ohuen langan varassa kaikki roikkuu, on elämän merkityksellisyys löytynyt. Sen sijaan, että juoksee turhien asioiden perässä, on tullut erilaista nöyryyttä elämää kohtaan.”
teksti: Anssi Orrenmaa
kuvat: Juha Harju
