Liikunta tulee osaksi hoitosuosituksia

Perinteisesti syöpäpotilaita on kehotettu lepäilemään hoitojen aikana. Edelleenkin on hyvä kuulostella omaa jaksamistaan, mutta nykyään suositellaan fyysisen aktiivisuuden lisäämistä oman voinnin mukaan. Tutkimuksissa on havaittu, että liikunta vaikuttaa kasvaimen verenkiertoon, mikroympäristöön ja immunologiaan sekä aineenvaihduntaan. Jopa vain muutama minuutti sykettä nostavaa liikuntaa saattaa siis olla hyödyllistä.

”Syöpähoitojen aikana harjoitetun liikunnan positiivista vaikutusta on selvitetty useissa tutkimuksissa ja melko hyvin tiedetään, mihin vaikutus perustuu”, HUS Syöpäkeskuksen tutkimusjohtaja, professori Peeter Karihtala kertoo.

”Esimerkiksi reippaan kävelyn aikana elimistön oma puolustusjärjestelmä aktivoituu. Sen myötä syntyy lisää puolustussoluja ja lisäksi ne alkavat toimimaan paremmin. Liikunta saattaa vaikuttaa taudin etenemiseen ja ennusteeseen sekä syöpähoitojen tehoon vähentämällä kasvaimen kasvunopeutta ja kykyä lähettää etäpesäkkeitä.”

Liikunnalla on monia biologisia vaikutuksia elimistössä ja kasvainkudoksessa. Syövän kasvua kiihdyttävät tekijät vaikuttavat solun mikrotasolla. Elimistön matala-asteinen tulehdus alkaa vähentyä liikunnan seurauksena. Matala-asteisella tulehduksella tarkoitetaan tilaa, jossa elimistön tuottamia tulehduksen välittäjäaineita erittyy verenkiertoon. Se taas edistää syövän kasvua.

”Lääkehoitojen onnistuminen edellyttää kasvaimen riittävää verenkiertoa, jotta lääkkeet ja puolustussolut saadaan kuljetettua kasvaimeen. Fyysinen harjoittelu aktivoi verenkiertoa ja kaikkien kudosten aineenvaihduntaa. Siten syöpälääkkeet kulkeutuvat paremmin kasvaimeen verisuonien seinämien läpi ja elimistön puolustussolut pääsevät perille.”

Vaikutus jopa oletettua suurempi

Viimeisen viiden vuoden aikana on kertynyt paljon epäsuoraa näyttöä liikunnan ja kuntoilun positiivisesta vaikutuksesta syövän hoitoennusteeseen. Esimerkiksi Tanskassa hiirillä tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että juoksupyörää käyttäneiden hiirten kasvainten verenkierto ja verisuoniston rakenne paranivat rasituksen ja liikunnan myötä, ja samalla lääkehoidon teho parani. Myös kasvaimet pienenivät paljon enemmän verrattuna hiiriin, joilla ei ollut juoksupyörää käytettävissään. Ruotsalaisessa interventiotutkimuksessa taas todettiin, että liikuntaa harrastavat potilaat joutuvat passiivisia tovereitaan harvemmin sairaalahoitoon syöpähoitojen aikana.

”Hiljattain kansainvälisessä syöpälehdessä julkaistiin satunnaistettu tutkimus ruokatorven syöpää sairastavilla potilaille. Huomattiin, että jos potilaat harjoittivat liikuntaa, niin kasvaimet pienenivät enemmän kuin verrokkiryhmällä. Tämä oli pieni tutkimus, mutta antaa kyllä lupaavan viitteen siitä, että liikunta vaikuttaa vielä enemmän kuin on ajateltu”, Karihtala toteaa.

Fyysisen harjoittelun positiivinen vaikutus syöpien kohdalla ei selity painon vähenemisellä, vaikka liikapainon tiedetään sinänsä joissakin syövissä olevan haitallista. Syöpäriski vähenee liikkumista harrastavilla, vaikka paino ei putoaisikaan.

Parhaillaan on käynnissä useita aihetta käsitteleviä tutkimuksia. Esimerkiksi Turussa tutkitaan fyysisen harjoittelun yhteyksiä syöpäkasvaimen kokoon, verenvirtaukseen, happikatoon ja aineenvaihduntaan.

Tutkimuskohteena rintasyöpä

Karihtalan mukaan paras näyttö on saatu tuhansien ihmisten aineistosta, joka osoittaa, että runsaasti liikkuvilla on vähemmän syöpiä ja niiden uusiutumisia. Hänen oma tutkimuskohteensa on rintasyöpä.

”Epidemiologisten tutkimusten perusteella tiedetään, että fyysinen aktiivisuus parantaa rintasyövän ennustetta jopa 20–30 prosenttia. Aiempiin tutkimuksiin liittyy kuitenkin paljon harhoja. Usein paljon liikkuvat ihmiset elävät muutenkin terveellisesti: eivät käytä runsaasti alkoholia eivätkä tupakoi ja syövät terveellisesti, mikä pitää myös painon hallinnassa. Näiden seikkojen vaikutuksia ei ole voitu ihmiskokeissa erotella. Tästä syystä tarvitaan satunnaistettua tutkimusta.”

Karihtalan tutkimusryhmä pyrkii nyt selvittämään satunnaistetussa tutkimuksessa parantaako liikunta rintasyövän leikkausta edeltävän neoadjuvanttihoidon tehoa. Tutkimuksessa potilaat arvotaan joko ohjattuun liikuntaryhmään tai kontrolliryhmään. Liikuntaryhmän potilaat suorittavat viikoittain kolme tunnin mittaista kotiharjoitusohjelmaa. Kännykkäsovellus antaa vinkkejä liikuntasuosituksiin.

Verrokkiryhmän potilaiden tulisi jatkaa hoidon aikana liikuntaa samaan tapaan kuin aiemminkin.

”Tutkimuksen suurimpia riskejä on, että myös kontrollipotilaat alkavat liikkumaan enemmän. Tästä syystä tutkimuksissa käytetään aktiivisuutta mittaavia välineitä, kuten aktiivisuusranneketta.”

Pehmeät keinot käyttöön

Esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa on useamman vuoden ajan annettu liikuntaohjausta syöpäpotilaille. Sitä varten on perustettu syöpäpotilaille osoitettuja kuntoutuskeskuksia, joissa liikunta, rentoutus ja muu kuntouttava toiminta on osa hoitoa.

Lääketieteen alalla niin sanotut kovemmat keinot, kuten uudet syöpälääkkeet ovat sellaisia, joita lääkärit omaksuvat nopeasti käyttöön potilaiden hoidossa. Tällaiset pehmeät keinot taas eivät niinkään saa yhtä innostunutta vastaanottoa.

”Kuitenkin meidän käynnissä oleva tutkimus voi hypoteesin täyttyessä paitsi parantaa suhteellisen helpolla tavalla potilaan ennustetta, mutta myös elämänlaatua ja esimerkiksi työkykyä. Mikäli onnistuttaisiin kehittämään lääke, joka vähentäisi vaikkapa rintasyövän riskiä kahdellakymmenellä prosentilla, oltaisiin siitä valmiita maksamaan paljon. Liikunta näyttää olevan tällainen asia. Viimeinen silaus olisi se, että saisimme satunnaistetulla tutkimuksella poistettua harhan tutkimuksesta”, Karihtala pohtii.

Vielä joitain vuosia sitten potilaita ei osattu ohjata liikkumaan. Kun Peeter Karihtala on käynyt puhumassa tutkimuksistaan muun muassa Syöpäjärjestöjen järjestämissä tilaisuuksissa, ihmiset ovat olleet jopa hämmästyneitä kuultuaan liikunnan hyvästä vaikutuksesta.

”Saamani palaute on, että ihmiset ovat positiivisesti yllättyneitä, että omaan tilanteeseensa voi vaikuttaa niin paljon liikunnalla. Monet sellaiset, jotka eivätkä ole juurikaan harjoittaneet kuntoilua, miettivät, että vieläkö ikääntyneenä kannattaa aloittaa liikkuminen. Siihen totean, että ilman muuta kannattaa. Ja tosiasia on, että vaikutuksen omaan vointiin voi havaita nopeasti”, Karihtala kannustaa.

Millaista liikuntaa syöpäpotilaiden kannattaisi sitten harjoittaa?

”Maksimihyöty saadaan harjoittamalla viikossa viiden tunnin ajan aerobista liikunta, kuten lenkkeilyä, pyöräilyä tai hiihtoa. Lihasharjoittelu käsipainoilla tai kehonpainolla on hyväksi muidenkin terveysasioiden kannalta, mutta reipas kävely on hyvä asia. Kannattaa kokeilla erilaisia liikuntamuotoja jotta löytää itselleen mieluisen lajin.”

Hoitojen aikana ei pidä olla kovin ankara itselleen.

– Liikunnasta ei kannata ottaa liikaa stressiä ja jos välillä on huonompi fiilis, voi hyvin pitää taukopäivän. Ajatuksena ei ole, että pitäisi alkaa juosta maratoneja, vaan pikemminkin tehdä jotain, mikä tuntuu mukavalta. Mikään kudos ei jää vaille liikunnan vaikutusta ja voi olla lähes varma siitä, että aina jossain päin elimistöä tapahtuu jotain terveyttä edistävää.

Peeter Karihtala liikkuu itse säännöllisesti. Hän on huomannut, että liikunta auttaa häntä jaksamaan fyysisesti ja myös kognitiivinen työskentely sujuu paremmin.

Teksti Arja-Leena Paavola
Kuvat: Eeva Anundi

.