Syöpäpotilas tarvitsee psykologista tukea kriisin hetkellä

Hyvä henkinen tuki on tärkeää myös hoitojen onnistumisen kannalta.

”Diagnoosin saaminen on useimpien kohdalla niin järisyttävä tieto, että sitä voi olla mahdotonta käsitellä. Jokainen kuitenkin reagoi yksilöllisesti: joku saattaa kiihtyä, kun taas toinen menee eräänlaiseen autopilottitilaan. Mitkä tahansa reaktiot voivat olla mahdollisia eikä etukäteen voi tietää, miten kukin reagoi”, psykologi-psykoterapeutti Jan-Henry Stenberg kertoo.

”Potilaan kannalta kokemus on aina ainutkertainen ja yllättävä, syöpä herättää sekä pelkoa että ahdistusta. Yleensä akuuttia järkytyksen aikaa seuraa hankalien tunteiden jakso. Myös tämä on yksilöllistä. Joku tuntee vihaisuutta, joku toinen taas kokee epäoikeudenmukaisuuden tunnetta tai häpeää”, Stenberg kuvailee.

Diagnoosin aiheuttaman järkytyksen jälkeen seuraava ahdistuspiikki on usein edessä hoitojen tehon selvitessä. Vastausten odottaminen on rankkaa. Potilasta voidaan auttaa parhaiten turvaamalla tilanne siten, että häntä ei jätetä yksin asian kanssa ja että lähellä on ihmisiä, jotka osoittavat välittävänsä. Hyvä kohtaaminen tarkoittaa sinänsä yksinkertaisia asioita, kuten vaikkapa että kysytään, kuinka sairastunutta voitaisiin auttaa ja tukea.

Keskusteluja ja konkreettisia tekoja

Syöpädiagnoosin saaneen perustarpeista huolehtiminen saattaa olla tarpeen, sillä järkyttynyt ihminen ei välttämättä pysty huolehtimaan riittävästä ravinnon ja levon saamisesta. Huolenpitoa voi osoittaa käytännön tasolla, kuten vaikkapa laittamalla ruokaa. On tärkeää, ettei sairastuneen tarvitse kriisin keskellä muutenkaan vastata kaikista velvollisuuksistaan. Lisäksi kannattaa tarjota mahdollisuus ja aikaa keskusteluun, sille useimmiten on tarvetta.

Stenbergin mukaan psykologinen tuki voi olla aluksi juuri konkreettisia tekoja ja sen käsittelemistä, mitä nyt tapahtuu ja mitä seuraavaksi tehdään. Syvähenkisten puheiden aika ei ole silloin, kun järkytys on päällä. Myöhemmässä vaiheessa keskustelut voivat olla erilaisia.

”Sairastuminen on kriisi myös potilaan läheisille, vaikka heidän kohdallaan tilanne on erilainen. On raskasta olla tukena toiselle, kun itsekin on kovilla. Tärkeintä on huolehtia itsestään, keventää arkeaan ja muistaa, että nyt eletään poikkeustilannetta. Yksi tärkeä neuvo on, että asioista kannattaa puhua rehellisesti, mutta toivon hengessä. Potilaaseen on hyvä suhtautua kunnioittavasti ja luottaa sairastuneen omaan arvioon vailla holhoamista tai puolesta päättämistä.”

Nettiterapia avuksi

Syöpään sairastuneen psykososiaalisen tuen järjestäminen on hyvinvointialueiden vastuulla, mutta tuen saaminen vaihtelee suuresti eri alueilla. Potilasjärjestöillä onkin merkittävä rooli psyykkisen tuen antamisessa. Jan-Henry Stenberg johtaa HUS:n digitaalisten- ja psykososiaalisten hoitojen linjaa. Hän on ollut kehittämässä uutta, syöpään sairastuneille tarkoitettua nettiterapiaa.

”Kyseessä on netissä toimiva, mutta terapeutin tukema hoito-ohjelma. Tavoitteena on auttaa sairastumisen käsittelyä ja uuteen elämäntilanteeseen sopeutumista. Noin seitsemän viikkoa kestävän hoito-ohjelman avulla syöpään sairastunut saa tietoa mielen reaktioista ja miten sairastumiseen liittyvät hankalat tunteet vaikuttavat mielen toimintaan.”

Nettiterapiaan tarvitaan diagnoosi ja lääkärin lähete

Monesti tilanne on se, että julkisella puolella lievien psyykkisten oireiden tai vaikkapa sairastumiseen liittyvien kriisien hoitamiseen terapiassa ei ole mahdollisuutta varsinkaan riittävän nopeasti.

Kaikkialla Suomessa toimivaan nettiterapiaan tarvitaan diagnoosi ja lääkärin lähete. Sen jälkeen pääsee etenemään nopeasti: jonoja ei ole, joten terapia voi alkaa jo noin neljän päivän päästä siitä, kun lähete on tullut perille. Tutkimusnäytön perusteella nettiterapia on tehokasta ja toimivaa hoitoa. Terapeutti seuraa potilaan vointia ja hänelle voi lähettää kysymyksiä chatin kautta, siten potilas on hyvässä seurannassa. Hoito on potilaalle ilmainen.

Kuoleman pelko herää

Syövällä on hyvin pelottava kaiku. Diagnoosin myötä kuoleman pelko herää ja vie ajatukset kärsimykseen. Hoitomenetelmät ovat kehittyneet jatkuvasti ja usein syövästä huolimatta edessä voi olla useita elinvuosia.

”On tärkeä muistaa, että hankalien oireiden ja kivun hoito ovat kehittyneet valtavasti ja kehittyvät edelleen, kärsimystä on mahdollista lievittää huomattavasti. Ihmiset pelkäävät kipua ja siksi on tärkeä viestiä, että nykyään kipua osataan ja halutaan hoitaa todella hyvin”, Stenberg painottaa.

Hän on uransa aikana hoitanut psykoterapeuttisesti ihmisiä, jotka ovat parantumattomasti sairaita. Toisen tilanteeseen eläytyminen tarkoittaa usein vain kuuntelemista, joskus keskustelua tai eri skenaarioiden läpi käymistä. Joskus se on elämänvaiheiden ja koettujen asioiden muistelemista.

Kuoleman läheisyydessä on suuri merkitys sillä, missä vaiheessa elämänkaarta sairastunut on. Tukea kaivataan eniten, jos elämä jää kesken ja on huoli perheen pärjäämisestä.

”Asioiden järjestämiseen tarvitaan apua sekä psykologista tukea, jossa ahdistusta voi lievittää. Myös ikäihmiset tarvitsevat ihan samalla tavalla keskustelutukea elämästä luopumiseen. Tarpeet ovat yksilöllisiä kuoleman lähestyessä. Kaikki eivät halua puhua taakse jääneestä elämästään, joillakin esimerkiksi uskonnolliset kysymykset nousevat pintaan.”

Jotkut potilaista saattavat toivottomassa tilanteessa ja sairauden nopeasti edetessä alkaa levollisesti valmistautua kuolemaansa. Avuksi voi tulla konkreettisuus ja sen miettiminen, mitä olisi hyvä tehdä, kun vielä pystyy toimimaan. Stenberg kertoo tapauksesta, jossa potilas alkoi diagnoosin saatuaan nopeasti saattaa puolison ja lapsen asiat kuntoon, laatia testamenttia ja kirjata salasanoja muistiin. Kun tilanne menikin parempaan suuntaan, iski järkytyksen tunne viipeellä.

Elämän lopun lähestyessä tärkeimmäksi asiaksi nousevat aina läheiset ja suhde heihin, harva jää pohtimaan esimerkiksi työuraansa ja siihen liittyviä ratkaisuja. Jo terveenä ollessa kunkin olisi hyvä pysähtyä ja tutkailla, missä oma elämä menee ja mikä lopulta on tärkeää.

Stenberg on kokenut myös itse läheisten sairastumisia syöpään, ja hän on ollut mukana isänsä ja veljensä saattohoidossa.

”Olen oppinut yhä enemmän kunnioittamaan elämää ja olen kiitollinen jokaisesta päivästä. Yritän välttää kaikkea tyhjänpäiväistä riitelyä. Elämässä on hyvä yrittää parhaansa, mutta sen täytyy riittää. Kannattaa elää niin kuin parhaaksi katsoo itseään ja muita kunnioittaen. Mietin usein eri tilanteissa, että entä jos sairastuisin vakavasti, ja joutuisin myöhemmin katsomaan elämääni taaksepäin: mitkä teot ja valinnat tekisivät tästä parhaan mahdollisen tarinan.”

Suomen Syöpäpotilaat ry on julkaissut kirjasen, josta saa hyviä vinkkejä. Opas syöpäpotilaan läheiselle on ladattavissa netissä.

Nettiterapiasta löytyy tarkemmin tietoa osoitteesta https://www.mielenterveystalo.fi/fi/nettiterapia.

Teksti: Arja-Leena Paavola
Kuvat: Eeva Anundi