Syöminen yhdistyy moniin tunteisiin, kuten herkuttelu iloon ja juhlimiseen. Se on myös yksi tapa lohduttautua ja helpottaa hankalaa oloa, jolloin puhutaan tunnesyömisestä. Yksinkertaisimmillaan tunteita säädellään silloin syömisen avulla. Kyse on kuitenkin monimutkaisemmasta ilmiöstä, johon sisältyy runsaasti fyysisiä, psyykkisiä ja ympäristötekijöitä.

Tunnesyömisessä oloa säädellään syömisen, syömättömyyden tai eri ruokien avulla. Ruoka toimii keinona käsitellä tunteita tai välttää niiden kohtaamista, eräänlaisena turruttamisena. Esimerkiksi suruun, tylsyyteen tai ahdistukseen reagoidaan toisinaan syömällä. Tunnesyöminen ei ole niinkään kehon nälän, vaan pikemminkin tunne-elämän tarpeiden, tyydyttämistä.

Tapa voi johtaa noidankehään: syöminen parantaa hetkellisesti mielialaa ja tuo lohtua, mutta mielihyvän tunne on lyhytaikainen. Toisinaan tunnesyömisen jälkeen ilmenee huonommuuden kokemusta ja peräti itseinhoa. Vähitellen syöminen alkaa tuottaa muita kielteisiä tunteita – häpeää, syyllisyyttä ja pettymystä. Pitkään jatkuessaan tunnesyöminen altistaa painonnousulle ja ylipainoon liittyville kielteisille tunteille, mikä puolestaan pahimmillaan pitää yllä tai lisää tunnesyömistä. Epämiellyttävät tunteet eivät kuitenkaan häviä syömällä, vaan muiden keinojen avulla.

Ruokasuhteesta

Toinen kiinnostava käsite syömisen ja tunteiden ympärillä on ruokasuhde. Se kuvaa ihmisen omaa kokonaisvaltaista suhtautumista ruokaan ja syömiseen. Ruokasuhde alkaa kehittyä syntymästä lähtien monien eri tekijöiden, myös perimän, myötä. Ihmisessä itsessään olevia tekijöitä ruokasuhteen kannalta ovat esimerkiksi makuaisti, joka on periytyvä, sekä omat tunnesäätelytaidot. Toisaalta se, miten lapsen ympärillä puhutaan ruoasta ja käsitellään sitä, muokkaa syntyvää ruokasuhdetta ulkoa päin. Samoin lapsuuden aikainen ympäristö ja vanhemmat vaikuttavat, millä lailla ruoka ja ruokailuun liittyvät tilanteet näyttäytyvät lapselle.

Ruokasuhde voi sisältää sekä myönteisiä että vääristyneitä piirteitä. Myönteisessä ruokasuhteessa:

• Syömiseen ei liity ansaintalogiikkaa, häpeää tai syyllisyyttä.
• Syöminen ohjautuu nälkä- ja kylläisyyssignaalien mukaan.
• Syöminen on joustavaa, monipuolista ja sisältää vaihtelua.
• Ruoka tai syöminen hallitse jatkuvasti ajatuksia.

Käytännön esimerkkinä ”ylimääräinen syöminen” herkkujen tai muun ruoan muodossa ei vaikuta ihmiseen millään tavalla, vaan sen ymmärretään kuuluvan normaaliin elämään.

Ruokasuhteeseen sisältyy viisi näkökulmaa, jotka yhdistyvät kaikki toisiinsa:

1. Käyttäytymisen näkökulman kuuluu esimerkiksi, mitä, mitä ja kenen kanssa syödään, eli tarkastellaan syömistä ja ruokaa konkreettisina asioina.
2. Ajatusten näkökulmassa keskitytään muun muassa ruokaan ja syömiseen liittyviin uskomuksiin sekä ruoka-aineiden luokitteluun terveellisiin ja epäterveellisiin, sallittuihin ja kiellettyihin.
3. Tunteiden näkökulmassa katsotaan erityisesti syömiseen tai syömättä jättämiseen liittyviä tunteita tai esimerkiksi niitä tunteita, joita herää yhteiskunnassa epäterveelliseksi mielletyn ruoan syömisestä.
4. Kehon ja aistien näkökulmasta tarkastellaan, mikä on ruoan tuntemista kehossa, sen aistimista sekä kehonkuvan ja syömisen välisen yhteyden pohtimista.
5. Viides ruokasuhteen osa-alueista on arvojen ja normien näkökulma, johon sisältyvät ihmiselle itselleen tärkeät syömisen osa-alueet sekä käsitykset, miten itsens ja muiden tulisi syödä.

Ruokasuhde kehittyy alkaen varhaisesta kosketuksesta ruokaan eikä ole pysyvä, vaan muokkautuu läpi elämän. Oletko miettinyt, minkälainen sinun ruokasuhteesi on tällä hetkellä, ja miten siitä on muodostunut sellainen kuin se on? Miten syövän kohtaaminen on vaikuttanut siihen?

Kuntoutuksesta

Juttu on kirjoitettu kuntoutuskurssilta käsin. Kurssin teema ei käsittele syöpää, mutta samalla tavalla ollaan tunteiden, isojenkin, äärellä. Tässä kuntoutuskeskuksessa järjestetään monia syöpää koskevia kuntoutuskursseja muun muassa sopeutumisvalmennuksia ja parikursseja. Ovatko ne, ja muu syöpään liittyvä kuntoutus, sinulle tuttuja?

Syöpäjärjestöjen Kaikki syövästä -sivustolla on paljon tietoa kuntoutuksesta jaoteltuna eri aihealueisiin.

• Kuntoutus julkisessa terveydenhuollossa. Sen alta löytyvät osiot hoito- ja kuntoutussuunnitelmasta, toimintakykykuntoutuksesta, toimintakykykuntoutuksen hoidoista ja terapiasta sekä apuvälineistä ja niiden hankinnasta.
• Syöpäjärjestöjen kurssit, joiden tarjonta on hyvin monipuolista ja ulottuu eri elämäntilanteisiin. Niitä järjestetään avomuodossa, kuntoutuskeskuksissa, verkossa ja hybridinä. Kaikki kurssit kootaan vuosittain kurssioppaaseen.
• Kelan kurssit, jotka ovat sopeutumisvalmennus- ja kuntoutuskursseja syöpään sairastuneille ja heidän läheisilleen. Niitä pidetään yleisinä sekä kohdennetusti eri syöpätyypeittäin yksilö- ja parikursseina. Kursseilta saa tietoa sairaudesta, psykososiaalista tukea, tukea arjessa ja työssä selviytymiseen sekä vertaistukea.
• Potilaan kuntoutuminen ja korvaukset ja taloudellinen tilanne. Jälkimmäisellä sivulla kerrotaan Syöpäjärjestöjen etuusneuvonnasta, sairastuneen matkakustannuksista, lääkkeiden korvauksista, toimeentulosta ja verotuksesta sekä yksityisestä terveydenhoidosta.

Teksti: Clarissa Bingham
Kuva: Eeva Anundi