Riittävätkö rahat syövänhoitoon?

Sirkku Jyrkkiö,
tulosryhmäjohtaja, Varsinais-Suomen hyvinvointialue ja Syöpä-lehden päätoimittaja

”Olen miettinyt paljon, mitä priorisointi tarkoittaa käytännössä: minusta se tarkoittaa järkevää valintaa, ei pelkkää luopumista. Terveydenhuollossa priorisointia tehdään jatkuvasti. Esimerkiksi syöpäpotilaat asetetaan etusijalle, ja vähemmän vakavia sairauksia sairastavat odottavat vuoroaan.

Suomalaisen syövänhoidon kulmakiviä ovat tupakoinnin vähentäminen, seulonnat, diagnostiikka, kirurgia, sädehoito ja lääkkeet. Hoitotulokset ovat hyviä, ja kansalliset hoitolinjat toimivat, vaikka palliatiivinen ja saattohoito kaipaisivat vielä yhtenäistämistä. Niillä on suuri merkitys paitsi syöpään sairastuneiden elämänlaadun, myös yhteiskunnallisesti talouden kannalta.

Syövänhoidon kustannukset kasvavat, ja lääkkeet muodostavat jopa 40 prosenttia kuluista, vaikka parantavat harvoin. Uusia lääkkeitä hyväksytään jatkuvasti, vaikka niiden vaikutus elinaikaan on usein vain muutamia kuukausia. Euroopan syöpäyhdistys on ehdottanut, että uusien lääkkeiden tulisi taata vähintään kolmen tai kuuden kuukauden etenemättömyysaika, mutta yhteistä linjaa ei ole.

Uusien lääkkeiden hinnat ovat kohtuuttomia. Meidän on käytävä rehellistä keskustelua siitä, mitä haluamme verorahoillamme ostaa. Syövän hoitoon riittää jatkossakin rahaa, jos resurssit käytetään viisaasti.”

Riikka-Leena Leskelä, tutkimusjohtaja, Nordic Healthcare Group:

”Syöpään liittyvät kustannukset ovat Suomessa kasvaneet, mutta viimeisimpien lukujen perusteella kehitys on tasaantunut.

Syöpäsäätiön sivuilla olevassa Syövän hoidon kustannukset Suomessa -työkalussa voi tarkastella syövän kokonaiskustannuksia yhteiskunnan näkökulmasta. Mukana eivät ole vain hoidon hinnat, vaan myös esimerkiksi työkyvyttömyyden aiheuttamat menetykset, matkakulut ja muut epäsuorat kustannukset.

Kun syövän hoidon kustannuksia tarkastellaan syöpäryhmittäin, erot ovat suuria. Keuhkosyövässä kustannuksia nostavat uudet lääkkeet. Hematologisissa syövissä kustannukset ovat jopa laskeneet, erityisesti lääkekorvausten osalta. Rintasyövässä Herceptin-lääkkeen patentin raukeaminen on jo tuonut kustannussäästöjä. Eturauhassyövässä suurin osa kustannuksista tulee suun kautta otettavista lääkkeistä. Paksu- ja peräsuolisyövissä kustannusten kasvu johtuu mahdollisesti seulonnan alkamisesta.

Viime vuosina syövän hoidon kustannusten kasvu on hidastunut ja reaalisesti jopa vähentynyt. Esimerkiksi Kelan lääkekorvaukset pienenivät hieman vuonna 2023. Kokonaiskuva ei ole kuitenkaan täydellinen, sillä meiltä puuttuvat esimerkiksi lääkkeiden tukkumyynnin tiedot kahdelta viime vuodelta. Joka tapauksessa on tärkeää tarkastella paitsi kokonaiskustannuksia, myös niiden taustalla olevia ajureita. Uudet lääkkeet kyllä kasvattavat menoja, mutta patenttien raukeaminen voi kääntää kehityksen nopeasti.”

Ville Väyrynen, kansanedustaja ja Syöpäsäätiön hallituksen jäsen:

”Suomen taloudellinen tilanne on todella haastava. Valtionvelan korot, puolustus- ja sote-menot kasvavat lähivuosina 10 miljardilla, samaan aikaan kun julkista taloutta pitäisi sopeuttaa 9 miljardilla. Tämä on se reunaehto, jonka sisällä myös sote-päätökset on tehtävä. Kyse ei ole ideologisesta säästämisestä.

Väestön ikääntymisen myötä lisääntyy myös sairastavuus, erityisesti syöpien osalta. Ennaltaehkäisy on tärkeää, mutta se ei yksinään riitä. Tarvitsemme aitoa priorisointikeskustelua.

Priorisointi ei tarkoita hoitojen epäämistä, vaan sitä, että mietitään, mihin eurot käytetään ja mitä niillä saadaan aikaan. Kaikkea ei voida hoitaa hinnalla millä hyvänsä. Kirurgia on syöpien kohdalla usein vaikuttavin ja myös edullisin hoitomuotoa. Uudet lääkkeet sen sijaan maksavat valtavasti, mutta pidentävät elämää vain viikoilla.

Kuka määrittelee, mikä on vaikuttavaa ja järkevää hoitoa – poliitikot vai sote-ammattilaiset? Tätä kysymystä ei ole vieläkään ratkaistu, mutta keskustelu täytyy vihdoin käydä. Sote-uudistus antaa mahdollisuuden yhteisiin käytäntöihin ja vaikuttavuuteen perustuvaan toimintaan. Nyt on aika irrottautua vanhoista ajattelumalleista.”

Teksti Nina Airisto

Juttu perustuu Syöpäjärjestöjen järjestöpäivillä pidettyyn paneelikeskusteluun.