Minna Jääskeläinen tuntee Suomen pohjoisimman sairaalan arjen

Suurien etäisyyksien Lapissa monet syöpäpotilaat ovat aiemmin joutuneet matkustamaan kauas hoitojen vuoksi.

Viimeisten vuosina vaikeasti hoidettaviin syöpiin on saatu toivoa uusien lääkehoitojen ja yhdistelmähoitojen myötä. Silloinkin, kun syöpää ei voida parantaa, yhä useammin sen eteneminen saadaan pysähtymään, ja potilas voi elää syövän kanssa pitkään.

”Syöpälääkärin kannalta pitkät potilassuhteet ovat palkitsevia ja luovat sisältöä lääkärin työhön”, ylilääkäri Minna Jääskeläinen Lapin keskussairaalasta toteaa.

Kun potilas kohtaa elämän suunnan muuttavan sairauden on tärkeää, että pystytään muodostamaan luottamuksellisen hoitosuhde, jossa lääkäri toimii lääketieteen asiantuntijana ja neuvottelee potilaan toiveet ja elämäntilanteen huomioiden juuri hänelle soveltuvan hoidon.

”Työssäni pidän arvokkaana sitä, että voin perehtyä potilaan tilanteeseen syvällisesti ja ottaa hänet kokonaisuutena huomioon. Potilaat sitoutuvat hoitoon erittäin hyvin. Kun syöpä raskaiden hoitojen jälkeen paranee, potilaat ovat luonnollisesti varsin kiitollisia. On ilo olla siinä mukana.”

”Toisaalta työhön kuuluu olennaisesti myös etenevän syövän aiheuttamien kärsimysten lievittäminen elämän loppuvaiheen lähestyessä”, Minna Jääskeläinen lisää.

Ihmiselämän perusasioiden äärellä

Oulusta kotoisin oleva ja siellä lääkäriksi opiskellut Jääskeläinen kertoo päätyneensä syöpätautien pariin vähitellen. Väitöskirjaansa varten hän tutki syöpäsolujen kasvun säätelyä ja ohjelmoitua solukuolemaa. Tutkimusprojektien myötä Jääskeläinen kiinnostui syöpätaudeista ja päätti erikoistua niihin havaittuaan, miten kiehtovaa se on.

”Ala kehittyy valtavaa vauhtia. Lisäksi kyseessä on syvällinen ja merkityksellinen lääketieteen ala, jossa todella olemme elämän perusasioiden äärellä.”

”Muutto töihin Rovaniemellä sijaitsevaan Lapin keskussairaalaan oli luonteva askel urallani. Olin jo aiemmin toiminut siellä konsulttilääkärinä, ja työyhteisöltä saamani vastaanotto oli aina lämmin ja arvostava. Kun ylilääkärin paikka tuli avoimeksi, päätin hakea sitä. On ollut kiinnostavaa päästä osaksi Suomen pohjoisimman syöpäsairaalan toimintaa ja alkaa kehittämään alueen ammattilaisten kanssa palveluita Lapin alueen syöpäpotilaille ja heidän läheisilleen”, Jääskeläinen kertoo.

Laaja Lapin alue

Lapin yhtenä erityispiirteenä on, että kyseessä on saamelaisalue. Saamenkielisillä on oikeus saada palveluja omalla äidinkielellään, vaikka moni heistä asioi myös suomeksi. Sairaalassa osa henkilökunnasta pystyy kommunikoimaan saamen kielellä ja potilasohjeet pyritään tarvittaessa tekemään saameksi.

Suuremmista asutuskeskuksista käsin on hankala ymmärtää konkreettisesti, millaisia matkoja pohjoisen syrjäseuduilla asuvat voivat joutua tekemään hoitoa saadakseen. Esimerkiksi Karigasniemeltä on yli 425 kilometriä Rovaniemelle. Ihmiset ovat kyllä tottuneet suuriin etäisyyksiin, mutta syöpäpotilaille matkaaminen on rankkaa.

”Syövän hoito on usein pitkäkestoista ja vaatii toistuvia käyntejä verikokeissa, kuvauksissa, lääkehoidoissa ja vastaanotoilla. Talviaikaan lumessa ja tuiskussa pieniä teitä pitkin ei ole helppoa kulkea mahdollisesti satoja kilometrejä, etenkään, jos on huonovointinen tai on saanut nesteytystä ja siksi on jatkuva pissahätä”, Jääskeläinen huomauttaa.

Etäpalveluihin ollaan tyytyväisiä

Aiemmin potilaat ovat käyttäneet taksikyytejä tai esimerkiksi yöpyneet potilashotellissa. Jääskeläinen on ollut mukana kehittämässä Lapin alueella syövän hoidon ja palliatiivisen hoidon etäpalveluita. Palvelu on saanut käyttäjiltään runsaasti tyytyväistä palautetta. Tämä ansiokas työ oli yksi palkintoperuste vuoden syöpälääkärin valinnassa, samoin aktiivinen osallistuminen valtakunnalliseen syövän hoidon laadun kehittämiseen.

Minna Jääskeläinen pitää tärkeänä verkostoitumista, tiedon jakamista sekä keskustelua syövän hoidon yhdenvertaisista linjauksista koko Suomessa.

”Ajatuksenamme on tuoda erikoissairaanhoidon palvelut lähemmäksi potilaan kotia hyödyntämällä digijärjestelmiä sekä toimimalla yhteistyössä perusterveydenhuollon kanssa. Syövän hoidon erityisosaajia on harvassa, joten asiantuntevan hoidon saaminen myös syrjäseuduille vaatii innovatiivisia ratkaisuja ja uudelle maaperälle astumista, Jääskeläinen korostaa.”

Esimerkiksi Sodankylän ja Ivalon terveyskeskukset toteuttavat nykyään syövän lääkehoitoja, joita aiemmin annettiin sairaalassa. Koulutetut syöpähoitajat ovat tarvittaessa mukana myös syöpäpotilaan videovastaanotoilla. Lapin hyvinvointialueella on lisäksi käytössä syöpäpotilaan digihoitopolku, jota kautta potilaat saavat kotoaan käsin opastusta ja tukea mahdollisesti ilmaantuviin ongelmiin tai oireisiin.

Potilaan huolet ja pelot kuullaan

Osana koko Suomen laajuista palliatiivisen hoidon kehittämisprojektia Lappiin on perustettu palliatiivinen keskus, joka huolehtii kuolemaan johtavaa sairautta sairastavien potilaiden ja heidän lähipiirinsä kokonaisvaltaisesta hoidosta yhdessä kotihoidon, kotisairaaloiden ja terveyskeskusten kanssa.

 

Minna Jääskeläiselle on merkityksellistä auttaa potilaita ja heidän läheisiään vakavan sairauden kohdatessa.

”Potilaalle on tärkeää, että hänen huolensa ja pelkonsa tulevat kuulluksi. Meidän täytyy kyetä pysähtyä pohtimaan yhdessä, miten voisimme vielä auttaa, että elämän loppuvaihe olisi helpompaa potilaalle sekä hänen läheisilleen.”

Hyvä työyhteisö tukee

Minna Jääskeläinen viihtyy hyvin työssään, vaikka ajoittain kyse on raskaista asioista. Työyhteisössä on todella hyvä henki. Se on seikka, minkä potilaatkin huomaavat.

”Potilaat saattavat ihan ääneen kommentoida, että täällä on mukava tunnelma ja että tänne on hyvä ja luottamuksellista tulla. Hyvän työhengen rakentamisessa kaikki lähtee työkaverin kunnioittamisesta. Me lääkärit ja hoitajat olemme kaikki ammattilaisia ja jokaisen tavoitteena on potilaan paras hoito. Tuemme toisiamme ja jaamme hyväksi havaittuja käytäntöjä”, Jääskeläinen selittää.

Henkilökunnallakin on paineita ja stressiä, mutta on tärkeää, että potilas ei havaitse kiireen tuntua. Potilaalle käynti on aina ainutkertainen, ja kyse on kuitenkin suurista asioista. Jokaviikkoisessa osastokokouksessa henkilökunnalla on mahdollisuus vapaamuotoiseen keskusteluun.

”Käymme myös yhdessä lounaalla tai kahvilla, jos vain ehdimme, ja silloin voimme jutella myös muista asioista. Sekin vahvistaa yhteishenkeä.”

Palkinto on kunnianosoitus työyhteisölle

– Olen todella kiitollinen palkinnosta, sillä se on kunnianosoitus koko työyhteisöllemme. Meille on tärkeää, että olemme saaneet toimia edelläkävijöinä syövän hoidon kehittämisessä Lapissa ja että työmme on nähty. Se innostaa jatkamaan tätä työtä.

Minna Jääskeläinen sai Syöpäsäätiön Vuoden syöpälääkäri -palkinnon 2025.

Teksti Arja-Leena Paavola
Kuvat  Kaisa Siren