Inga Lassfolk-Herler antaa vertaistukea myös viittomakielellä

Teksti: Anu Kytölä   Kuva: Mikael Nybacka

”Minulla todettiin rintasyöpä vuonna 1990. Luulin tietäväni kaiken syövästä mutta kun osui omalle kohdalle pää oli tyhjä, halusin heti tavata syöpähoitajaa, mutta oli viikonloppu ja pitkä odotus alkuviikoon.

Syöpähoitajalta sain tietoa Pohjanmaan Syöpäyhdistyksen vertaistukitoiminnasta.
Itse sain pienen lapsen äitinä tukea syöpäyhdistyksen kautta ja se antoi minulle voimia lohduttaa miestäni, huolestuneita omaisia, sukulaisia ja ystäviä.

Miten päädyit vapaaehtoistyöhön?

Saatuani itse tukea syöpäyhdistyksestä, ihana Laura Österberg sai minut mukaan yhdistyksen toimintaan.

Tuohon aikaan oli sääntö, että vasta kaksi vuotta sairastumisen jälkeen sai ryhtyä vertaistukijaksi. Syöpäyhdistyksen järjestämän kurssin käytyäni aloitin vertaistukijana vuonna 1992. Myöhemmin olen kouluttautunut myös saattohoidon tukihenkilöksi.

Työelämässäni olen tehnyt työtä vammaisten ja viimeiset vuodet kuurosokeiden ja kuulonäkövammaisten parissa.

Kutsun itseäni monikieliseksi ja kielitaitosta onkin ollut paljon hyötyä vertaistukijana luodessani kontaktia tuettaviin. Suomenkielen lisäksi puhun ruotsia, englantia  ja viittomakieltä. Viittomakieli on helpottanut suoran kontaktin luomista viittomakielisiin tuettaviin, kun ei ole tarvittu mukaan tulkkia.
Viittomakielen taidosta saan kiittää omia vanhempiani, jotka olivat kuuroja.

Vuosien varrella olen puhunut omasta syövästä ja tukitoiminnasta eri tilaisuuksissa ja kerhoissa.

Millaisia terveisiä lähetät Syöpä-lehden lukijoille?
On ollut rikkaus tavata syöpäpotilaita ja heidän omaisia, jokainen ihminen kokee syövän omalla tavallaan ja toivon, että jokainen on saanut tavata tukihenkilön, joka on ollut kuunteleva ja on tukenut sinua.