Kaali on syksyn edullinen supertähti
Kaalit erinomaisia kuidun, C-vitamiinin ja folaatin lähteitä.
Teksti Taija Puranen Kuva: Kotimaiset kasvikset
Syksy on erilaisten kaalien sesonkia. Kaalilaatikko on monelle tuttu ruoka, joka jakaa mielipiteitä: toiset rakastavat, toiset eivät siedä sen hajuakaan. Erilaisista kaaleista saa kuitenkin monenmoisia herkkuja, ja vieläpä huokeaan hintaan.
Vaikka kaikki kasvikset ovat suositeltavia, kaalit pesevät ravintoainepitoisuudellaan jäävuorisalaatin ja kurkun mennen tullen. Valtaosa suomalaista saa ruokavaliostaan liian vähän B-vitamiineihin kuuluvaa folaattia, jonka puute voi oireilla esimerkiksi väsymyksenä.
Kaalit säilyvät hyvin ja ovat myös ympäristöystävällinen valinta.
Hyvän maun salaisuus piilee oikeissa valmistustavoissa ja mausteissa. Voisiko kaalisalaatin maustaa vaihteeksi aasialaisin mauin seesamiöljyllä, limemehulla ja korianterilla? Punakaalista valmistettuna salaatti on paitsi ilo silmälle, sisältää vitamiinien lisäksi myös monia muita terveyttä edistäviä ainesosia. Kaalisalaatti säilyy jääkaapissa muutaman päivän ja sen maku vain paranee. Kaalisalaatista saa oivallisen lisäkkeen lautasmallin mukaiselle aterialle.
Parsakaalin vitamiinit säilyvät parhaiten kevyesti höyrytettynä, mutta jos haluaa herkutella, sen paahtaminen uunissa öljyn ja sitruunanmehun kanssa tuo makuun pähkinäisyyttä. Myös ruusukaalia voi paahtaa uunissa tai paistaa pannulla – tilkka hunajaa karamellisoi ne maukkaiksi lisukkeiksi.
Valkokaalia uppoaa myös erilaisiin wokkiruokiin huomaamatta jopa satoja grammoja. Kasvissuositus täyttyy kuin itsestään!
Kaalit voivat olla kauhistus herkkävatsaisille, mutta heille lehtikaali voi sopia. Antioksidanttipitoista ja voimakkaanmakuista lehtikaalia voi repiä salaatteihin tai herkutella lehtikaalisipseillä, joihin ei tarvitse kuin hieroa öljyä – makua tulee pelkästä kaalista!
Artikkeli julkaistu Syöpä-lehdessä 3/2026
- Inga Lassfolk-Herler antaa vertaistukea myös viittomakielellä
- Ville Viitanen: ”Haaveenani on pysyä maailmalle avoimena ja uteliaana”
- Syövästä – niin pelottavalta kuin se sanana kuulostaakin – voi seurata hyviä asioita
- Syöpään sairastunut Cecilia Paul: “En ole mikään liukuhihnatuote”
- Miksi tanskalaiset syöpäpotilaat selviävät suomalaisia useammin?
- Seppo Rintalan parinkymmenen vuoden syöpäpolku
- ”Tajusin, että tämä monsteri ei ehkä ole voitettavissa” – äidin syöpä muutti Lauri Haavin elämän