Juha Vento puhuu sairaudesta, josta moni mies vaikenee

Eturauhassyöpä on yleensä iäkkäiden, yli 70-vuotiaiden miesten tauti, mutta se yleistyy 55 ikävuoden jälkeen. Varsinaista sairastumisen syytä ei tiedetä, mutta mieshormoneilla ja niiden määrällä näyttää olevan merkitystä. Myös se tiedetään, että pieneen osaan eturauhassyöpiä liittyy perinnöllinen alttius. Isällä tai veljellä todettu eturauhassyöpä kaksin- tai kolminkertaistaa sairastumisriskin. Riski on suurempi, jos lähisukulaisen syöpä on todettu alle 70-vuotiaana. Juha Venton tapauksessa perinnöllisillä tekijöillä on merkitystä, sillä syövästä on kärsinyt Juhan sedän ja isän lisäksi myös veli.

Eturauhassyöpä oli shokki

”Mitään varsinaisia oireita minulla ei ollut. Jälkikäteen on tietysti ollut helpompi laittaa palasia yhteen. Yöllä piti käydä useammin vessassa ja siemensyöksyt alkoivat tuntua erilaisilta kuin aiemmin, ehkä hiukan kivuliailta”, Juha Vento muistelee. Silti vasta maaliskuussa 2016 työterveystarkastuksessa otettu PSA-näyte paljasti PSA-arvon kohonneen. Korkeat PSA-arvot tai niiden nopea suureneminen viittaavat yleensä vahvasti eturauhassyöpään.

”Sain työterveyslääkäriltä onnekseni lähetteen jatkotutkimuksiin Tampereen yliopistolliseen keskussairaalaan, jossa oli käynnissä MultiIMPROD-tutkimushanke. Siellä otetuissa magneettikuvissa näkyi harmaa läiskä, josta otettiin biopsia. Vastauksen saaminen tietysti pelotti paljon. Kesäkuussa 2016 tuli lopulta kirje, jossa kerrottiin, että näytteestä oli löytynyt syöpäsoluja. Tieto oli tietysti kova järkytys sekä minulle että myös vaimolleni”, Juha Vento toteaa.

Leikkauksen riskit pelottivat

”Hoitoneuvottelun jälkeen lainasin kirjastosta Eturauhasen sairaudet ja hoito -kirjan. Sitä kirjaa vaimoni luki monena iltana iltasaduksi ja minä kuuntelin kauhuissani peiton alla. Verkkosivustoilta tietoa löytyy paljon, mutta se on sekavaa ja ristiriitaista. Kirjan pohjalta vahvistui ajatus siitä, että leikkaus on kuitenkin paras vaihtoehto, vaikka alkuun ajattelin, että leikkaukselle pitää löytää vaihtoehto.”
Varmasti näin ajattelevat lähes kaikki miehet, sillä tyypillisiä leikkauksen aiheuttamia kiusallisia haittoja ovat mm. virtsanpidätyskyvyn häiriöt ja erektiohäiriö. Oireiden intiimiys voi olla yksi syy siihen, ettei niistä oikein tohdita puhua julkisesti.

”Kirurgi Jarno Riikonen kertoi ennen leikkausta, että kolmasosalla miehiä leikkaus ei vaikuta mieskuntoon, kolmasosalla se heikentyy ja kolmasosa menettää mieskuntonsa kokonaan. Tämän tiedon jälkeen leikkaus alkoi pelottaa vieläkin enemmän, sillä meillä on vaimon kanssa ollut hyvä seksielämä. Pelkäsimme yhdessä, että seksi loppuu kokonaan. Toisaalta ajattelin asiaa niin, että tämän ikäisenä miehenä tehtäväni on pitää ennen kaikkea huolta perheestäni eikä minun tarvitse olla enää välttämättä siemenlinko”, Juha pohtii.

Leikkaushuoneen kylmä tuulahdus

Kun leikkauspäätös oli tehty, alkoivat terveydenhuollon pyörät pyöriä nopeasti ja jo 15. elokuuta Juha päätyi leikkauspöydälle. Juha muistaa leikkausaamun tarkasti. ”Minut tuli hakemaan osastolta pari hoitajaa, joiden kanssa mentiin hissillä alas kellariin. Leikkaushuoneen ovet avautuivat ja sieltä tuli kylmä tuulahdus. Leikkaushuoneessa oli rosteriseinät ja kirkas valo. Keskellä oli pieni pöytä, jossa oli reikä jalkopäässä. Voin sanoa, että siinä ovella seisoessani, rohkeutta ei ollut enää tippaakaan jäljellä. Nukutuslääkäri oli iso vaalea mies, jonka karhumainen kättely oli luottamusta herättävä. Sen ansiosta ajattelin ennen nukahtamista, että kaikki menee hyvin.”

Ja niin menikin. Kirurgi kertoi leikkauksen jälkeen, että eturauhanen oli näyttänyt ehjältä ja odotusarvona oli se, että syöpä ei ollut ehtinyt levitä laajemmalle. Hyvin menneestä leikkauksesta huolimatta Juha kärsi leikkauksen jälkeen kivuista, joihin hän olisi toivonut parempaa lääkitystä. ”Sairaalassa sanottiin, että kipu on yksilöllistä, mutta siinä kärsimyksen keskellä olisi toivonut, että yksilöllisyys otettaisiin huomioon myös lääkityksessä”, Juha puuskahtaa.

”Yritin kotiin päästyänikin kävellä pienillä askelilla, mutta kipu esti liikkumisen. Vielä katetrin poistamisen jälkeenkään en pystynyt tekemään minulle suositeltuja lihasharjoitteita. Liikkeet sattuivat liikaa, jolloin päätin, että voimistelkoon ne, ketkä siihen kykenee. Alussa kävi tietysti niin, että virtsa karkasi heti kun nousin sohvalta seisomaan. Pikkuhiljaa paikat alkoivat kuitenkin pysymään kuivina. Sanoisin, että vaippaikää kesti noin puolitoista kuukautta. Työhön uppoutuminen varmasti kuitenkin edisti asiaa. Samoihin aikoihin saimme varmistuksen siitä, että syöpä oli pysynyt eturauhasen sisällä eikä ollut levinnyt. Se oli ilouutinen. Vaimon kanssa korkattiin kuohuviini ja – rakasteltiin.”

Sairaus ei ole maailmanloppu

Juhan pahimmat pelot eivät siis toteutuneet ja tällä hetkellä elämä on normalisoitunut, vaikka PSA-mittauksia tehdään varmuuden vuoksi yhä puolen vuoden välein. ”Nyt elämme taas melko tavallista elämää ja kaikki on hyvin. Voisin sanoa, että elämänlaatuni on ehkä jopa parantunut leikkaushoidon jälkeen, vaikka en usko siihen, että kärsimys jalostaisi ihmistä”, Juha sanoo. Leikannutta lääkäriä sekä vaimoaan Juha kiittelee vuolain sanankääntein, niinpä on syytä kysyä myös vaimon ajatuksia sairaudesta.

Juhan vaimo Eeva-Kaisa Vento toteaa, että sairastuminen vaikutti molempien elämään monella tavalla. ”Sairastuminen teki selkeiksi sellaisia asioita, joita emme olleet edes aiemmin miettineet. Huomasimme myös, miten tärkeitä olemme toisillemme. Sairauden aikana koimme monesti olevamme asian kanssa melko kahden, joten toistemme tuki oli tärkeää. Siitä huolimatta sanoisin, että sairaus ei ole maailmanloppu ja että tästä voi selviytyä – vaikka selviytyminen voi tietysti olla erilaista eri ihmisillä. Tarinoita on monenlaisia. Ennen kaikkea miehet pitäisi saada tietoisiksi siitä, että jos on eturauhaseen liittyviä oireita tai suvussa on alttiutta, heidän olisi hyvä käydä PSA-testissä”, Eeva-Kaisa muistuttaa.

”Minulla on ihana vaimo”, Juha kiteyttää ajatuksensa.

Teksti: Eija Vallinheimo
Kuva: Eeva Anundi