Elossa – ei pelossa

Ellei musiikkituottaja ja sanoittaja Ilkka Vainio olisi lopettanut juomista viitisen vuotta sitten, hän tuskin olisi mennyt oireineen terveyskeskukseen, vaan mieluummin Alkoon, joka oli lähempänä.

Ilkka Vainio on lähes kaksimetrinen, hoikka ja urheilullinen mies. Hän ottaa lämpimästi vastaan Viikin viihdekeskuksen isoissa tiloissa, joissa Vainion tuotantoyhtiön lisäksi on useiden muiden musiikintekijöiden työhuoneita ja vuokrattavia studiotiloja. Seinät on paneloitu Vainion tuottamilla, tuttujen artistien kulta- ja platinalevyillä.

Vainion paksusuolensyöpä leikattiin maaliskuussa 2020. Pari viikkoa ennen tätä haastattelua hän sai kontrolliverikokeista puhtaat paperit. Seuraava vähän isompi kontrolli on keväällä. Vainio toistaa usein haastattelun aikana kiitollisuuttaan sekä häntä hoitaneille lääkäreille, kirurgeille Tuula Ranta-Knuuttilalle ja Antti Kivelälle, sairaanhoitajille, verenluovuttajille sekä ystäville, jotka tukivat ja tsemppasivat.

Ilkka Vainio syntyi kotkalaiseen taiteilijaperheeseen vuonna 1960. Hänen isänsä oli laulaja-lauluntekijä Juha Vainio, yksi Suomen merkittävimmistä ja tuotteliaimmista laululyyrikoista Reino Helismaan ja Vexi Salmen ohella. Myöhemmin perhe muutti Espoon Haukilahteen. Perheessä pidettiin paljon kosteita juhlia.

”Olen nähnyt myös raitistumisen menestystarinoita. Yksi niistä oli isäni, joka oli 17 viimeistä vuottaan juomatta. Hän antoi minulle viinapullon ja sanoi, ”ota sinä, kun vielä pystyt ottamaan”.

”Te ette pelaa tänään nyt mitään”

Sairaalat olivat täyttymässä koronapotilaista keväällä 2020, ja Ilkka Vainio oli pelaamassa koripalloa.

”Kaikki pimeni yllättäen, tuntui ihan kuolemalta. Mietin, olenko unohtanut juoda vettä, mutta vieressä oli iso vesipullo, josta olin juonut paljon. Pelkäsin, että lysähdän siihen parketille.”

Hän oli käynyt pari kertaa terveyskeskuksessa uupumuksen vuoksi ja saanut tulehduskipulääkettä niskakipuun. Sitten hänen vaimonsa Elina Vainio ihmetteli, eikö edes verikokeita otettu, ja patisti uudelleen lääkärille. Vainio tuli sanoneeksi lääkärille, että pelkää sairastavansa syöpää.

Hän kävi verikokeissa ja palasi töihin. Lääkäri soitti samana päivänä ja kehotti menemään suoraan sairaalaan lisätutkimuksiin, koska hemoglobiini oli vain 65. Vainio kertoi olevansa juuri menossa koripalloa pelaamaan.

”Lääkäri sanoi suoraan, että ”te ette pelaa tänään nyt mitään, muuten te kuolette”, Vainio muistelee.

Jorvin sairaalassa hänet tutkittiin ja löydettiin paksusuolensyöpä. Vainio ihmetteli, joutuuko odottamaan leikkausta, koska sairaaloissa on nyt kauhea ruuhka. Lääkäri lupasi, että vaikka spitaali jylläisi, tätä ei siirretä. Kirurgi Antti Kivelä kuvasi poistettua kasvainta miesten kuulan kokoiseksi.

Vainio korostaa, että ellei hän olisi lopettanut ryyppäämistä vuonna 2018, hän ei olisi koskaan mennyt mihinkään verikokeisiin.

”Alko oli lähempänä kuin terveyskeskus. Olisin ottanut sieltä omat verikokeet, istunut takkahuoneessa niitä nauttien ja katsellut Martti Innasen minulle tekemiä tauluja.”

Isä sanoi: ”Tervetuloa musiikkialalle”

Ensimmäisen ryyppynsä Ilkka Vainio joi jo 8-vuotiaana, kun Irwin Goodman hoiti hänen mahakipuaan konjakilla. Mahakipu hävisi.

Urheiluinnostus periytyi Ilkka Vainiolle isältä sekä isovanhemmilta, joiden suvuissa oli paljon urheilijoita. Ilkka pelasi koripalloa, ja koulun liikuntanumero oli aina kymppi. Alkoholi liittyi myös urheiluun. Hän kuului 1980-luvulla iloiseen jalkapallojoukkue FC Sorbukseen, joka suljettiin pois sarjasta alkoholinkäytön vuoksi.

”Ei tosiaan tarvitse juoda enää koskaan”

Ilkka Vainiosta kuvatuissa tv-ohjelmissa näkyi aikaisemmin huonokuntoinen ja ikäistään vanhempi mies, jonka kädet vapisivat. Kotona hän harmitteli, kun vaatteet eivät mahtuneet päälle.

”Liian moni työ meni kankkusen piikkiin. Liian monta esitystä pilasin valvomisella ja juomisella.”

Järjestämässään kirkkokonsertissa vuoden 2018 lokakuussa hän näki Espoon kirkon etupenkissä Eino Grönin. Vainio sanoi: ”tule, legenda, tänne alttarille” ja kertoi yleisölle lapsuusmuistonsa humalassa konttaavasta laulajasta. He lauloivat yhdessä Juha Vainion laulun Yksinäinen saarnipuu.

”Sanoin, että tämä mies on minua 20 vuotta vanhempi, mutta näyttää nuoremmalta, koska on lopettanut juomisen. Hyvät seurakuntalaiset, olen päättänyt myös itse lopettaa alkoholinkäytön.”

Yleisö antoi suosionosoitukset seisomaan nousten. Vainiosta tuntui hyvältä, mutta hän mietti, että kaveriporukan perinteisellä reissulla Veterano-brandyn tehtaalle Espanjan Cadiziin hän voisi ottaa vähäsen. Talven ja kevään ennen matkaa Vainio pärjäsikin ilman viinaa, mutta lentokoneessa hän tilasi pikkupullon.

”Avasin sen. Sitten en juonutkaan, vaan sanoin pojille, että meinaan olla tämän reissun selvin päin. Se viikko ystävien kanssa oli hieno. Muut joivat, minä en. Totesin, että tämän jälkeen ei tosiaan tarvitse juoda enää koskaan.”

Iloinen syöpäsoturi

Nyt kun Vainio on selvinnyt alkoholin lisäksi myös syövästä, hän haluaa rohkaista muita – ja kiittää. Hän kiittää taas häntä hoitaneita tahoja sekä ystäviään. Hän on kertonut sairaudestaan avoimesti sosiaalisessa mediassa, ja julkisuus on monia myös auttanut.

”Kirurgi Ranta-Knuuttila kertoi syöpäpotilaistaan, jotka tulivat tutkimuksiin minun esimerkkini rohkaisemina. Syöpää ei pidä hävetä ja sen kanssa voi elää. Ei kannata surra, koska syöpä saa voimaa surusta ja pimeydestä. Minusta on tullut iloinen syöpäsoturi.”

Jo raitistuttuaan Ilkka Vainio alkoi vaalia terveyttään, ja syövän jälkeen vakaumus vahvistui. Hän painaa lähes 20 kiloa vähemmän kuin neljä vuotta sitten. Hän on muuttanut ruokatottumuksiaan, punaisen lihan syönti on vähentynyt ja kasvisten lisääntynyt.

Vainiota ei haittaa, vaikka muut juovat. Hän ei ole menettänyt ”iloista hulluuttaan”, on vain saanut lisää energiaa.

”Keikoilla sanon usein, että hyvä yleisö, nyt on todellinen Happy Hour. Kaikille riittää viinaa, koska olen itse lopettanut. Mä vedän vain teidän blandikset.”

teksti Tiina Pelkonen
kuvat Tomi Westerholm