”En halua heittää kokemustani hukkaan”
Kuopiolainen 34-vuotias väitöskirjatutkija Sanna Rajapolvi on Pohjois-Savon syöpäyhdistyksen hallituksen varajäsen, vertaistukihenkilö ja vertaisryhmän ohjaaja.
Syksyllä hän kouluttautui myös kokemustoimijaksi. Hän sairastaa parantumatonta, harvinaista syöpää nimeltä pseudomyksooma peritonei (PMP). Katson elämää iloisesti ja positiivisesti eteenpäin, tiedostaen kuitenkin, että taipaleeni ei tule olemaan kovin pitkä.
Miten päädyit nykyiseen vapaaehtoistyöhösi?
Olin jo ensimmäistä kertaa sairastuessani miettinyt, että kun aikaa on kulunut riittävästi, kouluttaudun vertaistukihenkilöksi. Minulla on omakohtainen kokemus harvinaisesta sairaudesta, jota pystyn hyödyntämään, enkä halunnut heittää sitä hukkaan. Yhdistyksen vertaistukihenkilönä minuun saa yhteyden myös yhdistyksen kautta. Kaikki sairastuneet eivät ole sosiaalisessa mediassa.
Oltuani vuoden mukana uusiutuvaa syöpää sairastavien vertaistukiryhmässä neuvontahoitaja Virpi Nissinen kysyi, että olisinko kiinnostunut vertaistukihenkilökoulutuksesta. Pian minulle ehdotettiin myös vertaisryhmänohjaajakoulutusta. Kohta huomasin toimivani Virpin työparina Iloa-ryhmän ohjaajana. Nyt olen myös kokemustoimija.
Mikä vapaaehtoistyössä viehättää?
Omalla pienellä panoksellani pystyn olemaan avuksi ja hyödyksi. Saan tehdä työtä ihmisten kanssa, vaikka ei tämä yhtään työltä tunnukaan. Lisäksi pidän vapaaehtoistoiminnan vastikkeettomuudesta. Minulle palkaksi riittää se, että olen voinut auttaa toista ihmistä.
Mikä on ollut paras hetkesi vapaaehtoistyössäsi?
Tapaamisissa on tunteita näytetty laidasta laitaan. Kaikki tilanteet ja ihmiset ovat sydämessäni tärkeinä.
Viime syksynä pidin nuorille opiskelijoille ensimmäisen kokemuspuheenvuoroni. Opiskelijat olivat kirjoittaneet palautteeseen muun muassa seuraavasti: “Haluan kertoa, että hänen vahvuutensa ja positiivisuutensa teki minuun suuren vaikutuksen ja se on mielestäni erittäin ihailtavaa. Toivon että jonain päivänä voin itse olla yhtä vahva kuin hän.” Luulin menneeni kertomaan heille vain oman tarinani sairastumisesta ja sairauden kanssa elämisestä, mutta olinkin vaikuttanut heihin toisella tavalla kuin olin osannut odottaa.
Mikä auttaa sinua jaksamaan vapaaehtoistyössäsi?
Avun antaminen vertaisille ja syöpätiedon levittäminen olivat syitä siihen, että lähdin mukaan syöpäyhdistyksen toimintaan. Ne myös auttavat jaksamaan. Vapaaehtoistoiminta tuo vastapainoa päivätyölleni tutkijana. Vapaaehtoistoiminnassa pystyn näkemään oman panokseni vaikutuksen paljon nopeammin kuin tutkimustyössä, jossa vaikutukset saattavat näkyä vasta hyvinkin pitkän ajan päästä.
Anu Kytölä
Kuva Lotta Ruutiainen
