Geenitiedosta apua syövänhoitoon

Kehitettäviltä uusilta lääkkeiltä vaaditaan vaikuttavuutta ja kliiniset tutkimukset taas vaativat potilasotannan lisäksi hyviä kliinikko-tutkijalääkäreitä

Tampereen yliopiston professorin Tapio Visakorpi on tutkinut reilut 30 vuotta eturauhassyövän geenivirheitä. Tutkimuksen tavoitteena on löytää syöpägeeneistä sopivat kohteet uusille lääkkeille. Tämä on siis nimenomaista täsmälääketiedettä.

Jos hoitoja halutaan todella kehittää, tarvitaan ihmisiä, jotka tuntevat sekä tutkimuksen että kliinisen työn ja toimivat siinä välissä.

Visakorpi painottaa, että tutkimuksen ja hoidon hyvä integrointi olisi vaikuttavuudessa tosi tärkeää. Tämä on kuitenkin ikävä kyllä harvinaista ja haastavaa, koska kliinisiä tutkijoita on niin vähän. Hänen toiveissa on ekosysteemi, jossa tutkija ja kliininen lääkäri toimivat käsi kädessä, ja yritykset saadaan julkisten tukijoiden lisäksi mukaan tukemaan tutkimusta. Tämä ajaisi tutkimusta eteenpäin huomattavasti!

Kliininen tutkija Anniina Färkkilä tuntee syöpäpotilaiden arjen

HUS:n naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri dosentti Anniina Färkkilä kertoo, että puolet työajastaan hän hoitaa gynekologisia syöpäpotilaita, jolloin työ keskittyy hoidon kehittämiseen, ja puolet ajasta kuluu Suomen Akatemian kliinisen tutkijan työssä.
Färkkilä tapaa potilaita päivittäin, joten hänen kosketuksensa todelliseen maailmaan on hyvä.

Vaikka munasarjasyövän kliiniseen rutiiniin kuuluu geenitestaus, vasta aika pienelle potilasryhmälle pystytään tarjoamaan kohdennettuja hoitoja. Moniammatillinen yhteistyö on syöpähoidoissa arkea, mutta laajamittainen geeniprofilointi ei vielä ole mahdollista.

” Mielestäni yksilöllistä hoitoa on ehdottomasti myös uusiutumisriskin arviointi, koska sen mukaan hoitoja voidaan räätälöidä. Eli ei anneta turhia hoitoja, jos uusiutumisriski arvioidaan pieneksi”, jatkaa Färkkilä.

Syövänhoidon yhdenvertaisuus ei toteudu eri puolilla Suomea

Sosiaali- ja terveysministeriön Bioteknologia ja lääkkeet -yksikön johtaja Tuula Helander tietää ministeriöön kantautuneista huolestuttavista potilaspalautteista, joiden mukaan yhdenvertaisuus eri puolilla Suomea ei täysin toteudu. Syöpähoitojen kehitys on niin nopeaa, että hoitopaikoissa ei välttämättä ole tietoa kaikista tarjolla olevista kliinisistä tutkimuksista.

Laura Saarelainen luovutti verinäytettään biopankkiin

Laura Saarelaiselta löytyi maksasta harvinainen koolonkarsinooma, joka leikattiin kesällä 2020. Hoitoa jatkettiin leikkauksen jälkeen vielä puoli vuotta sytostaattilääkityksellä. Nuoresta iästä huolimatta 35-vuotiaan Saarelaisen syöpää ei arvioitu perinnölliseksi.

Saarelainen suostui mielellään siihen, että seurannan yhteydessä verikokeissa otetut näytteet säilytetään myös biopankissa ja niitä voidaan käyttää tieteellisissä tutkimuksissa. Tällöin ne hyödyttävät tulevia samaa syöpää sairastavia potilaita.

”Minä toivon tosiaan varhaista diagnoosia ja täsmälääkkeitä, joiden avulla syöpäpotilaalla on mahdollisuudet selviytyä”, Saarelainen esitti painokkaasti.

Saarelaisen kohdalla sytostaatin sivuvaikutuksena todettiin ruston heikentymä polvessa ja siitä aiheutunut polvikipu. Hän kertoi sivuvaikutusten tulleen ilmi vasta oman kokemuksen kautta, koska tiedossa olleista sivuvaikutuksista hän oli lääkäreiltä jo etukäteen kysynyt.

Saarelainen kertoi kaivanneensa vertaistukea ja tietoa omasta syövästään. Onneksi apu löytyi somesta. Tällä hetkellä Saarelainen on terve ja tilanne on säännöllisessä seurannassa parin kuukauden välein.

Helsingin yliopiston Tiedekulmassa keskusteltiin syyskuussa syövän hoidosta ja geenitutkimuksesta. Tilaisuuden järjestivät yhteistyössä Suomen Syöpäpotilaat ry, Helsingin Biopankki, Suomen Syöpäinstituutin säätiö sekä Helsingin yliopiston ja HUS:n digitaalisen yksilöllisen syöpätutkimuksen lippulaiva iCAN.

teksti: Katri Pajusola

Kuva: Kuva rafeeque p p Pixabaystä