Geriatrin arvio voi parantaa ikäihmisen hoitoa
Geriatrisonkologinen ajatusmalli valtaa syöpähoidossa alaa. Kokonaisvaltainen geriatrinen arvio turvaa ikäihmiselle sopivaa syöpähoitoa.
Vanhusten syöpäsairauksien hoidon eli geriatrisen onkologian osaajia tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän, kun väestö ikääntyy vauhdilla. Jo nyt 85 vuotta täyttäneillä todetaan Suomessa kaikista uusista syövistä noin 10 prosenttia. Syöpärekisterin tutkimuksen mukaan ikäluokan syöpätapaukset yli kaksinkertaistuvat vuoteen 2035 mennessä.
Kunto ratkaisee, eivät ikävuodet
Suomessa geriatrien ja syöpälääkärien yhteistyö alkoi HUSin geriatrisonkologisella poliklinikalla vuonna 2011. Tampereen vastaava yksikkö Taysissa aloitti vuonna 2015. Muualla Suomessa systemaattinen geriatrien ja syöpälääkärien klinikkatyö on pikälti yhä kehitteillä. Geriatrit ja syöpälääkärit tekevät toki tarvittaessa yhteistyötä. Näin tapahtuu esimerkiksi Tyksin seniori-onkologivastaanotolla ja KYSissä geriatrien konsultaatioina muun muassa syöpäpotilaiden päivystystilanteissa sekä yhteisinä koulutuspäivinä.
Vanhuus on monenlaista
Ikäihmiset ovat nykyään usein pitkään aktiivisia. Hyväkuntoiset vanhukset myös hyötyvät monissa syöpäsairauksissa syöpähoidoista nuorempien potilaiden tavoin. Toisaalta iän myötä esimerkiksi munuaisten toiminta heikkenee ja lääkkeiden vaikutus muuttuu. Etenkin rankan solunsalpaajahoidon aloitus ikääntyneellä vaatii pohdintaa.
”Syöpähoitojen haittavaikutukset voivat johtaa toimintakyvyn heikentymiseen tai aiheuttaa pahimmassa tapauksessa jopa kuolemaan johtavia haittoja. Kunkin potilaan vointia, toimintakykyä sekä kapasiteettia selviytyä hoidon haitoista voidaan kuitenkin geriatrisonkologisen arvioinnin kautta arvioida tarkemmin ja suunnitella hoito yksilöllisesti hoitoarvion tulosten mukaisesti”, syöpälääkäri Siru Mäkelä HUSista sanoo.
Geriatri Satu Ahtiluoto HUSista pitää laajaa kokonaisvaltaista geriatrista arviota eli CGA:ta tärkeänä osana ikäihmisten syöpähoidon suunnittelua.
”Jos potilas on iäkäs ja kovin hauras, on suuri riski, että syöpähoitojen haitat voivat heikentää potilaan elämänlaatua jopa pysyvästi. Elämänlaatua mahdollisten hoitojen jälkeen mietitäänkin hyvin paljon, ja hoitovalinta voi vaatia syöpälääkäriltä tarkkaa harkintaa. CGA:n avulla hän voi kuitenkin räätälöidä hoidon mahdollisimman hyvin niin, että potilas voi sen ikänsä ja kuntonsa puolesta sietää.”
Siru Mäkelä muistuttaa, että vanhukset ovat terveydentilaltaan, perussairauksiltaan ja toimintakyvyltään hyvin heterogeeninen ryhmä. 75 vuotta on Ahtiluodon mukaan suuntaa antava ikäraja, jonka ylittyessä on syytä miettiä, onko geriatrinen arvio tarpeen. Tarkkaa ikärajaa ei ole.
”Joskus alle 75-vuotiaankin tila voi esimerkiksi monisairaana olla niin hauras, että hänet lähetetään geriatriseen arvioon.”
Arvio tuo resurssit esiin
Laaja kokonaisvaltainen arviointi kestää noin tunnin. Sen aikana kartoitetaan muun muassa ikäihmisen perussairaudet, niiden tasapaino sekä lääkehoidot, samoin potilaan muistia ja muuta ajattelutoimintaa sekä päivittäistä toimintakykyä, kuten syömistä ja pukeutumista. Lisäksi esimerkiksi kyky toimia ruokakaupassa tai pankissa sekä ravitsemustila, kaatuilutaipumus ja sairastelevuus kertovat paljon ikäihmisen kunnosta ja toimintakyvystä. Myös pitkä tutkimusaika paljastaa mahdollisia muistin ja muun ajattelun vaikeuksia.
Potilaan resursseista ja reserveistä saadun kokonaiskuvan merkitys on suuri hoitosuunnitelman kannalta. Toisaalta esimerkiksi selkeät muistihäiriöt, toistuva kaatuilu, ruokahalun puutos ja alati vähenevä paino voivat olla yksittäisinä oireinakin esteitä turvalliselle hoidolle. Muistihäiriö voi esimerkiksi vaarantaa kotilääkityksen toteutumisen, jos potilaalla ei ole tukijoukkoja eikä kotihoitoa saada järjestetyksi apuun.
Geriatri arvioi henkilön kokonaistilannetta ja kartoittaa hoitoihin liittyviä riskejä, mutta varsinaisen ratkaisun hoitovalinnasta tekee syöpälääkäri.
”Jos hoidosta voisi olla potilaan elämänlaadulle enemmän haittaa kuin hyötyä, syöpälääkäri keskustelee hoitovalinnoista potilaan tai hänen omaistensa kanssa. Päätökset ovat yksilöllisiä eikä niihin ole yksiselitteistä vastausta.”
Joskus potilas voi jäädä geriatrin seurantaan, jos hänellä esimerkiksi epäillään alkavaa muistisairautta tai jos hänen kuntonsa on kovin raja-arvoinen. Toisaalta syöpälääkäri voi myös tarvittaessa pyytää uuden arvion. Tuoreessa yhdysvaltalaistutkimuksessa geriatrinen arvio lisäsi potilaan ja syöpälääkärin välisiä keskusteluja potilaan fyysisestä kunnosta ja toiminnanvajeista, mikä lisäsi myös kuntoutuslähetteitä.
Suomessa tarve geriatrisonkologiselle toiminnalle onkologisen hoitopäätöksen tukena on Siru Mäkelän mukaan laajalti tunnistettu. Lisäresurssien tarve ei tavanomaiseen syöpähoidon arvioon verrattuna ole suuri.
”Toimintaan tarvitaan lähinnä geriatrin ja koulutetun hoitajan työpanos, joten olen toiveikas, että vähintäänkin geriatrisonkologinen ajatusmalli vakiintuu hiljalleen myös pienempiin yksiköihin”, Mäkelä sanoo.
Teksti: Virpi Peura