Liikunnalla parempaan hoitotulokseen

Fyysinen harjoittelu vaikuttaa syöpäsairauden etenemiseen sekä syöpähoitojen tehoon. Nykytietämyksen mukaan liikunta voi muiden terveysvaikutusten lisäksi jopa vähentää kasvaimen kasvunopeutta ja metastasointikykyä.

Syöpädiagnoosin kuultuaan monet potilaista kysyvät, mitä he voisivat itse tehdä tilanteensa parantamiseksi.

”Perinteisesti syöpäpotilaita on kehotettu ottamaan rauhallisesti rankkojen hoitojen aikana. Viime vuosina saatujen tutkimustulosten valossa vaikuttaa kuitenkin siltä, että liikunta ja jopa kova fyysinen harjoittelu saattavatkin edistää syövästä parantumista. Fyysinen harjoittelu vähentää syövän uusiutumisen riskiä ja sairastumista muihin sairauksiin, mutta myös auttaa selviytymään paremmin syöpähoitojen haittavaikutuksista”, liikunta- ja verenkiertofysiologian dosentti Ilkka Heinonen Turun yliopistosta kertoo.

Heinonen toimii akatemiatutkijana valtakunnallisessa PET-keskuksessa Turussa. Hän on aloittamassa yhdessä Tyks:in syöpäklinikan kanssa tutkimuksia liikunnan yhteyksistä syöpäkasvaimen kokoon, verenvirtaukseen, happikatoon ja aineenvaihduntaan.

On useita syitä, miksi liikunnan ohjeistaminen osaksi syöpäpotilaan jokapäiväistä elämää kannattaisi ottaa rutiiniksi kaikilla syöpäklinikoilla.

”Liikunnalla on laaja-alaisia vaikutuksia elimistöön, ja sen aiheuttamat muutokset kohdistuvat myös kasvainkudokseen. Näyttää siltä, että erilaiset syöpätyypit geneettisine mutaatioineen ovat kuitenkin herkkyydeltään erilaisia liikunnan vaikutuksille. Asia tunnetaan vielä huonosti, tällä hetkellä käsitys on, että suurin osa liikunnan aiheuttamista vaikutuksista syöpäkasvaimeen välittyisi immunologisten mekanismien kautta. On myös viitteitä siitä, että liikunta saattaa normalisoida kasvaimen mikroympäristöä ja siten helpottaa immuunisolujen pääsyä kasvaimiin ja parantaa elimistön kykyä tuhota kasvainsoluja”, Heinonen selittää.

Syöpäsairauden ennusteen kannalta on keskeistä, miten hyvin elimistö tunnistaa kasvainsolut ja kuinka hyvin ihmisen puolustusjärjestelmä aktivoituu syöpäsoluja vastaan. Hiirillä tehdyissä kokeissa havaittiin, että liikunta lisää sytotoksisten immuunisolujen vapautumista verenkiertoon ja kulkeutumista syöpäsoluihin. Kyse on siis eläinkokeissa saadusta tuloksesta, jossa tappajasolut tunkeutuivat kasvaimeen ja alkoivat tuhota syöpäsoluja.

”Liikunta vaikuttaa kasvaimen verenkiertoon, mikroympäristöön ja immunologiaan sekä aineenvaihduntaan. Jopa vain muutama minuutti sykettä nostavaa liikuntaa saattaa olla hyödyllistä.”

Muissa Pohjoismaissa ollaan huomattavasti Suomea pidemmällä liikunnan ottamisessa mukaan syöpäpotilaiden hoitoon. Myös tutkimustietoa on kertynyt merkittävästi. Esimerkiksi eräässä ruotsalaisessa interventiotutkimuksessa huomattiin, että liikuntaa harrastavat potilaat joutuvat passiivisia potilaita harvemmin sairaalahoitoon syöpähoitojen aikana. Sama tutkimusryhmä on huomannut myös sairaslomien pituuksien ja tarpeen vähenemisen potilailla, jotka liikkuivat syöpähoitojen aikana ja niiden jälkeen runsaasti.

Heinonen on tutustunut esimerkiksi Tukholman Karoliinisessa sairaalassa tehtyyn tutkimukseen, jossa rintasyöpäpotilaille järjestettiin liikuntaa pari kolme kertaa viikossa. Eikä kyseessä ollut käyskentelyä metsässä, vaan reipasta intervalliharjoitusta ja punttitreeniä.

”Missään tapauksessa en väheksy kävelyä, sillä kaikki liikkuminen on hyväksi. Mutta hoitovaikutuksia ajatellen ei kannattaisi ainakaan varoa sellaista liikuntaa, jossa pulssi kohoaa. Päinvastoin: juuri verrattain kovatehoista intervalliharjoitusta ja lihaskuntotreeniä harjoittaneella ryhmällä oli parhaat tulokset. Liikunnan harrastajilla saattoi säilyä lihaskunto ja yleiskunto parempana myös hoitojen aikana. Kun yleiskunto on hyvä, kestää hoitojakin paremmin”, Heinonen korostaa.

Mikään kudos ei jää vaille liikuntavaikutusta ja potilas voi olla lähes varma siitä, että jossain päin elimistöä tapahtuu jotain terveyttä edistävää. Liikunnallinen elämäntapa myös ennaltaehkäisee syöpiä, tämä on tiedetty jo pitkään. Arvioidaan, että liikunnallisen elämäntavan yleistyminen voisikin vähentää uusia syöpätapauksia Euroopassa jopa 9-19 prosenttia.

Syöpätautien erikoislääkäri Salla Lempiäinen Tyks:in syöpäklinikalta on mukana lääkärinä syöpäpotilaiden liikuntaintervention pilottiryhmässä Tyksissä, ja hän on myös mukana dosentti Ilkka Heinosen tutkimuksessa väitöskirjatutkijana.

”Pohjoismaista ainakin Ruotsissa ja Tanskassa on useamman vuoden ajan annettu liikuntaohjausta syöpäpotilaille. Sitä varten on perustettu syöpäpotilaille osoitettuja kuntoutuskeskuksia, joissa liikunta, rentoutus ja muu kuntouttava toiminta on osa hoitoa. Suomessa asian kanssa ollaan kovasti vielä lapsenkengissä, mutta toiveena on, että toimintaa saadaan tulevaisuudessa eteenpäin myös meillä”, Lempiäinen toteaa.

Esimerkiksi tanskalaisissa kuntoutuskeskuksissa syöpäpotilaat treenaavat neljä kertaa viikossa. Potilaita pyritään hoitamaan kokonaisvaltaisemmin ja liikuntaohjaus on osa sitä. Tällä tavoin yleiskuntoa kohottamalla monen syöpäpotilaan töihin palaaminen sujuu myös helpommin. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä on nyt laadittu ensimmäinen ohjeistus syöpäpotilaiden liikunnan harjoittamiseen.

”Yleinen syöpähoitojen aiheuttama haitta on fatiikki eli uupumus, jopa 2/3 syöpäpotilaista kärsii siitä jossakin vaiheessa. Sen tiedetään huonontavan merkittävästi potilaiden elämänlaatua. Uupumuksen syistä ei ole varmaa tietoa, oletetaan, että taustalla voisi olla elimistön tulehdustila. Muun muassa sytokiineillä on todennäköisesti iso rooli fatiikin synnyssä ja sen pitkittymisessä. Syöpään liittyvä fatiikki todennäköisesti alkaa lihaksistosta ja liittyy fyysisen aktiivisuuden vähentymiseen. Myös muut biologiset, perinnölliset, psyykkiset tekijät sekä elintavat vaikuttavat”, Lempiäinen kertoo.

Syöpäpotilas saattaa kärsiä fatiikista jo diagnoosihetkellä. Se voi myös alkaa syöpähoitojen aikana tai vasta niiden jälkeen.

”Todennäköisesti liikunta helpottaa väsymystä, sillä liikunta vähentää yleisesti kehon tulehdustilaa, parantaa mielialaa ja unta. Ylipäätänsä se voimaannuttaa ihmistä ja voi olla myös tärkeä sosiaalinen tapahtuma. Fatiikki on kuitenkin monitekijäinen oire ja toisaalta myös liikunta vaikuttaa moneen asiaan, joten syy-seuraussuhteelle ei ole selkeää selitystä”, Lempiäinen huomauttaa.

Usein syöpäpotilaat kysyvät, millaista liikuntaa kannattaisi harjoittaa. Ilkka Heinosen mukaan olisi hyvä, että jokainen potilas kyettäisiin ohjaamaan eteenpäin sen tahon pariin, joka voi ohjeistaa liikunnan harrastamisessa, mutta kliiniseen liikuntafysiologiaan perehtyneitä on liian vähän.

”Lisäksi olisi tärkeää, että se voitaisiin tehdä ilman, että potilaalle koituu kustannuksia, sairastuminen aiheuttaa usein muutenkin taloudellisia paineita. Toimintoja kannattaisi ehkä jalkauttaa yhteistyössä alueellisten syöpäjärjestöjen kanssa, mutta asian edistäminen vaatii vielä paljon lisätyötä. Meidän pitäisi saada enemmän moniammatillisia hoitotiimejä, jotka voisivat osallistua tähän hoitoon. Inhimillisen kärsimyksen vähentämisen lisäksi liikuntahankkeista koituu säästöä yhteiskunnalle”, Heinonen painottaa.

Teksti: Arja-Leena Paavola
Kuvat: Vesa Tyni