Aistimatka: Mitä kuuluu syömiseesi?

”Kuu kiurusta kesään,
puolikuuta peipposesta,
västäräkistä vähäsen
pääskysestä ei päivääkään.”

Pidätkö lintujen äänien kuuntelemisesta, vai mitä sinulla kuuluu kevään äänimaisemaan?

Lieneekö kyse ammattitaudista, mutta rouskuvan rapeat kasvikset tulevat ensimmäisenä ravitsemusasiantuntijan mieleen teemaa pohdittaessa.
Esitän jopa, että ravitsemustieteessä vallitsee yksi kultainen sääntö: Kasvisten tulee kuulua ruokavalioon!

Kasvisten tulee kuulua ruokavalioon!

Näyttö niiden terveyshyödyistä on täysin kiistaton ja omaa luokkaansa. Kaikki tuntevat, kenties hiukan kuluneen, klassikon ”puoli kiloa päivässä”, mutta avataan sen takana olevia tekijöitä, myös syövän kannalta. Ikoninen ohje on peräisin suomalaisista ravitsemussuosituksista, joiden uudistamistyö on parhaillaan loppusuoralla. Se tapahtuu yhteispohjoismaisten suositusten pohjalta monivaiheisen prosessin myötä ja edellyttää ” korkealaatuisiin tieteellisiin tutkimuksiin pohjaavaa johdonmukaista tutkimusnäyttöä eri tutkimusasetelmista ja laajaa asiantuntemusta (näytön asteen arvioimiseksi)”.

Toisin sanoen tuulesta ravitsemussuosituksia ei ole temmattu, koska ne: ”tarjoavat perustan kansanterveyden edistämiselle, terveyspalveluiden ja tutkimuksen kohdentamiseen, ruokapalveluille, koulutukselle ja elintarviketeollisuudelle”. Kiinnostavana knoppitietona kerrottakoon, että uudistustyöhön on osallistunut peräti 400 ravitsemusalan asiantuntijaa!

Katse kasviksiin

Mikä tekee kasviksista ruokavalion ihmeaineen? Yksinkertaisimmillaan kaikki, koska syyt ovat kattavat. Pähkinänkuoressa ne sisältävät ylivoimaisesti eniten suojaravintoaineita (vitamiineja, hiven- ja kivennäisaineita) ja vain vähän energiaa. Samalla kasvikset toimivat tavallaan syrjäyttäjinä, ne vievät tilaa epäterveellisimmiltä ruoilta.

Myös syövän kannalta kasviksilla on suuri merkitys, erityisesti sen ehkäisyssä. Syöpäjärjestöjen vielä olemassa olevalla Ilman syöpää -sivustolla kasvisten merkityksestä kerrotaan näin:

”Kasviksissa on myös erilaisia syövältä suojaavia yhdisteitä (esimerkiksi polyfenoleja), jotka suojaavat soluja vaurioitumiselta. Kasvikset suojaavat suun, nielun, kurkunpään ja ruokatorven syövältä, haimasyövältä, mahasyövältä, paksusuolen syövältä ja peräsuolen syövältä, keuhkosyövältä sekä eturauhassyövältä.

Kasvisten syöpää ehkäiseviä ainesosia:

• Folaattia eli foolihappoa sisältävät kasvikset voivat ehkäistä haimasyöpää ja mahdollisesti ruokatorven ja paksusuolen syöpää. Folaattia on muun muassa vihreissä vihanneksissa, parsakaalissa ja pavuissa.
• karotenoideja sisältävät kasvikset voivat ehkäistä suun, nielun ja kurkunpään ja ruokatorven syöpää sekä keuhkosyöpää. Karoitenoideja saadaan mm. porkkanasta ja paprikasta.
• Lykopeenia sisältävät kasvikset voivat ehkäistä eturauhassyöpää. Mm. tomaatti ja aprikoosi sisältävät lykopeenia.
• C-vitamiinia sisältävät kasvikset voivat ehkäistä ruokatorven syöpää. Oikeastaan kaikista kasviksista saa C-vitamiinia. Runsaasti sitä on esimerkiksi sitrushedelmissä ja tyrnimarjassa.
• E-vitamiinia sisältävät kasvikset voivat ehkäistä ruokatorven ja eturauhasen syöpää. E-vitamiinia saa mm. avokadosta ja pähkinöistä.
• ·Sipulikasvit (erityisesti valkosipuli) voivat ehkäistä mahalaukun ja paksusuolen syöpää.

Syövän ehkäisyn kannalta paras vaihtoehto on monipuolinen ruokavalio, joka sisältää runsaasti kasvikunnan tuotteita. Vaikka yksittäisten kasvisten syöpää ehkäisevistä ominaisuuksista näyttöä, yhdellä tekijällä ei ole kovin isoa vaikutusta, vaan kokonaisuus ratkaisee.”

Lisäksi runsas kasvisten käyttö vähentää syövän uusiutumisen riskiä. Kasviksista saa lähestulkoon pelkää hyötyä ilman haittoja! Käytännön tasolla hyviä ja helppoja vinkkejä niiden lisäämiseen ruokavalioon löytyy Sydänliiton sivulta tai Martoilta.<

Kohti joustavaa syömistä

Syömistä koskevassa joustavuudessa on tapahtunut suuri muutos kymmenessä vuodessa. Kun aloitin työskentelyn Syöpäjärjestöjen ravitsemusasiantuntijana vuonna 2013, kasvisten syöminen saattoi tarkoittaa kasvissyöntiä. Pupunruoka-ajattelu oli voimissaan, samoin kuin kahtiajako: joko syöt lihaa, tai sitten et. Tekee mieli sanoa, että välimuotoja sallitaan tänä päivänä enemmän, ja hyvä niin. Yhtä kaikki lopputulemana saisi olla kasvisten kuuluminen olennaisena osana päivittäiseen ruokavalioon.

Näin kevään korvalla vastaavanlainen joustavuus sopii ruokailuympäristöön, myös äänimaailmaa ajatellen. Tavoitteeksi ehdotan syömispaikan muokkaamista sellaiseksi, että siellä on mieluisan kuuloista itselle sopivasti. Entä onnistuisiko syöminen ulkona, vaikka puistossa, pihalla, parvekkeella tai eväsretki? Erilainen ruokailuympäristö saattaa auttaa, jos syöminen ei ole helppoa syövän kanssa ja toki virkistää muutenkin.

Itsensä kuuntelemisesta

Ulotetaan kuuntelemisen myös liikuntaan. Mitä jos keskittyisi kuuntelemaan mahdollisuuksien mukaan kehoaan ja liikkuisi sen ohjaamana? Voisi ajatella, että viisas ja ainutlaatuinen kehomme pyrkii ohjaamaan meitä kohti hyvinvointia ja tasapainoa palautumista unohtamatta.
Professori Minna Huotilainen on koonnut upean aivotarjottimen, jonka avulla keho ja mieli huoltavat yhdessä toisiaan. Tarjotin ulottuu kahteen suuntaan: yhtäältä energiatason rauhoittumisesta piristymiseen sekä toisaalta sisällön uudesta ja mielenkiintoisesta mielen tyhjentämiseen. Minkä sinä poimit siitä päivääsi?

Teksti: Clarissa Bingham
Kuvat: Eeva Anundi