Miten syöpäväsymystä voisi hoitaa, jos siitä ei puhuta?
Väsymys on ruoveteläisen Ritva Saarisen mielestä yleinen ja vaiettu ongelma kaikenikäisillä. Kun siitä ei puhuta, sitä ei ymmärretä.
Ritva Saariselta poistettiin toinen rinta vuonna 2005. Hoito jatkui sytostaateilla, sädehoidolla ja vuosien hormonihoidolla. Hän oli tuolloin viisikymppinen. Rankat hoidot toivat uniongelmat ja väsymyksen, joka keskeytti myös harrastukset. Naisvoimistelu ja vapaaehtoistyöt psoriaasiyhdistyksessä, SPR:ssä ja 4H:ssa jäivät vuosiksi.
”Stessi oli kova. En jaksanut keskittyä, siivota tai huolehtia itsestäni. Vanhenin henkisesti niin, että teki mieli lopettaa hoito kesken”, kertoo nyt 71-vuotias Ritva.
Helppoa ei ollut sekään, että Ritva loi tuolloin elämässään jo kolmatta työuraa koululaisten aamu- ja iltapäiväkerhon johtajaohjaajana. Eläköitymisen kynnyksellä vuonna 2019 syöpä yllätti vielä kerran. Melanooma saatiin onneksi Saarisen reidestä poistettua kokonaan, ja sitä seurataan parin vuoden välein.
Ymmärrystä lisää
”Lääkärini kehotti minua ryhdistäytymään. Hoitohenkilökunnan pitäisi pysähtyä huomaamaan väsymys ja nähdä potilas kokonaisuutena. Pitäisi kysyä, miten tämä jaksaa.”
Potilaatkin vaikenevat.
”Väsymyksestä ei kehdata puhua ja olla valittajia. Potilas voi myös pelätä hiljaa, että väsymys tarkoittaa taudin uusiutumista. Silloin on helpompi olla näkemättä mitään kuin puhua.”
Ritva etsi lopulta itselleen sopivat apukeinot. Hän lisäsi elämäänsä tärkeitä, mielihyvää tuovia asioita, kuten liikuntaa monin pikkulenkein ja musiikkia. Huolipäiväkirja vähensi yön murehtimista, ja unikirja selvitti väsymyksen syitä.
”Opin armollisuutta itselleni ja totesin, että vähäkin nukkuminen riittää joskus. Tavalla tai toisella kaikki järjestyy. Huonoihin päiviin ei pidä jumiutua, vaan pienet, hyvät asiat auttavat huonojen hetkien yli.”
Ravitsemusterapeutti tutki ruokavalion.
” Nesteitä lisättiin lähinnä juomavetenä. Hedelmiä lisättiin myös ja ateriarytmistä tuli säännöllinen useilla kevyillä annoksilla.”
Ritva jatkoi vapaaehtoistöitä ja lähti mukaan myös syöpäyhdistyksen toimintaan. Tapaamiset antavat hänelle voimaa.
” Auttamalla ja kiinnittämällä huomiota muiden jaksamiseen autoin myös itseäni.”
Apua, väsyttää!
Syöpään liittyvä väsymys on yleistä ja alidiagnosoitua. Se pitäisi tunnistaa syöpähoidoissa.
Syöpään liittyvää väsymystä tai uupumusta pitäisi seuloa ja hoitaa kaikenikäisillä potilailla. Näin ei kuitenkaan ole.
”Väsymyksestä ei puhuta, ja terveydenhuollossa sitä usein vähätellään tai se leimataan psyykkiseksi”, neurologian erikoislääkäri Merja Kallio sanoo.
Syöpään liittyvä väsymys vaivaa valtaosaa potilaista hoitojen aikana, osaa jo ennen diagnoosia tai vuosia myöhemmin. Väsymys häiritsee ajatuksia, tunteita ja toimintakykyä, vaikkei itseä ole rasitettu. Lepokaan ei auta. Kun aivotoiminta häiriytyy laajemmin, puhutaan kemo- tai sytoaivoista tai aivosumusta.
Syöpään liittyvä väsymys on yleistä ja alidiagnosoitua.
Syöpään liittyvän väsymyksen syitä ei tunneta hyvin. Arvellaan, että esimerkiksi tulehdustekijät tai syöpähoidot voivat vaurioittaa tai häiritä tärkeiden hermoverkkojen toimintaa. Potilaalla voi myös olla väsyttäviä kipuja, anemiaa, tulehduksia, hormonihäiriöitä tai ravitsemuspuutteita, joita voidaan usein hoitaa.
Aivoväsymyksessä vireystilan säätelyjärjestelmä ja sen kanssa tiivisti toimiva uni-valverytmi ovat häiriytyneet. Myös aivojen tiedonkäsittely sekä toiminnanohjaus voivat vaikeutua. Arjessa tämä tuntuu esimerkiksi unihäiriöinä. Aloite- ja keskittymiskyky voivat häiriytyä. Asiat ehkä unohtuvat, ja toimintaa on vaikeaa suunnitella ja toteuttaa.
Etenkin iäkkäitä väsyttävät usein myös muut sairaudet ja monilääkitys, joita selvitetään hoito- ja lääkearvioilla. Laaja geriatrinen arvio tuo esiin toimintakyvyn vajeita ja avuntarvetta
Lisää resursseja
Merja Kallion mielestä on ongelma, ettei Suomessa oikein ole sellaista syöpään liittyvän väsymyksen diagnoosiin ja hoitoon koulutettua henkilökuntaa, jolla olisi aikaa paneutua ongelmaan.
”Esimerkiksi aivoväsymys on kuitenkin todellista, ja lääkärin apua kannattaa etsiä.”
Väsymystä voi kuvata lääkärille esimerkiksi Internetistä löytyvällä MFIS-kyselyllä. Se kuvaa Kallion mielestä melko hyvin etenkin syöpään liittyvää aivoväsymystä, vaikka on suunnattu MS-potilaille.
Vaikka masennuskin voi väsyttää, Merja Kallio varottaa masennuskyselyistä.
”Ne eivät sovi toteamaan syöpäpotilaiden masennusta, sillä kysymykset on tarkoitettu fyysisesti terveille.”
Lääkeapu vähissä
Syöpään liittyvään aivoväsymykseen voidaan kokeilla lääkehoitoa. Metyylifenidaatti on ADHD-lääke. Se voi silti auttaa myös joitakin väsyneitä syöpäpotilaita, kun se lisää aivoissa dopamiini- ja noradrenaliinihermovälittäjäaineita.
Serotoniini-välittäjäaineeseen vaikuttava lääke voi taas auttaa masentunutta potilasta.
” Serotoniini voi kuitenkin aivoväsymyksessä myös lisätä ahdistusta ja sekavuutta. Tehottomia hoitokokeiluja ei pidä jatkaa”, Merja Kallio sanoo.
Kallio neuvoo potilasta kuuntelemaan itseään. Lääkkeettömistä hoidoista liikunta voi nostaa vireyttä, ja se ylläpitää kuntoa ja lihasvoimaa.
”Mieluisia lajeja jaksaa tehdä paremmin. On hyvä liikkua kohtuudella kerrallaan pieniä matkoja, sillä urakointi voi viedä voimat päiväkausiksi.”
Osa hyötyy kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta. Osan oloa helpottaa mindfulness eli hyväksyvä läsnäolo tai mindbody-tekniikat, kuten jooga, jotka auttavat muun muassa rentoutumaan. Vinkkejä saa myös Syöpäjärjestöjen tarjoamista erilaisista kuntoutumispalveluista.
Uniongelmissa käytetään unilääkkeitä lähinnä tilapäisesti ja suositaan lääkkeettömiä hoitoja, kuten unihygieniaa: Ei esimerkiksi juoda kahvia myöhään tai urheilla rankasti illalla, vaan rauhoitetaan elämää iltaa kohti.
”Tässäkin on hyvä kuunnella itseä. Jollekin päivätorkut voi olla ainoa keino selvitä iltaan, välttää yliväsymys ja kyetä nukahtamaan.”
Teksti: Virpi Peura
Kuva: Shutterstock