Seija Väre: Uskallan jälleen unelmoida

– Kurssin motoksi voisin siteerata kurssin ohjaaja Minna Kaartisen toteamusta: ”Emme voi hengittää eilistä, emmekä huomista vaan ainoastaan tätä hetkeä.

Tämä, hyvin suosittu kurssi järjestetään kerran vuodessa.

”Minä olen tärkeä”

Kurssi antoi mahdollisuuden tarkastella sairastumisen tuomaa muutosprosessia. Tapasin samankaltaisessa tilanteessa olevia naisia ja sain uudenlaisia näkökulmia elämäntilanteeseen.
Koska oli puhe hyvinvoinnista, kurssiin kuului myös kaunistus osio. Maskeeraaja Niina Vattulainen ehosti osallistujien kasvot ja sen jälkeen valokuvaaja Johanna Kiesi valokuvasi jokaisen itsensä valitsemassa maalaismaisemassa.
Tässä osiossa sai myös vähän irrotella, kun toivottiin osallistujien pukeutuvan vaatteisiin, mitkä ilmentävät omaa persoonaa ja tuntuvat omilta juuri nyt.

Kurssia ohjanneet  Pohjois-Karjalan Syöpäyhdistyksen sairaanhoitaja Minna Kaartinen ja toiminnanjohtaja Suvi Jolkkonen pohtivat, että vertaistuki on valtavan upea, kannatteleva elementti. Osallistujien on kurssiviikonlopun jälkeen vaikea kuvitella elämää ilman sitä.

“Kurssi toisensa jälkeen saamme ohjaajina myötäelää kurssilaisten nopeaa ryhmäytymistä ja huikeita kasvutarinoita. Jokainen nainen tulee ainutkertaisen kokemuksensa kanssa osaksi yhteisöä, missä on tilaa olla, tuntea ja ajatella turvallisesti vertaisten kesken”, he kertoivat.

 

Vertaistukea kanssasisarelta

Kurssille osallistui lisäkseni seitsemän naista, joista yksi oli 42-vuotias Eveliina Jokinen Kesälahdelta. Hän sai syöpädiagnoosin maaliskuussa 2024. Sekä syöpä että avanneleikkaus tehtiin jo seuraavassa kuussa. Tänä keväänä, vuotta myöhemmin hän suoritti Pohjois-Karjalan Syöpäyhdistyksen vertaistukikoulutuksen ja nyt hän antaa keskustelutukea syöpään sairastuneille ja heidän läheisilleen. Eveliinan matkaa voi seurata Instagramissa (@viimeinenpiste).

Jokinen oli lähtenyt hakemaan kurssilta vertaistukea – ja sitä hän tosiaan sanoi saaneensa.

”Kurssi oli toteutettu hyvin, niin että ohjattua ohjelmaa oli sopivasti samoin kuin omaa aikaa. Ihmettelen, miten yhdeksän, toisilleen tuntematonta naista ystävystyivät viikonlopun aikana. Odotan jo innolla meidän seuraavaa tapaamista marraskuussa”, hän kertoi.

 

Bara bada bastu -askelein

Hyvästä ryhmäytymisestä kertoi muun muassa lauantain illanvietto. Jännitimme  porukalla euroviisuja. Iloisen jännittyneessä tunnelmassa ei varmasti kukaan edes muistanut olevansa ”syövässä”.  Illan Eurovision laulukilpailujen katselua varten tunnelmaa viritti myös liikunnanohjaaja Hanne Kankkunen, kun hän hyvinvointituokiossaan, kehonhuollon ja äänimaljarentoutuksen lisäksi, opetti Bara bada bastun -askeleet.

 

Oma polkuni sylkirauhassyöpäpotilaana

Minulla tuli juuri puoli vuotta täyteen syöpäleikkauksesta. Viattomalta vaikuttanut poskipatti osoittautui harvinaisemmaksi, mutta ärhäkäksi sylkirauhassyöväksi.  Sen jälkeen ei ole mennyt päivääkään, ettenkö sitä muistaisi. Viimeiset kuvaukset hoitojen jälkeen ovat vielä edessä, mutta ruokahalu ja elämänilo ovat palautuneet.

Unelmakartta jäi kurssilta itselleni tärkeäksi asiaksi. Saimme valita eri aikakauslehdistä kiinnostavia kuvia, otsikoita ja lauseita. Löysin muun muassa otsikon: ”Äitiä etsimässä”. Jos edesmennyt äitini hämmästyi tai yllättyi jostakin asiasta, hän kohotti kulmakarvojaan ja sanoi: ”ELÄ!”. Äitini ilmeellä se Savon murteessa  kertoi myönteisestä hämmästyksestä. Tällä kurssilla avautui lausahduksen koko merkitys. ” Elä” onkin ollut minulle käsky ja elämänohje tähän hetkeen!

Hae mukaan kurssille

Tälle Pohjois-Karjalan Syöpäyhdistyksen kurssille voi hakea mistä päin Suomea tahansa. Vuoden 2026 kurssit tulevat haettavaksi vuoden vaihteen jälkeen.

Kurssilaisilta kuulemaani palautetta

”Kurssi tarjosi erinomaiset puitteet vertaistukeen sekä itseni äärelle pysähtymiseen. Saimme toisiltamme sekä kurssin ohjaajilta paljon arvokasta tietoa ja vinkkejä sairauden kanssa elämiseen ja siitä toipumiseen. On asioita, joihin voin vaikuttaa ja asioita, joihin en voi vaikuttaa. Keskityn vaikutuspiiriin ja yritän hyväksyä annetut asiat, vaikka se ei ihan helppoa aina olekaan. Kurssin ilmapiiri oli lämmin ja luottamuksellinen. Vaikeiden asioiden lisäksi päiviin mahtui myös paljon naurua ja iloa. Toiveikkuus sairaudesta toipumiseen ja usko tulevaan vahvistuivat merkittävästi. ”

”Kurssi oli voimaannuttava ja oman syövän käsittely otti ison harppauksen eteenpäin. Kurssi oli tunteita esiin tuova, ja samalla ”lämmin kupla”, jonka keskellä saimme elää ja tutustua kolmen vuorokauden ajan rauhassa toisiimme ja itsellemme.”

Teksti Seija Väre
Kuva Johanna Kiesi