Syöpähoidoista voi seurata hermoston oireita
Syöpäsolujen tuhoamiseen tarkoitettujen sytostaattien käyttö saattaa aiheuttaa epämiellyttäviä hermostollisia oireita eli neuropatiaa. Ongelma helpottaa yleensä ajan myötä, myös liikunnasta on mahdollista saada apua.
Solunsalpaajilla eli sytostaateilla pyritään pysäyttämään syöpäsolujen hallitsemattoman jakautuminen. Samalla ne vaikuttavat elimistön terveisiin soluihin, kuten hermosoluihin. Neuropatia on hyvin yleinen sytostaattien haittavaikutus, mutta keskustelu sen yleisyyteen nähden on ollut vähäistä.
”Neuropaattiset oireet syntyvät tuntohermosäikeiden vaurioituessa. Seurauksena on tuntohäiriöitä, kuten puutuneisuutta, pistelyä, kihelmöintiä ja asentotunnon häiriöitä. Monen kannalta hermokipu on lääkkeiden haittavaikutuksista ikävin oire. Kipu voi olla ajoittaista tai jatkuvaa ja toisinaan sitä esiintyy vain levossa, mikä häiritsee unta”, neurologiaan erikoistuva lääkäri Henri Hokkanen kertoo.
Pisimmät hermosäikeet ovat herkimpiä vaurioitumaan, joten oireet tulevat useimmiten raajojen kärkiosiin, erityisesti jalkoihin. Osa lääkkeistä aiheuttaa lisäksi liikehermojen ja autonomisten hermojen vaurioita, seurauksena voi olla esimerkiksi jalkaterän läpsymistä.
”Yksi oire voi olla myös ummetus suoliston toimintaa ohjaavan hermotuksen vaurioiduttua. Hermovaurioiden aiheuttamat oireet ovat pahimmillaan hoitojen aikana, ja ne alkavat yleensä hellittää muutaman kuukauden kuluessa hoitojen loputtua”, Hokkanen toteaa.
Hermosolut eivät uusiudu samaan tapaan kuin muut solut. Niiden muita soluja suuremman haavoittuvuuden syynä on hermosolujen suuri koko: ääreishermoston hermosäikeet voivat olla jopa yli metrin pituisia.
Vaikka hermoston uusiutumiskyky on heikko, suurella osalla potilaista solunsalpaajahoidosta johtuva neuropatia korjaantuu. Hokkasen mukaan hermosäikeiden uusiutumista tapahtuu, kunhan koko hermosolua ei ole menetetty, ja toisaalta hermosto on äärimmäisen taitava löytämään uusia yhteyksiä. Toipuminen voi edistyä aina noin kahteen vuoteen asti hoitojen päättymisestä.
Liikunnalla helpotusta
Hermokivun lääkkeettömistä hoitokeinoista ainakin liikunnasta on saatu hyviä kokemuksia.
”Liikuntaa kannattaa kokeilla, oli se sitten vesijumppaa tai -juoksua, kevyttä kuntosalitreeniä tai venyttelyä kotosalla. Lisäksi voidaan käyttää lääkehoitoja, joilla pyritään voimistamaan aivorungosta selkäytimeen lähteviä hillitseviä signaaleja ja toisaalta jarruttamaan kipusignaalien välitystä”, Hokkanen selittää.
Pitkään jatkuvan neuropatian syyt kannattaa selvittää. Jos alun perin syöpähoidosta tullut neuropatia voimistuu kuukausia hoitojen jälkeen tai sen luonne muuttuu esimerkiksi niin, että tunnottomuuden lisäksi tulee lihasheikkoutta, kannattaa hakeutua lääkäriin. Taustalla voi olla jokin hoidettava syy.
Neuropatia on monelle syöpäpotilaalle tuttu vaiva, mutta vaikuttaa siltä, että oireet eivät ole saaneet kovin paljon huomiota.
”Ehkä tämä on aihe, joka asettuu jonnekin onkologian ja neurologian välimaastoon, jossa kummankaan alan edustaja ei koe olevansa omalla maaperällään. Neurologialla on paljon vastaavaa rajamaata monen muunkin erikoisalan kanssa. Tiimityöskentely erikoisalojen välillä ei aina ole saumatonta, mikä saattaa välillä jättää potilaan tilanteeseen, jossa on epäselvää, minkä erikoisalan osaajan puoleen kääntyä.”
Hokkasen mukaan aiheesta pitäisi kirjoittaa enemmän yleistajuisesti. Myös potilaskokemuksista kertominen on tärkeää.
”Uskoisin, että niin kauan kuin potilaalla on kontakti syöpäklinikalle, hänelle kerrotaan hoitojen haittavaikutuksista. Toisaalta hermosto on monimutkainen kokonaisuus ja neuropatia voi olla vaikea asia ymmärtää, ellei itse ole kokenut sitä.”
Kylmänarkuutta ja pistelyn tunnetta
Paksusuolen syöpään vuonna 2014 sairastuneen Irma Telivuon leikkausta seurannut lääkehoito johti neuropaattisiin oireisiin. Suoneen annosteltu oksaliplatiini aiheutti välittömästi kylmänarkuutta, joka kesti muutamia päiviä.
”Tästä tavanomaisesta sivuoireesta minua oli etukäteen varoitettu. Se oli todella voimakasta: esimerkiksi keittiön kivitaso tuntui koskettaessa jäältä eikä supermarketin kylmää hohkaaville osastoille ollut asiaa. Kylmänarkuus meni kuitenkin muutamassa päivässä ohi”, Telivuo kertoo.
Vaikka kylmänarkuus meni ohi, oksaliplatiinihoito aiheutti muita pahenevia oireita, niiden vuoksi lääke jouduttiinkin vaihtamaan.
”Pahempia oireita olivat käsien ja jalkojen pistely ja kuumotus sekä krampit. Kävellessä tuntui siltä, kuin olisin kävellyt tulen päällä. Oli outoa, kun jokainen askel sattui ja poltti, mutta silti oli tunne, että jalkapohjan alla oli jonkinlainen patja, joka aiheutti tunnottomuuden. Se taas johti tasapaino-ongelmiin.”
”Myös käsiin tuli oireita. Sormia pisteli ja sormenpäät olivat tunnottomat. Urheasti soitin pianoa, neuloin ja tein ommeltavaa ryijyä. Arvelen, että käsien tämäntapainen käyttö helpotti oireita”, Telivuo huomauttaa.
Irma Telivuo muistelee, että hoitojen aikana neuropatiaoireiden hoitamisesta ei ollut varsinaisesti puhetta eikä edes siitä, että kyse oli neuropatiaoireista. Hänen palattuaan vuoden 2016 alussa töihin hän pääsi työterveyshuollon piiriin.
”Siellä kipuihini ja kävelyvaikeuksiini pyrittiin löytämään apua lääkityksellä ja fysioterapialla. Tällä hetkellä on vaikea sanoa, ovatko oireeni helpottaneet vai olenko vain tottunut niihin. On lisäksi hankala arvioida, mitkä ovat neuropatiaoireita ja mikä normaalia vanhenemista.”
Teksti Arja-Leena Paavola
Kuva Shutterstock
