Syöpäyhdistystoiminta on tärkeimmällä sijalla vapaaehtoistyössäni

Olen sairastanut eturauhasen syövän vuonna 2022. Hoitoihini liittyi tavanomaisia haittoja, jotka jälkeenpäin ajateltuna eivät olleet kovin suuret. Nyt olotilani vaikuttaa aivan normaalilta, Lepistö kertoo.

Miten päädyit vapaaehtoiseksi?

Kun edesmennyt vaimoni sairastui syöpään, aloimme osallistua osaston toimintaan aktiivisesti. Hän toimi aikanaan sihteerinä ja minä olin eräänlainen roudari, joka huolehti muun muassa atk-laitteista, kalusteista ja kokoustilan järjestelyistä.

Johtoryhmään minut valittiin vuonna 2023. Varapuheenjohtajan siirryttyä muihin tehtäviin perin hänen pakkansa. Seuraavana vuonna puheenjohtajamme joutui siirtymään tästä tehtävästä ja minä jatkoin siitä. Tämän kevään vuosikokous valitsi minut puheenjohtajaksi. Aktiivisen ja vastuullisen johtoryhmän kanssa tehtävä tuntuu mukavalta.

Olen toiminut erilaisissa yhdistyksissä ja vapaaehtoistehtävissä aiemminkin.

Perheessämme on näin jälkikäteenkin ajateltuna ollut aina periaate että elämää ei pidä elää vain itselleen tai perheelleen vaan toisten auttaminen ja palveleminen on osa meidän vastuutamme. Syöpäyhdistyksessä toimiminen antaa hyvin vastetta näille periaatteille ja etenkin nyt kun se liittyy omaankin kokemusmaailmaani.

Mikä on parasta vapaaehtoistyössäsi?

On mukava toimia johtoryhmässä, jossa jokainen tuntee vastuunsa ja asiat hoituvat hyvässä hengessä toisiamme auttaen ja kannustaen. Lisäksi osastomme toiminta on vireää, ryhmien vetäjät ja kaikki vapaaehtoiset ovat innokkaita ja jäsenet vaikuttavat tyytyväisiltä.

Millaisia terveisiä lähetät Syöpä-lehden lukijoille?

Toivoisin, että uusia ja nuorempia jäseniä löytyisi vetovastuuseen aikana, jolloin monissa muissakin osastoissa vastuuhenkilöt ikääntyvät. Tehtävät eivät ole vaikeita ja ne antavat mukavaa vaihtelua mukavassa porukassa arkisen elämän rytmittämiseen. Tähän sopii Syöpäjärjestöjen tunnuslause ”Hyvä elämä ilman syöpää ja syövästä huolimatta.”

Teksti Anu Kytölä
Kuva Eeva Anundi