Taidekummeilta kosketus kulttuuriin

Taidekummi-toiminta on käynnistynyt hiljattain, joten toiminta kehittyy kokemusten myötä. Nyt se käsittää kaikenlaista kulttuuria taiteesta sirkukseen ja musiikista muotisuunnitteluun.

Alussa mukana ovat taidekummit muotisuunnittelija Teemu Muurimäki ja Satasirkus. Ensimmäinen taidekummi on lasitaiteilija Teemu Kylvö, jonka näyttely oli viime syksynä.

Taidekummilla on mahdollisuus pitää syöpäyhdistyksen tiloissa työpaja, näyttely tai vastaava.

”Tämä rakennuksemme, Petrellin talo, on kulttuurihistoriallisesti mielenkiintoinen ja siksi haluamme pitää kynnyksen matalana ja ovet auki kaikille, joita syöpä koskettaa”, pohtii taidekummitoiminnan idean kehittänyt taideterapeutti Tommi Ojala.

Satasirkuksesta virkistystä kaikenikäisille

”Koemme sen kunnia-asiana, että saamme tuottaa hyvinvointia ihmisille”, sanoo Satasirkuksen toiminnanjohtaja Marjo Elomaa.

Juuri hän ja aisaparinsa, sosiaalisen sirkuksen ammattilainen Milla Impola, toimivat taidekummeina.

”Sirkustyö on hyvin laaja käsite. Olemme molemmat soveltavan taiteen ammattilaisia ja olemme jo aiemmin vierailleet lukuisissa hyvin erilaissa ympäristöissä sairaaloista laitoksiin.”

Satasirkus on pitänyt esimerkiksi yksilöllisiä sirkuspajoja lapsisyöpäpotilasperheiden kerho Syöpyköille.

”Nyt taidekummiuden myötä on edessä hyvinvointipaja aikuisille, jossa hyvin konkreettisesti saadaan hyötyä omaan arkeen sosiaalisen sirkuksen avulla. Syksyllä on luvassa ulkoilmaesitys, jolla pyritään mahdollistamaan erilaisissa tilanteissa olevien pääsy näytöksen pariin.”

”Kulttuurihyvinvointi ja elämyksellisyys ovat asioita, joita kukin meistä tarvitsee koko elämänsä ajan”, Elomaa pohtii.

Ranskan ja Italian muotitaloista paluu juurille

Muotisuunnittelija Teemu Muurimäen nimi on monelle mediasta tuttu. Hän on suunnitellut vuosia muun muassa Linnan juhlien pukuloistoa. Viime vuoden Käärijä-fanit ihastuivat erityisesti vihreisiin hihoihin. Muurimäki oli mukana Käärijän esiintymisasujen suunnitteluryhmässä. Kannukset on hankittu maailman suurista muotitaloista, kuten Dolce & Gabbana ja Giorgio Armani. Satakuntaan Muurimäen liittää Pori.

”Olen syntynyt Porissa ja siteeni kaupunkiin ovat edelleen tiiviit. Olen vieraillut syöpäyhdistyksen eri tilaisuuksissa vuosien varrella.”

”Kun sain pyynnön tulla taidekummiksi syöpäyhdistykseen, vastaus oli valmiina. Ilman muuta!”

Muurimäki on pohtinut yhdessä syöpäyhdistyksen väen kanssa, miten muotisuunnittelijan työ voisi näkyä taidekummitoiminnassa.

”Olemme aloittaneet prosessin pipon suunnittelusta. Sen lanseeraus on syksyllä, jolloin valmiina on pipopaketti ohjeineen ja lankoineen.”

”Moni syöpäpotilas kulkee sen polun, jonka jossain vaiheessa menettää hiuksensa ja tällöin käyttöön tulee erilaisia vaihtoehtoja, kuten sytopipo. Tulevasta mallista toivomme sellaista pipoa, jolla voi osoittaa myös yhteenkuuluvuutta ja tukea.”

”Suunnitelmissa on myös luentoa, jossa kerron työstäni. Se saattaisi olla monelle aika mielenkiintoista. Samoin olemme miettineet työpajoja ja muutakin”, Teemu Muurimäki pohtii.

Taidekummit lahjoittavat aikaa ja taitoaan

Marita Inkinen kuvailee vapaaehtoistyötä moninaisena tuen osoituksena:

”Vapaaehtoiset voivat lahjoittaa eri asioita, kuten rahaa, aikaa, tietoja ja taitoja. Taidekummityö on herättänyt paljon kiinnostusta ja työ on vasta alussa. Olemme toiveikkaita, että tästä tulee vakiintunut muoto meidän toiminnallemme. Puitteet ovat enemmän kuin hyvät”, hän iloitsee.

50-vuotias Satakunnan Syöpäyhdistys

Satakunnan Syöpäyhdistys täyttää 50 vuotta ja on käynnistänyt sen kunniaksi taidekummi-toiminnan.

Satakunnan Syöpäyhdistys perustettiin vuonna 1974 vastauksena siihen huolestutta­vaan todellisuuteen, että syöpä oli yksi yleisimmistä sairauksista Satakunnassa. Satakunta oli ollut tuohon asti osa Lounais-Suomen Syöpäyhdistystä.
Pienestä alkunsa saaneesta yhdistyksestä kasvoi vähitellen voimakas ja se toi yhteen syö­pään sairastuneet, heidän läheisensä ja syöpätaistelun ammattilaiset. Yhdistys on ollut merkittävä toimija oikean tiedon jakamisessa syövästä.

kuvaaja: Kari Välitalo

Werner Petrellin talo, jossa Satakunnan syöpäyhdistys toimii, on poikkeuksellisen hieno. Se on rakennettu 1850-luvulla Porin viimeisimmän palon jälkeen aivan Keski-Porin kirkon kupeeseen, arvokkaalle Kivi-Porin alueelle. Talo itsessään siis jo henkii kulttuuria ja sitä halutaan jakaa jatkossakin kaikille, joita syöpä tavalla tai toisella koskettaa.

Teksti: Elina Wallin
Kuva: Petteri Ahonen