Uusiutuneen lymfooman hoidossa on otettu valtava edistysaskel
Imukudossyöpä eli lymfooma on ryhmä erilaisia pahanlaatuisia imukudoskasvaimia. Viimevuosina lymfoomien hoito on kehittynyt merkittävästi ja uusia, tehokkaita lääkehoitoja tulee jatkuvasti käyttöön. Perusterveydenhuollossa sairaus tunnistetaan vielä vaihtelevasti.
Lymfoomat kuuluvat yleisiin syöpätauteihin ja vuosittain 2 400 suomalaista sairastuu lymfoomaan. Lymfooma syntyy, kun imukudoksen terveet lymfosyytit eli imusolut, muuttuvat pahanlaatuisiksi. Sairastuneiden ennuste on nykyisin hyvä ja valtaosa alle 60-vuotiasta potilaista paranee. Sitä vanhempien kohdalla ennuste sen sijaan on heikompi.
”Sairastuneita tavataan kaikissa ikäluokissa. Tavallisimmin lymfooma löytyy, kun lääkärin vastaanotolle tullaan näyttämään suurentuneita imusolmukkeita. Lääkäriin onkin syytä hakeutua, jos esimerkiksi kaulalla oleva patti kasvaa nopeasti, ei häviä muutamassa viikossa, eikä sen ilmestymiseen liity flunssan tai muun tulehduksen oireita”, syöpälääkäri Kaisa Sunela kertoo.
Sairaus tunnistetaan perusterveydenhuollossa vaihtelevasti. Pienempien imusolmukepattien kohdalla saatetaan aluksi yrittää antibioottihoitoa tulehdusajatuksella. Mutta mikäli kyseessä on selkeästi suurentunut imusolmuke, potilas lähetetään jatkotutkimuksiin.
Kudosmuutoksia tutkittaessa käytetään monesti ohutneulabiopsiaa, jossa huolta herättävästä kohteesta imetään soluja mikroskooppitutkimusta varten.
”Ohutneulanäyte on kuitenkin lymfooman diagnosointiin riittämätön, ja perusterveydenhuollossa siihen saatetaan luottaa liikaa. Sen sijaan tulisi ottaa näyte kirurgisesti ja toimittaa patologin tutkittavasti. Tämä erityisesti silloin, kun patti on kooltaan yli kaksi senttiä ja se on ollut pidemmän aikaa. Lymfooman diagnoosi edellyttää aina koepalaa, jonka kudosrakennetta tutkitaan mikroskoopilla lymfooman alalajin tunnistamiseksi. Tämä tarkoittaa, että kokonainen suurentunut solmuke tai vähintään osa siitä poistetaan”, Sunela selittää.
Korona-ajan yhteydessä on havaittu, että hoitoon on hakeuduttu aiempaa myöhemmin. Erityisesti Suomen pohjoisemmilla alueilla on huomattu, että lääkärin vastaanotolle mennään jo melko pitkälle edenneen taudin kanssa.
Lymfoomalla on kymmeniä alalajeja. Sairastuneelle oman alatyypin tietäminen on tärkeää, koska se vaikuttaa hoitojen valintaan ja niiden tuloksellisuuteen.
Tehokkaita yhdistelmähoitoja
Lääkehoitojen kehittyessä on pyritty selvittämään tehokkaimpia tapoja yhdistää säde- ja lääkehoito lymfoomatyypin sekä taudin levinneisyyden mukaan. Lymfoomasolut ovat muita syöpäsoluja herkempiä tuhoutumaan jo pienen sädeannoksen saatuaan. Sädehoitoa käytetään erityisesti paikallisten lymfoomien parantavana hoitona, useassa alatyypissä kuitenkin yhdistettynä lääkehoitoihin.
Tehokkain hoito on usein monen eri tavoin vaikuttavien lääkkeiden yhdistelmä. Perinteisten solunsalpaajien kanssa käytetään uudempia niin sanottuja täsmähoitoja, esimerkiksi vasta-aineita. Biologisista hoidoista käytetään yleisimmin rituksimabi-nimistä vasta-ainetta, joka annetaan laskimonsisäisesti. Rituksimabia käytetään usein yhdessä muiden lääkkeiden, kuten kemoterapian ja muiden kohdennettujen hoitomuotojen kanssa.
”Viimeisten vuosien aikana ensilinjan hoidot ovat pysyneet melko samankaltaisina. Sen sijaan uusiutuneen lymfooman myöhäishoidossa on otettu valtava edistysaskel CAR-T-soluhoidon myötä, joka on saatu käyttöön viime vuosina autologisen kantasolusiirron jälkeiseen uusiutumaan diffuusin suurisoluisen B-solulymfooman hoidossa”, Sunela kertoo.
Kyseessä on syövän immuunihoito, jossa potilaan puolustusjärjestelmän soluja aktivoidaan hyökkäämään tehokkaammin syöpäsoluja vastaan.
Hoito on kuitenkin erittäin kallista: se maksaa lähes puoli miljoonaa euroa potilasta kohden
”CAR-T-soluhoidoista on saatu hyviä tuloksia erityisesti lymfooma- ja leukemiapotilaiden hoidossa tilanteissa, joissa tavanomaiset hoidot ovat menettäneet tehonsa. Potilaalta itseltään eristetyt T-solut muokataan geneettisesti ilmentämään kimeeristä vasta-ainemolekyyliä, jonka avulla T-solut pystyvät paremmin tunnistamaan ja tuhoamaan syöpäsoluja. 40 prosenttia saa täydellisen vasteen ja paranee, eli tulos on todella hyvä”, Sunela toteaa.
Hoito on kuitenkin erittäin kallista: se maksaa lähes puoli miljoonaa euroa potilasta kohden. CAR-T-soluhoitoa saavat potilaat valitaankin huolellisesti kansallisilla linjauksilla tutkimustiedon pohjalta. Kaikkia potilaita eri puolilla Suomea kohdellaan tasavertaisesti samoilla kriteereillä ja hoitoa tarjotaan vain heille, jotka voivat todella hyötyä siitä. Kehitteillä on myös uusia lääkeryhmiä uusiutuneen lymfooman hoitoon. CAR-T-soluhoitoa on tutkimuksissa käytetty varhaisemmassa vaiheessa ensimmäiseen uusiutumiseen, joten sen siirtyminen aikaisempaan vaiheeseen voi olla lähitulevaisuutta.
Teksti Arja-Leena Paavola
Kuva Laura Tammisto