”Voin ilahduttaa muita”

Olen Kirsi Niinimäki Helsingistä. Olen tällä hetkellä suomen kielen opettajana Kannelmäen peruskoulussa.
Olen Etelä-Suomen Syöpäyhdistyksen Helsingin seudun paikallisosaston puheenjohtaja. Lisäksi olen HUSin syöpäklinikan kokemusasiantuntija sekä HUSin syöpäklinikan asiakasraadin ja tutkimusraadin jäsen.

Sairastuin rintasyöpään viisitoista vuotta sitten 45-vuotiaana.
Olin pitkään sairastellut ennen diagnoosia, minulle nousi usein ja helposti kuume ja tiesin, että kaikki ei ole kunnossa. Jouduin käymään usein lääkärissä ja minua tutkittiin, mutta mitään ei löytynyt. Lopulta löysin itse rinnastani kyhmyn aivan sattumalta pukeutuessani ja menin työterveyslääkärille. Pääsin heti ultraan ja siinä löytyi toinenkin kyhmy samasta rinnasta. Minulta otettiin saman tien paksuneulanäyte. Kysyin, joudunko leikkaukseen ja lääkäri ärähti ultrakuvia katsoessaan, että näitä ei tänne jätetä.

Viikon kuluttua työterveyslääkäri soitti minulle töihin ja kertoi, että minulla on rintasyöpä. Hän oli varannut minulle ajan HUSista ja kertoi, että minut leikattaisiin kahden viikon kuluttua. Olin aivan rauhallinen, koska olin etukäteen varma, että kasvaimet ovat pahanlaatuisia. Menin kertomaan esimiehelle, että jään kahden viikon päästä pitkälle sairauslomalle, koska minulla on todettu rintasyöpä. Esimies totesi silmät kyynelissä, että hän ryhtyy järjestelemään asioita.

Minulta poistettiin toinen rinta kokonaan. Arpi oli hieno sekä omasta mielestäni että hoitohenkilökunnan mielestä. Syöpä ei ollut levinnyt imusolmukkeisiin eikä muuallakaan etäpesäkkeitä ollut. Lääkärit arvioivat, että selviän leikkauksella ja viiden vuoden hormonihoidolla. Sädehoito tai sytostaatit eivät heidän mielestään olleet tarpeen. Hormonihoidoista ei tullut sivuvaikutuksia.

Tilanteeni on edelleen hyvä. Syöpä ei ole uusinut.

Tilanteeni on edelleen hyvä. Syöpä ei ole uusinut. Sairastuin kuitenkin masennukseen heti syöpäleikkauksen jälkeen. Pääsin terapiaan ja toivuin masennuksesta, joka kuitenkin myöhemmin uusiutui. Syöpä vei elämänhaluni ja uskoni siihen, että elämä kantaa. Pikku hiljaa luottamukseni elämän jatkumiseen ja elämäniloni ovat palautuneet. Nykyään nautin työstäni ja harrastuksistani.

Kuulin Essystä jo sairaalassa sairaanhoitajalta

Kun masennus iski sairaalasta päästyäni, päätin mennä Etelä-Suomen syöpäyhdistyksen Helsingin seudun osaston tapaamiseen. Arvelin, että syövän kokeneista kohtalotovereista voisi olla minulle apua ja tukea. Niin kävikin. Minut toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi ja tapasin pitkään syövän jälkeen terveenä eläneitä ihmisiä, joilla oli iloinen mieli. He kertoivat rauhallisesti syövästään ja kyselivät minun sairaudestani, mutta juttelimme myös kaikesta muusta. Minut pyydettiin pian mukaan osaston johtokuntaan. Lupasin mennä ja sillä tiellä ollaan. Pian edeltäjäni pyysi minua osaston puheenjohtajaksi ja suostuin, kun minua luvattiin tukea uudessa pestissäni. Osaston silloinen sihteeri perehdytti minut tehtävääni ja auttoi kaikessa. Osaston johtokunnassa oli kymmenkunta jäsentä, joten yhdelle hengelle ei tullut liikaa tekemistä; tehtävät jaettiin tasaisesti ja sen mukaan, mitä kukin ehti ja halusi tehdä. Näin on edelleen. Järjestämme ohjelmaa osaston jäsenille heidän toiveidensa mukaan ja ideoimme itse lisää. Vapaaehtoistyössä motivoi se, että voin ilahduttaa muita ja näen, miten innostuneesti ihmiset osallistuvat. Saan antaa itse samanlaista tukea, jota itse aikanaan sairastuttuani syöpäyhdistyksessä sain.

Helsingin seudun osastossa on noin 3 400 jäsentä, joista tapaamisissa käy vain pieni osa, 10-50 henkeä per kerta ohjelmasta ja vähän säästäkin riippuen.
Ohjelma on monipuolista, osallistujien näköistä: syöpäluennoista tietovisoihin, Helsinki-luennoista ammattilaisten musiikkiesityksiin. Lisäksi käymme yhdessä näyttelyissä ja teatterissa, matkoillakin. Olemme pelanneet savolaista bingoa ja juuri jäsenistöstä ehdotettiin, että korttipelejäkin voisi yhdessä pelata. Olemme pitäneet myyjäisiä, mutta niiden järjestäminen on ollut tauolla. Jos löytyy innokasta porukkaa, mikään ei estä myyjäisperinteen elvyttämistä. Osaston aktiivit myyvät Roosa nauhaa joka vuosi, ja uusia aktiiveja otetaan mielellään mukaan.

Syöpä-lehden lukijoille lähetän sydämellisiä terveisiä ja toivon, ettei kukaan jää syövän kanssa yksin. Syöpäjärjestöissä on tarjolla vertaistukea ja uusia ystäviä ja mukavaa tekemistä hyvässä seurassa. Tule mukaan toimintaan yksin tai läheisen kanssa!

Kuva: Eeva Anundi