Aivokasvaimet

Aivokasvaimen oireet riippuvat kasvaimen koosta, sijainnista ja kasvunopeudesta. Hyvänlaatuiset aivokasvaimet voivat pysyä oireettomina pitkään, eikä tyypillistä oiretta ole.

Kouristuskohtaus on aivokasvaimen tavallisin ensioire. Joka kolmannen aivokasvainpotilaan tutkimuksiin johtavana oireena ja tavallisimpana yksittäisoireena on epileptinen kohtaus. Se voi ilmetä esimerkiksi käden tai jalan kouristeluna, tai lyhyenä poissaolokohtauksena. Myös raju yleistynyt tajunnan menetykseen johtava kohtaus on mahdollinen ensioire.

Ensimmäisen epileptisen kohtauksen jälkeen tutkitaan aina, onko oireen takana kasvain. Epileptiset kohtaukset saattavat olla hitaasti etenevän kasvaimen ainoa oire.

Aivokasvain voi aiheuttaa päänsärkyä, mutta siihen liittyy tällöin lähes aina myös muita oireita. Aikaisemmin terveen aikuisen toistuva tai viikkokausia kestävä uusi päänsärky on syytä tutkia, vaikka oireelle on lukuisia muitakin syitä. Myös pahoinvointia voi esiintyä, tyypillisimmin aamuyöllä. Äkillistä oksentelua ilman pahoinvointia ja päänsärkyä esiintyy lähinnä lasten pikkuaivokasvainten oireena.

Päänsärkyyn liittyvät näkökyvyn muutokset tutkitaan, jotta aivokasvaimen tai aivolisäkkeen kasvaimen mahdollisuus voidaan sulkea pois.

Aivokasvain voi aiheuttaa myös henkiseen suorituskykyyn liittyviä oireita. Ensimmäisinä oireina voi esiintyä käytöksen muutosta, väsymistä, aloitekyvyttömyyttä ja hidastumista. Oireita ei aina osata yhdistää aivokasvaimeen, sillä samantapaisia oireita voi liittyä myös esimerkiksi uupumiseen, masennukseen tai aivoverenkiertohäiriöihin.  Sairastunut ei usein itse pysty kertomaan oireistaan.

Aivokasvainten syyt ovat pääosin tuntemattomia. Vuosikymmeniä aikaisemmin annettu keskushermoston alueen sädehoito lisää joidenkin aivokasvainten vaaraa. Ympäristöllä, ravinnolla, elintavoilla tai viruksilla ei ole todettu yhteyttä aivokasvaimiin. Matkapuhelimen käytön ei ole voitu osoittaa lisäävän riskiä aivokasvaimeen.

Immuunikato eli aids suurentaa aivolymfooman vaaraa.

Jos sinulla epäillään aivokasvainta, tehdään joko magneettikuvaus tai tietokonetomografia. Kuvaus tehdään varjoaineella tehostettuna.

Magneettikuvaus on tutkimusmenetelmänä selvästi tarkempi ja monipuolisempi. Lisäksi esimerkiksi aivolisäke ja selkäydin näkyvät magneettikuvauksessa paremmin. Tietokonetomografiaa käytetään paremman saatavuutensa takia lähinnä päivystyksessä,

kun potilaalle on äkillisesti ilmaantunut aivoperäisiä oireita tai kun potilas on levoton tai huonokuntoinen.

Joskus käytetään lisäksi toiminnallisia kuvauksia tai muita erikoiskuvauksia.

Tutkimusten avulla saadaan selville kasvaimen koko ja sijainti. Kasvaimen laadun määrittämiseen tarvitaan aina kasvaimesta otettu kudosnäyte, joka saadaan leikkaamalla kasvainta tai ottamalla siitä näytepala eli biopsia.

Aivokasvaimista pyritään saamaan kudosnäyte, jonka neuropatologi tutkii. Alustava lausunto saadaan yleensä leikkausta seuraavina päivinä, mutta varsinainen histologinen tutkimus valmistuu viikon, kahden aikana. Patologi nimeää kasvaimen ja luokittelee sen pahanlaatuisuusasteen. Kasvaimen luokittelu kertoo karkeasti kasvaimen kasvunopeudesta ja ennusteesta. Tarkemmat neuropatologiset tutkimukset vievät pidempään, jopa muutaman viikon.

Glioomat ovat selvästi yleisimpiä aikuisten aivokasvaimista. Ne ovat aivojen tukikudoksen kasvaimia, jotka kasvavat hermosolujen seassa epätarkkarajaisesti. Tiiviimmän kasvainalueen ympärillä on usein yksittäisiä kasvainsoluja. Glioomien luokittelussa pahanlaatuisuusasteen lisäksi määritetään, onko isositraattidehydrogenaasi (IDH) mutatoitunut, mikä on suotuisa löydös ja viittaa parempaan ennusteeseen kuin jos tätä mutaatiota ei ole. 1p ja 19q kromosomien ”käsivarren” puuttuminen tarkoittaa, että kyseessä on rauhallisemmin käyttäytyvä gliooman alatyyppi, oligodendrogliooma, eikä astrosytooma.

Meningeoomat ovat toiseksi yleisimpiä aivokasvaimia. Ne ovat aivokalvosta lähteviä, hitaasti kasvavia ja useimmiten hyvänlaatuisia kasvaimia, jotka kasvavat tarkkarajaisesti aivokudoksen ulkopuolella. Meningeoomat työntävät tieltään aivoja ja hermojuuria. Ne voivat pysyä pitkään oireettomina ja pieninä.

Schwannooma eli neurinooma on hermojuuritupesta lähtevä, hitaasti kasvava ja lähes aina hyvänlaatuinen kasvain. Kallon sisällä se liittyy tavallisimmin kuulo- ja tasapainohermoon.

Hypofyysiadenooma on aivolisäkkeen useimmiten hyvänlaatuinen ja hitaasti kasvava kasvain. Kolme neljästä aivolisäkkeen kasvaimesta erittää jotakin aivolisäkkeen hormonia. Etenkin hormonia erittämätön hypofyysiadenooma voi kasvaa kookkaaksi ja heikentää näköä tai laajentaa aivokammioita.

Aivokasvaimet eivät juuri koskaan lähetä etäpesäkkeitä keskushermoston ulkopuolelle. Esimerkiksi glioomissa ja meningeoomissa tämä on äärimmäisen harvinaista.

Aivokasvaimet jaetaan niiden pahanlaatuisuuden mukaan neljään luokkaan eli gradukseen

Gradus 1

• Kasvain on hyvänlaatuinen ja kasvaa hitaasti.
• Kasvaimen raja aivokudokseen on niin tarkka, että se on usein mahdollista leikata pois kokonaan.
• Kasvain painaa aivokudosta tai siirtää sitä, mutta ei tunkeudu aivokudokseen.
• Ennuste on hyvä, jos kasvain saadaan kokonaan poistettua.
• Tavallisimpia graduksen 1 kasvaimia ovat meningeooma, schwannooma ja hypofyysiadenooma.

Gradus 2

• Kasvain tunkeutuu aivokudokseen, joten sitä ei yleensä pysty leikkaamaan kokonaan pois.
• Kasvaimella on taipumus uusiutua.
• Tähän luokkaan kuuluvat esimerkiksi epätyypillinen meningeooma (meningeooman aggressiivisempi alatyyppi) ja monet glioomat.

Gradus 3

• Kasvain tunkeutuu aivokudokseen, joten sitä ei yleensä pysty leikkaamaan kokonaan pois
• Kasvain on epätarkkarajainen, eikä sen ero terveeseen aivokudokseen ole selvä.
• Kasvaimella on suuri taipumus uusiutua.

Gradus 4

• Kasvain tunkeutuu aivokudokseen, joten sitä ei yleensä pysty leikkaamaan kokonaan pois.
• Kasvain suurenee nopeasti.
• Tähän luokkaan kuuluvat muun muassa glioblastooma, medulloblastooma ja osa itusolukasvaimista.

Aivokasvainten hoito suunnitellaan yksilöllisesti. Hoito riippuu kasvaimen tyypistä, pahalaatuisuusasteesta, sijainnista, kasvutavasta ja kasvunopeudesta. Lisäksi hoidon valintaan vaikuttavat sairastuneen ikä ja yleiskunto, muut sairaudet sekä sairastuneen oma mielipide.

Kasvain leikataan, jos se on mahdollista. Joskus aivokasvain sijaitsee niin hankalassa paikassa, ettei sitä voida leikata.

Gliooman leikkauksessa poistetaan kasvain leikkausmikroskoopin avulla mahdollisimman tarkkaan, mutta sitä jää useimmiten silti leikkausontelon lähiympäristöön.

Glioomissa ja muissa pahanlaatuisissa kasvaimissa annetaan leikkauksen lisäksi sädehoitoa ja yleensä myös solunsalpaajia.

Meningiooman poistaminen kokonaan on mahdollista noin 80 prosentissa. Kallonpohjassa leikkaus voi olla teknisesti erittäin vaativa, ja sijainniltaan hankalien meningeoomien hoito vaatiikin kirurgilta erityistä kokemusta. Kokonaispoiston jälkeen meningeooma uusii 20 vuoden aikana noin 20 prosentilla sairastuneista ja uusintoja voidaan myös leikata.

Leikkauksen jälkeiset haittavaikutukset

Usein aivokasvaimen leikkauksen jälkeen sairastuneella on erilaisia oireita. Kyseessä on iso leikkaus, joten toipuminen leikkauksesta kestää jonkun aikaa. Leikkaus saattaa aiheuttaa turvotusta aivoissa. Vaikka sitä hoidetaan, siitä saattaa seurata esimerkiksi heikkoutta, tasapaino-ongelmia, epileptisiä kohtauksia ja ongelmia puhumisessa.

Lääkäri pystyy kertomaan yleensä, miten toipumisen pitäisi edistyä. Silti kaikkea ei pystytä ennustamaan etukäteen.

Osa oireista häviää sairastuneen toipuessa leikkauksesta. Osa voi jäädä pysyviksi. Oireet riippuvat siitä, missä osassa aivoja kasvain sijaitsi. Oireisiin voivat kuulua ongelmat kävelemisessä, heikkous toisessa jalassa tai kädessä, vaikeus keskittyä ja muistaa asioita, muutokset käytöksessä ja puhumisvaikeudet. Myös kuormittumisherkkyys monimutkaisissa tilanteissa ja mielialaoireet ovat tavallisia.

Leikkauksen jälkeen on vähintään 1-2 kuukautta sairaslomaa, usein pidempään. Työhön paluuseen voi mennä vuosi, eivätkä kaikki pysty palaamaan työhön.

Sairausloman aikana arvioidaan kuntoutuksen tarve ja tarvittaessa aloitetaan kuntoutus. On hyvä varautua siihen, että leikkauksen jälkeen arki muuttuu pysyvästi jollain tavoin.

Töihin paluun yhteydessä voi olla tarvetta erityisjärjestelyille, kuten lyhyemmälle työajalle ainakin alussa.

Aivokasvaimen mahdollista uusiutumista seurataan säännöllisillä magneettikuvauksilla. Seurannassa kiinnitetään huomioita hoitojen aiheuttamiin haittoihin ja oireisiin, jotka saattavat kertoa kasvaimen uusiutumisesta. Tällaisia ovat esimerkiksi epileptisten kohtausten tiheneminen tai niiden luonteen muuttuminen, raajojen toiminnan heikkeneminen tai sairastuneen hidastuminen.

Pahanlaatuiset aivokasvaimet uusiutuvat aina, mutta sairauteen voi kuulua pitkiä vakaita vaiheita. Parantavaa hoitoa ei toistaiseksi ole. Esimerkiksi suurin osa graduksen 4 glioomista uusiutuu kahden vuoden sisällä leikkauksesta.

Aivokasvaimen oireet voivat olla sairastumisen alusta alkaen rajuja (kouristuskohtaukset, voimakas päänsärky) ja pahenevat usein kohti elämän loppuvaihetta. Kasvaimen takia sairastuneen käyttäytyminen voi muuttua eikä hän pysty itse arvioimaan avun tarvetta. Läheiset ylikuormittuvat helposti. On tärkeää, että äkillisten oireiden varalle sairastuneilla on selkeät ohjeet, mihin olla yhteydessä.

Ennuste

Kaikista niistä, joilta on leikattu aivokasvain, on elossa viiden vuoden kuluttua 60 prosenttia. Merkittävä osa aivokasvaimista on hyvänlaatuisia, jolloin potilaan ennuste on hyvä.