Rintasyövän hoito

Rintasyöpäleikkaus

Ennen leikkausta arvioidaan, tarvitaanko liitännäislääkehoitoa, tulisiko lääkehoito antaa ennen leikkausta (neoadjuvanttihoito eli esiliitännäishoito), tarvitaanko sädehoitoa ja kuinka kiire hoidoilla on. Leikkaus on useimmiten paikallisen rintasyövän ensimmäinen hoitomenetelmä. 

Säästävä leikkaus 

Rinnan säästävä leikkaus on ensisijainen leikkausmenetelmä. Säästävän leikkauksen tarkoituksena on poistaa kasvain tai kasvaimet puhtain marginaalein. Sädehoito vähentää paikallista uusiutumisriskiä jäljelle jääneessä rauhaskudoksessa ja on siten olennainen osa rinnan säästävää hoitoa. Säästävä leikkaus yhdistettynä sädehoitoon johtaa vähintään yhtä hyvään eloonjäämisennusteeseen kuin rinnan poisto (mastektomia). Säästävän leikkauksen etuna on myös nopeampi toipuminen ja sarastuneen parempi elämänlaatu.  

Kasvain pyritään poistamaan rinnan muoto säilyttäen tai optimoiden, ja leikkaus suunnitellaan aina yksilöllisesti. Säästävä leikkaus on usein mahdollista toteuttaa myös suurempiin ja monipesäkkeisiin kasvaimiin plastiikkakirurgisia tekniikoita hyödyntämällä (onkoplastinen kirurgia). Neoadjuvanttihoidolla voidaan mahdollisesti myös pienentää syöpäkasvainta, jolloin rinta voidaankin säästää, vaikka alun perin oli arvioitu, että rinta pitäisi poistaa.  

Rinnan poisto eli mastektomia 

Mastektomia valitaan, jos kasvainalue on niin laaja, että säästävällä leikkauksella ei saavuteta joko riittäviä tervekudosmarginaaleja tai hyväksyttävää esteettistä tulosta. Mastektomia tulee tehdä myös potilaan niin toivoessa, vaikka hän olisi saanut perusteellisen informaation leikkausmenetelmistä ja niiden eduista sekä haitoista. Lisäksi mastektomiaa on harkittava, mikäli sädehoitoa ei voida antaa. Tällaisia syitä ovat muun muassa aiemmin annettu sädehoito (aiempi rintasyöpä tai Hodgkinin tauti), varhaisraskaus, tietyt autoimmuunisairaudet sekä harvinainen inflammatorinen rintasyöpä. Lisäksi mastektomiaa harkitaan niillä potilailla, joilla on suuri syöpäriski. Sen sijaan muutoin terveen potilaan kohdalla rinnan poisto ”varmuuden vuoksi” on erittäin harvoin aiheellista. 

Jos päädytään poistamaan rinta, arvioidaan, tehdäänkö mahdollinen uuden rinnan rakentaminen eli rintarekonstruktio samassa yhteydessä vai vasta liitännäishoitojen jälkeen. Mastektomialeikkauksessa poistetaan koko rintarauhaskudos joko ihon kanssa tai niin, että ihoa säästetään rekonstruktiota varten.  

Uusi rinta voidaan rakentaa käyttämällä erilaisia omakudoskielekkeitä, proteeseja tai rasvansiirtoa, ja näitä menetelmiä voidaan myös yhdistää. Leikkaava plastiikkakirurgi valitsee leikkausmenetelmän yhdessä kanssasi. Käytettävään tekniikkaan vaikuttavat muun muassa jäljellä olevan rintasi koko, rintakehän seinämässä olevan kudoksen määrä, mahdollinen aiempi sädehoito ja ruumiinrakenteesi.  

Leikkauksella ei saada aivan entisen näköistä ja tuntuista rintaa, mutta tulos on yleensä kosmeettisesti riittävä ja säästyt irtoproteesin käyttämiseltä. Joskus rekonstruktioleikkauksen yhteydessä korjataan myös terve rinta, erityisesti jos rinta on hyvin suuri. Rekonstruktio ei haittaa rintasyövän seurantaa eikä huononna ennustetta. 

Säästävän leikkauksen ja sädehoidon jälkeen todettu rintasyövän paikallinen uusiutuma rinnassa hoidetaan yleensä mastektomialla. Joskus uusi säästävä leikkaus samaan rintaan voi olla mahdollinen. Mastektomian yhteydessä on usein mahdollista tehdä välitön rintarekonstruktio, jos  yleistilasi sen sallii. Mastektomian jälkeen arven alueelle tai rintakehälle ilmaantuva paikallinen uusiutuma pyritään leikkaamaan riittävillä tervekudosmarginaaleilla. 

Kainalokirurgia 

Syövän levinneisyys kainalon imusolmukkeisiin on tärkeä rintasyöpäsi ennusteeseen vaikuttava tekijä. Rintasyövän imusolmukelevinneisyyden selvittäminen alkaa ennen leikkausta tehtävällä kainalon ultraäänitutkimuksella, jossa arvioidaan epäilyttävien imusolmukkeiden esiintyminen. Mikäli epäilyttäviä imusolmukkeita todetaan, otetaan epäilyttävimmästä neulanäyte. 

Jos kainalossa ei ole todettu poikkeavaa ultraäänitutkimuksessa, tehdään rintaleikkauksen yhteydessä useimmiten vartijasolmuketutkimus (vartijasolmukebiopsia), eli poistetaan se imusolmuke tai ne imusolmukkeet, joihin imuneste kulkeutuu rinnasta ensimmäiseksi. Tämä tai nämä imusolmukkeet kuvaavat koko kainaloimusolmukealueen tilaa erittäin hyvin.  

Jos leikkaus on ensivaiheen hoito, vartijasolmukkeet tutkitaan pääsääntöisesti vasta leikkauksen jälkeen.  Jos poistetuissa imusolmukkeissa todettaan syövän etäpesäke , se hoidetaan yleensä lääke- ja sädehoidolla. Vartijasolmukkeet tutkitaan leikkauksen aikana, mikäli potilas ei voi saada imusolmukealueiden sädehoitoa tai kun leikkaus tehdään neoadjuvanttihoidon jälkeen. Jos syöpää löytyy imusolmukkeista tietynkokoiselta alueelta, tehdään kainalon imusolmukkeiden poisto eli evakuaatio. 

Mikäli kainalon imusolmukkeessa on todettu ultraäänitutkimuksen yhteydessä otetussa neulanäytteessä syöpää, ohjataan sinut usein ensin neoadjuvanttihoitoon. Sen myötä merkittävällä osalla lähtötilanteessa kainaloon levinnyttä rintasyöpää sairastavista syöpä voi hävitä kokonaan imusolmukkeista. Siksi neoadjuvanttihoidon jälkeen voidaan useimmiten tehdä kainaloevakuaation sijaan kohdennettu imusolmukepoisto (KIP). Tässä toimenpiteessä neulanäytteen avulla varmistettu imusolmuke-etäpesäke merkitään ennen neoadjuvanttihoitoa, ja merkitty imusolmuke poistetaan tavanomaisen vartijasolmuketutkimuksen yhteydessä neoadjuvanttihoidon jälkeen. Kaikki poistetut imusolmukkeet tutkitaan leikkauksen aikana, ja mikäli poistetuista imusolmukkeista ei löydy syöpäsoluja, ei kainaloevakuaatiota tarvitse tehdä.  

Kainaloevakuaatio tehdään kuitenkin suoraan, jos sinulla on todettu ennen leikkausta neulanäytteellä varmistettu kainalon etäpesäke ja sinut leikataan ensivaiheen hoitona. Lisäksi inflammatorisen syövän kohdalla tehdään aina kainaloevakuaatio riippumatta kainalon kuvantamis- tai neulanäytelöydöksestä.  

Kainalon tyhjennyksessä käden imunestekierto voi häiriintyä, minkä seurauksena kätesi voi myöhemmin turvota. Käden venyttely ja voimistelu ehkäisevät turvotusta. 

Sädehoito

Sädehoito on ionisoivaa säteilyä, joka vaikuttaa erityisesti jakautumisvaiheessa oleviin soluihin ja tuhoaa siten syöpäsoluja. Rinnan alueelle ja sen ympäristön imuteihin saattaa jäädä leikkauksessa syöpäsoluja, vaikka näkyvä kasvain poistetaan. Sädehoito vähentää rintasyövän paikallisten uusiutumien riskiä ja parantaa näin potilaan ennustetta.

Rinnan säästävän leikkauksen jälkeen suositellaan käytännössä aina sädehoitoa. Jos kainalon imusolmukkeista on löydetty kasvainkudosta, sädehoitoa annetaan myös kainaloon ja soliskuoppaan.

Rinnanpoiston jälkeen sädehoito ei yleensä ole tarpeen. Sitä suositellaan kuitenkin silloin, jos kainalon imusolmukkeet ovat sisältäneet runsaasti kasvainkudosta tai syövän uusiutumisen riski on tavallista suurempi. Tällöin sädehoito kohdistetaan leikatulle puolelle rintakehän seinämään, kainaloon, rintalastan viereen imukudosalueelle ja soliskuoppaan.

Rintasyöpäleikkauksen jälkeen annettavan sädehoidon kohdealue suunnitellaan yksilöllisesti tietokonetomografialaitteella tehtävän rintakehän alueen suunnittelukuvauksen perusteella. Sädehoitoa annetaan viidesti viikossa, ja hoitokerta kestää muutaman minuutin kerrallaan. Hoito kestää yleensä yhteensä (1)-3 viikkoa kasvaimesta ja sädehoitotekniikasta riippuen. Tarvittaessa sydämen ja keuhkojen sädeannosten pienentämiseksi hoito voidaan toteuttaa hengityspidätystekniikalla.

Rintasyöpäleikkauksen jälkeen annettava sädehoito aiheuttaa melko vähän välittömiä sivuvaikutuksia. Tavallisimpia ovat muutamassa viikossa rauhoittuva ihon ärtyminen ja väsymys, jota vähentää liikunta. Usein potilaat pystyvät käymään hoitojen aikana työssä.
Valtaosa sädehoidon aiheuttamista haitoista menee ohi.

Lääkehoidot

Leikkauksessa saadaan tavallisesti poistettua kaikki näkyvä kasvainkudos. Elimistöön on kuitenkin ennen leikkausta saattanut
levitä syöpäsoluja joko imuteitä pitkin tai verenkierron mukana. Leikkauksen jälkeen annettavaa lääkehoitoa suositellaan, jos taudin uusiutumisen vaara on yli kymmenen prosenttia kymmenen vuoden aikana. Liitännäislääkehoito vähentää rintasyövän uusiutumisen vaaraa ja pidentää potilaiden keskimääräistä elinaikaa.

Liitännäislääkehoitoa eli adjuvanttilääkehoitoa suositellaan yleensä, jos kainalon imusolmukkeista on löytynyt kasvainkudosta tai syövän uusiutumisen riski on suuri. Liitännäislääkehoidossa voidaan käyttää hormonaalisia hoitoja, solunsalpaajia ja vasta-ainehoitoa. Osalla hormonireseptoripositiivista ja HER2-negatiivista rintasyöpää sairastavista potilaista, joille kliinisen arvion perusteella suositellaan liitännäissolunsalpaajahoitoa, voidaan geeniprofilointitestin perusteella pidättäytyä solunsalpaajahoidosta, jos siitä ei testituloksen perusteella ole potilaalle hyötyä.

Ennen leikkausta annettavaa lääkehoitoa eli neoadjuvanttihoitoa käytetään, jos kasvain on kiinnittynyt ympäristöönsä niin, että sitä ei voi leikata, se on liian suuri leikkaukseen tai kyseessä on tulehduksellinen rintasyöpä. Neoadjuvanttilääkehoitoa käytetään myös silloin, jos kyseessä on kookas tai kainalon imusolmukkeisiin etäpesäkkeitä lähettänyt kolmoisnegatiivinen ja Her2-positiivinen rintasyöpä.

Hoidossa käytetään samoja solunsalpaajia kuin leikkauksen jälkeen. Myös hormonaalista hoitoa voidaan käyttää, jos kasvain on hormoniriippuvainen tai jos solunsalpaajahoito olisi potilaalle liian raskas.

Solunsalpaajat

Solunsalpaajahoito voidaan aloittaa yhdellä solunsalpaajalla tai useamman solunsalpaajan yhdistelmällä. Rintasyövän hoitona käytetään yleensä dosetakselia tai AC- EC-, CEX-, TX-, TC- tai CMF-yhdistelmää. Nämä yhdistelmät sisältävät doksorubisiini (A), syklofosfamidia (C), kapesitabiini (X), dosetakseli (T), 5-fluorourasiilia (F) ja epirubisiinia (E) tai metotreksaattia (M). Lääkkeet annetaan suoneen tiputettuna poliklinikalla 6-(8) kertaa kolmen tai neljän viikon välein, paitsi kapesitabiini annostellaan kotona tabletteina yleensä kahden viikon jaksoissa.

Tiputus kestää kerralla noin puolitoista tuntia, minkä jälkeen potilas pääsee kotiin. Osa potilaista käy työssä hoitojen aikana tai on pois muutaman päivän hoidon yhteydessä, mutta suurin osa on sairauslomalla koko solunsalpaajahoitojakson ajan. Solunsalpaajahoito aiheuttaa usein haittavaikutuksia, joista valtaosa menee ohi.

Myös levinneen rintasyövän hoidossa käytetään solunsalpaajia, jos hormonaalinen hoito ei riitä. Käytännössä tällöin on usein kyse hormoniriippumattomasta (reseptorinegatiivinen) syövästä, nopeasti kasvavista etäpesäkkeistä tai keuhkoissa tai maksassa olevista laajoista etäpesäkkeistä.

Kohdennetut lääkkeet eli täsmälääkkeet

Noin 10–15 prosentilla rintasyöpäpotilaista on kasvaimessaan HER2-geenin monistuma. Näiden potilaiden liitännäishoitona voidaan käyttää vasta-ainetta, trastutsumabia tai trastutsumabin ja pertutsumabin yhdistelmää, suonensisäisesti tai ihon alle annettavina pistoksina.

Hoitoa annetaan yleensä alkuun solunsalpaajien yhteydessä kolmen viikon välein ja solunsalpaajien jälkeen yksinään enintään vuoden ajan. HER2-täsmälääkkeet aiheuttavat joskus sydämen vajaatoimintaa, ja siksi näitä lääkkeitä saavien potilaiden sydäntä seurataan. Tietyissä tilanteissa voidaan myös harkita trastutsumabin jälkeen neratinibi-täsmälääkettä.

Erityisesti HER2-positiivisen rintasyövän neoadjuvanttisolunsalpaajahoitoon liitetään trastutsumabin ja pertutsumabin yhdistelmä. Neoadjuvanttihoidon jälkeen potilaille, joilla leikkauksessa poistetuista kudoksista löytyy edelleen syöpäsoluja, voidaan leikkauksen jälkeen liitännäishoitona antaa myös HER2-täsmälääkkeitä.

Täsmälääkkeet levinneen rintasyövän hoitona: HER-2 positiivisessa tilanteessa voidaan käyttää myös trastutsumabia tai pertutsumabia tai tabletteina otettavaa lapatinibia tai tukatinibia.  Lisäksi voidaan käyttää hoitoa, jossa trastutsumabi ja solunsalpaaja on yhdistetty samaan lääkkeeseen (trastutsumabi-emtansiini tai trastutsumabi-derukstekaani). Nämä lääkkeet annostellaan suonensisäisesti. Trastutsumabi-derukstekaanilla on osoitettu tehoa myös levinneen matala-asteisesti HER-2-positiivisen rintasyövän hoidossa.

Kolmoisnegatiivisen (ER-, PgR- ja Her-2- negatiivinen) suuren uusiutumisriskin rintasyövän neoadjuvanttihoitona voidaan käyttää immunologista lääkettä (pembrolitsumabi) yhdistelmänä solunsalpaajahoidon kanssa.  Leikkauksen jälkeen pembrolitsumabin käyttöä voidaan jatkaa adjuvanttihoidossa ilman solunsalpaajahoitoa varsinkin, jos leikkauksessa poistetuista kudoksista löytyy edelleen syöpäsoluja. Immunologisen lääkkeen käyttö edellyttää, ettei tiedossa ole käytön estäviä sairauksia, kuten esimerkiksi tulehduksellista suolistosairautta

Myös kolmoisnegatiivisen levinneen rintasyövän alkuvaiheen hoidossa alkuvaiheen hoidossa voidaan käyttää immunologista lääkettä (atetsolitsumabi, pembrolitsumabi) yhdistettynä solunsalpaajaan, jos kasvainkudos on patologin arvion mukaan immunologiselle hoidolle reagoiva. Toisen linjan hoitona voidaan käyttää vasta-aineeseen konjugoitua solunsalpaajaa, sasitutsumabi-govitekaania.

Uudempana kohdennettuna lääkkeenä alpelisibi voidaan yhdistää hormonihoitoon levinneen hormonireseptoripositiivisen ja HER2-negatiivisen rintasyövän hoidossa, jossa kasvaimesta on todettu PIK3CA-mutaatio. Lisäksi BRCA1/2-geenivirheen kantajalla, jolla on korkean uusiutumisriskin HER2-negatiivinen rintasyöpä tai levinnyt rintasyöpä, voidaan hoidossa käyttää olaparibia.

Hormonaalinen hoito

Osa rintasyöpäsoluista käyttää hyväkseen elimistön omia hormoneja, käytännössä estrogeenia. Hormonaalisen hoidon tarkoituksena on estää estrogeenin vaikutus. Hormonaalisesti reagoivissa (ns. reseptoripositiiviset) rintasyövissä voidaan käyttää hormonaalista hoitoa joko ainoana lääkehoitona tai solunsalpaajahoitojen jälkeen. Hormonaalisena hoitona voidaan käyttää antiestrogeenia (tamoksifeenia) tai aromataasinestäjää (aromataasi-inhibiittoria). Nuorten naisten hormonaalisena hoitona käytetään yleensä tamoksifeenia tai vaihtoehtoisesti eksemestaania ja hormonaalisia pistoksia. Vaihdevuodet ohittaneiden potilaiden hormonaalisena hoitona voidaan käyttää myös joko tamoksifeenia tai aromataasinestäjiä (aromataasi-inhibiittoreita). Aromataasinestäjien teho perustuu niiden kykyyn estää munasarjojen ulkopuolista estrogeenituotantoa. Ne tehoavat vain, jos potilaan kuukautiset ovat luonnollisesti päättyneet tai munasarjojen toiminta on keinotekoisesti lopetettu.

Hormonaalinen hoito kestää tavallisesti viisi vuotta, joskus jopa kymmenenkin vuotta. Korkean uusimisriskin rintasyövän hormonaaliseen hoitoon voidaan liittää siklibi; abemasiklibi tai ribosiklibi.

Miesten rintasyövän ensisijaisena hormonaalisena liitännäishoitona käytetään tamoksifeenia.

Uusiutuneen rintasyövän hormonaalinen hoito: Uusiutunutta, hormonireseptoripositiivista rintasyöpää hoidetaan yleensä ensisijaisesti hormonaalisella hoidolla. Hormonaalista hoitoa voidaan tehostaa liittämällä hoitoon siklibi; ribosiklibi. palbosiklibi tai abemasiklibi. Levinneen syövän hoidossa voidaan käyttää vuorotellen eri hormonaalisia hoitoja ja solunsalpaajahoitoja. Hoitojaksojen välillä voi olla myös aikoja, jolloin sairauden tilannetta seurataan ilman hoitoa.

Oireiden hoito

Rintasyövän aiheuttamia oireita voidaan hoitaa. Kipulääkkeistä pyritään löytämään kullekin sopivin vaihtoehto.

Luustossa olevien etäpesäkkeiden hoidossa voidaan käyttää bisfosfonaatteja tai denosumabia, jotka vahvistavat luustoa ja vähentävät kipua. Paikallinen sädehoito vähentää yleensä tehokkaasti myös luustokipuja.

Aivo-oireita voidaan vähentää tai poistaa sädehoidolla ja kortisonivalmisteella. Sädehoito rauhoittaa usein myös iholla tai imusolmukealueilla esiintyviä etäpesäkkeitä. Toisinaan keuhkon tai keuhkopussin etäpesäkkeisiin liittyy nesteenmuodostusta, joka täyttää keuhkopussia ja vaikeuttaa hengitystä. Tätä voidaan helpottaa poistamalla nestettä keuhkopussin ontelosta ohuen neulan avulla tarpeen mukaan. Vaihtoehtoisesti voidaan paikallispuudutuksessa viedä keuhkopussin onteloon pitkäaikainen katetri, jonka avulla potilas voi itse tai avustajan kanssa tyhjentää keuhkopussiin kertyneen nesteen kotona.

Vaihdevuosioireiden hoito ja rintasyöpä: Estrogeeneja ja keltarauhashormonia (progestiinia) sisältävät korvaushoidot tai pelkkä estrogeenihoito suurentavat rintasyövän uusiutumisen vaaraa, joten niitä ei suositella rintasyövän sairastaneille.

Raskaus, imetys ja rintasyöpä: Raskauden aikana on usein vaikeaa löytää rintasyöpää, koska rinnat ovat turvonneet ja röntgenkuvauksia yritetään välttää. Mammografia voidaan tarvittaessa tehdä, kunhan vatsan alue suojataan. Kaikukuvaus (ultraäänitutkimus) on haitaton ja turvallinen.

Rinnan ja kainalon leikkaus ja vartijasolmuketutkimus voidaan tehdä myös raskauden aikana. Solunsalpaajahoito voidaan antaa myöhemmillä raskausviikoilla, jos se katsotaan välttämättömäksi. Sädehoitoa ei toteuteta raskauden aikana, vaan se annetaan vasta synnytyksen jälkeen. Solunsalpaajahoidot saattavat huonontaa varsinkin yli 30-vuotiaiden naisten hedelmällisyyttä.

Rinnan säästävän leikkauksen ja sädehoidon jälkeen potilas pystyy harvoin imettämään hoidetusta rinnasta. Sen sijaan toisesta rinnasta imetys sujuu normaalisti.

Lymfaterapia: Lymfaterapialla voidaan hoitaa ihonalaista käden turvotusta (lymfaödeema), jota voi ilmetä rintasyöpäleikkauksen ja sädehoidon jälkeen.

Rintasyöpään liittyvä lääketieteellinen tieto on tarkastettu vuonna 2025. Tarkastajat: vastuualuejohtaja, syöpätautien erikoislääkäri Maarit Bärlund ja leikkaushoidon osalta rintasyöpäkirurgi Laura Niinikoski.

Vertaistukea rintasyöpää sairastaville

Rintasyöpäyhdistys Europa Donna tarjoaa vertaistukea rintasyöpää sairastaville

Suomen Syöpäpotilaat on julkaissut oppaan rintasyöpää sairastaville.