Tukihakemusten määrä räjähti

Vähävaraisten syöpäpotilaiden taloudellisen tuen hakemukset Syöpäsäätiölle ovat yli kymmenkertaistuneet, kun vertaa vuotta 2010 vuoteen 2020.

Syöpä on suuri ja pelottava asia, kun se kohtaa yksilöä ja perhettä. Ensimmäinen ajatus on, paranenko, selviänkö. Vasta myöhemmin havahtuu siihen, että sairauspäiväraha ei ole sama kuin palkka. Laskuja kuitenkin tulee entiseen tahtiin.

Vuonna 2010 Suomen Syöpäsäätiö myönsi 53 115 euroa taloudellista tukea vähävaraisille syöpäpotilaille. Viime vuonna summa oli jo reilusti kymmenkertainen eli 688 720 euroa. Koronan aikana hakemusten määrä näyttää myös nousseen selvästi.

”Nyt niitä tulee viikossa sama määrä kuin jokin aika sitten kuukaudessa”, sanoo Syöpäjärjestöjen neuvontapalvelujen päällikkö Taina Häkkinen. Hän käsittelee tukihakemuksia ja kertoo, että tukea myönnetään kaikille hakijoille, jos kriteerit täyttyvät.

”Useimmiten ne täyttyvätkin, koska hakijan puolesta hakemuksen tekee sen sairaalan sosiaalityöntekijä, jossa hakija on hoidossa, joka selvittää, onko kyseessä todellinen tuen tarve. Harva edes hakeutuu sosiaalityöntekijän luo, ellei avuntarve ole realistinen.”

Hylkypäätöksiä tehdään harvoin. Syy on useimmiten se, että sen voi saada vain kerran. Sairastunut itse aina muista, onko hän saanut avustusta sairastuttuaan syöpään ensimmäisen kerran, koska elämä on voinut syöpädiagnoosin johdosta olla sekaisin.

”Jos joudumme hylkäämään hakemuksen, me aina soitamme ja kerromme syyn.”
Myönnetyt summat ovat pieniä, eikä niillä taloutta pelasteta. Avustus tuo hetken helpotuksen, ja sillä saadaan ehkä yksi isompi lasku maksettua.

Pienistä puroista tulee iso rahavirta

Korona on aiheuttanut uutta taloudellista hätää: perheen toinen elättäjä on voinut joutua työttömäksi tai lomautetuksi koronan vuoksi, ja se ainoa täyttä palkkaa saava perheenjäsen sairastuu. On voitu juuri ostaa asunto tai aloittaa oman talon rakentaminen. On voitu juuri aloittaa työura, eikä työttömyyskorvauksen työssäoloehto ole ehtinyt täyttyä. On voitu juuri saada vauva. Pienellä eläkkeellä elävät ovat suuri avuntarvitsijoiden ryhmä. Yhteiskunta kattaa syövän hoidon reaalikustannukset, mutta tietty omavastuu jää aina sairastuneen maksettavaksi.

”Sairaaloiden sosiaalityöntekijät kohtaavat ihmisiä, jotka eivät pysty maksamaan vuodeosaston maksua tai sädehoitopoliklinikan hoitomaksua, tai joilla ei ole varaa ostaa heille määrättyjä lääkkeitä.”

”Ne ovat pieniä puroja, mutta silti ylimääräisiä menoja ihmiselle, joka on sitä ennen pärjännyt jotenkuten eläkkeestä toiseen.”

Jos sairastunut voisi valita sairastumisensa ajankohdan, Häkkinen neuvoisi sijoittamaan sen alkuvuoteen. Näin sairauden aiheuttamien kulujen maksukatto ehtisi tulla täyteen, jolloin Kela kattaisi loppuvuoden kulut. Ikävä kyllä myös loppuvuonna sairastutaan.

”Jos olet lokakuussa alkanut maksaa tutkimusten, lääkärikäyntien ja poliklinikkakäyntien kuluja ja matkakuluja, olet ehkä vuodenvaihteeseen mennessä käyttänyt vähän yli 500 euroa. Silloin 650 euron maksukatto ei täyttynyt, joten sen kartuttaminen alkaa vuoden alussa taas uudelleen.”

Syövänhoidossa on tyypillistä, että jossain vaiheessa sairastumista voi saada infektion. Silloin joutuu makaamaan sairaalassa tiputuksessa ehkä viikon.

”Vuodeosastomaksu viidestä päivästä on noin 250 euroa. Sen jälkeen potilas ehkä siirretään oman alueensa sairaalaan toipumaan ja saamaan tukihoitoja.”

Yliopistosairaalan lasku on siinä ajassa jo lähetetty hänelle kotiin. Jos siellä ei asu muita, sitä laskua ei kukaan avaa saati maksa. Laskuttaja, joka ehkä on yksityinen perintäyritys, lähettää muistutuslaskun. Korot alkavat juosta.

”Se on kohtuutonta. Pitäisikin oolla niin, että tällaisessa tapauksessa lasku kulkisi siihen aluesairaalaan, ja eräpäivä siirtyisi vastaavasti.”

Asioilla on tapana järjestyä

Oma ongelmansa on se, että Kela on vähentänyt taksikyytien korvattavuutta. Jos potilas lähtee Utsjoelta hoitoon Oulun yliopistolliseen keskussairaalaan, paikallinen taksikuski joutuisi odottamaan Oulussa hoitojen ajan omalla kustannuksellaan, tai ajamaan auton tyhjänä takaisin pohjoiseen.
Taina Häkkisen mielestä Kela-kyytien korvauksissa tulisi olla alueellista joustoa ottaen huomioon maantieteelliset etäisyydet.

”Minulta ei voi nyt edellyttää kaikkea”

Taina Häkkisellä on monta hyvää neuvoa sille, jonka elämään syöpä on tuonut uusia taloudellisia huolia.

”Joka tahoon kannattaa olla yhteydessä, ja sairaalan sosiaalityöntekijä osaa parhaiten neuvoa! Pankille voi ehdottaa, että maksaisi lainastaan syövän hoitojen ajan vain korkoa. Päivähoitomaksuihin voi hakea alennusta välittömästi. Erääntyviin laskuihin voi neuvotella maksuaikaa ja ehdottaa maksamista erissä. Myös apteekkiin kannattaa varata keskusteluaika, koska he voivat tarkistaa, löytyykö vastaavaa lääkettä halvemmalla.”

”Ei pidä ajatella, että minulta edellytetään kaikkea sitä, mitä ennenkin.”

Entä, jos ei olekaan vielä saanut diagnoosia, mutta oireet ja tutkimukset haittaavat työntekoa niin, että tulotaso on niiden vuoksi laskenut? Aikajana oireiden ilmaantumisesta ensimmäisen lääkärikäynnin sekä kaikkien tutkimusten ja niiden tulosten kokoamisen kautta diagnoosiin on joskus pitkä. Ilman diagnoosia ei vielä saa syövän vuoksi mitään tukia, eikä sairaalan sosiaalityöntekijänkään palveluja voi käyttää ennen kuin on siellä hoidossa.

”Tässä tilanteessa voi soittaa Syöpäjärjestöjen valtakunnalliseen etuusneuvontaan.”

Siellä sosiaalityöntekijät osaavat neuvoa sekä kertoa sosiaalietuuksista ja potilaan oikeuksista sairauden aikana. Myös valtakunnallinen neuvontapalvelu on syöpäpotilaan tukena.

”Jos syöpä horjuttaa talouttasi ja se pelottaa, ota rohkeasti yhteyttä. Asioilla on tapana järjestyä”, Taina Häkkinen sanoo.

Teksti Tiina Pelkonen
kuvat Tomi Westerholm