Läheisten suru

Läheisen kuolemaa seuraava suru on pitkä ja monivaiheinen

Vaikka ajatukseen syövän parantumattomuudesta olisi ehditty tottua, on kuolema silti shokki. Ensimmäisiä reaktioita kuolemaan ovat järkytys ja lamaantunut olo. Hautajaiset on hyvä järjestää vasta parin viikon kuluttua kuolemasta, jotta niistä jää muistikuvia ja tilaisuudessa jaksaa olla tunteineen läsnä ja ottaa vastaan lohdutusta. Hautajaisten kiirehtiminen ei jouduta surua ja siitä toipumista.

Kuoleman jälkeen voi kulua viikkoja, ennen kuin menetykseen liittyvät kysymykset ja vaikeat tunteet nousevat pintaan. Jos kysymyksiä herää, läheiset voivat ottaa yhteyttä potilasta hoitaneeseen lääkäriin, kotisairaanhoitajaan tai osastoon. Esimerkiksi saattohoitokodeissa ja seurakunnissa järjestetään myös muistelu- ja sururyhmiä.

Läheisen kuolemaa seuraava suru on pitkä ja monivaiheinen. Se on ihmisen luonnollinen reaktio menetykseen. Suru on yksilöllistä. Se ei ole yksittäinen tunne, vaan se kattaa erilaisia tunteita; ikävää, ahdistusta, vihaa, syyllisyyttä. Mielen ohella kehokin voi reagoida suruun. Esimerkiksi keskittymisvaikeudet, muistikatkot, väsymys ja erilaiset aistiharhat ovat tavallisia surun aiheuttamia ilmiöitä.

Tärkeintä on, ettei surua kielletä eikä torjuta. Jokaisen on surtava itse oma surunsa. Ahdistus ei katoa sillä, että pyritään hillitsemään tunteita. Itkeminen ja avoin puhuminen helpottavat oloa. Läheisiltä saatu tuki antaa sureville voimaa. Haudalla käynnit, kynttilöiden polttaminen ja muut rituaalit kuuluvat monilla suremiseen ja voivat helpottaa oloa.
Suremista kuvataan usein aaltomaisena liikkeenä. Ajoittain elämä tuntuu palaavan uomiinsa, kun taas toisinaan suru tempaa jälleen mukaansa. Jokapäiväisen tuskan lievennyttyä ikävä korostuu syntymä- ja kuolinpäivien tienoilla.

Joskus suru jää surematta esimerkiksi muuten vaikean elämäntilanteen takia. Se voi kanavoitua ruumiilliseen sairauteen tai esimerkiksi päihderiippuvuuteen. Suruun kuuluvat tunteet voivat myös pitkittyä ja muuttua masennukseksi. Kaikilla ei myöskään ole mahdollisuutta jakaa suruaan muiden kanssa. Näissä tilanteissa on syytä turvautua asiantuntijan apuun.