Gabriela Errol: ”Syövästä huolimatta olen aktiivinen ja tyytyväinen”

Errollille vuosi 2022 oli ollut hänelle hyvin raskas. Tuolloin hän työskenteli Länsi-Uudenmaan sairaanhoitoalueen johtajajana Raaseporin sairaalassa, jonka palveluja karsittiin kovalla kädellä. Vaikka työtilanne oli melkoisen stressaava, seulontaan osallistuminen oli kuitenkin itsestään selvää.

”On todella hienoa, että yhteiskunta järjestää seulontoja, joten totta kai osallistun, kun siihen tarjotaan mahdollisuus. Osallistuminen on sekä yhteiskunnan että kunkin henkilökohtaisen edun mukaista. Kun tauti todetaan ajoissa, on sitä mahdollista hoitaa ja parhaassa tapauksessa myös parantaa”, Erroll toteaa.

Suolistosyövän tyypillisimpiä oireita ovat erilaiset suolen toiminnan muutokset, kuten vatsakivut, ummetus tai verinen uloste. Joskus anemia ja väsymys tai selittämätön painonlasku voivat myös viitata suolistosyöpään. Oireet ilmenevät usein vähitellen, ja jos vastaavia on esiintynyt aiemminkin, ei niitä välttämättä osaa pitää vakavina.

Errollilla oli jo ollut erilaisia vatsavaivoja, jotka hän laittoi jatkuvan stressin piikkiin. Vessassa piti käydä tiheästi, jopa 8–10 kertaa päivässä, ja välillä hän havaitsi verta ulosteessa. Ajoittaisten vatsakipujen lisäksi vaivasi väsymys, mikä oli hänelle epätyypillistä.

Silti en voinut kuvitella, että minulla olisi syöpä

”Silti en voinut kuvitella, että minulla olisi syöpä. Olin aidosti yllättynyt, kun sain tiedon syöpäepäilystä ja tarpeesta jatkotutkimuksille. Ensimmäinen suolen tähystys tehtiin syksyllä 2022. Varmistui, että se oli syöpää ja hoidot aloitettiin vuodenvaihteessa. Sain sädehoitoa ja solunsalpaajia. Solunsalpaajia annettiin tiputuksessa ja tabletteina”, Erroll kertoo.

Lääkehoidosta voimakkaita sivuvaikutuksia

Gabriella Errol oli tarkoitus leikata keväällä 2023 sädehoidon ja solunsalpaajan jälkeen. Leikkaukseen ei kuitenkaan päädytty, sillä keuhkoihin oli syntynyt etäpesäkkeitä. Oksaliplatiini-solunsalpaajasta taas luovuttiin kesällä 2023. Lääkkeen yhtenä ongelmana ovat hermostoon kohdistuvat sivuvaikutukset, jotka ilmenevät muun muassa neuropatiana. Silloin esimerkiksi kylmää ei tunne kylmänä, vaan ennemminkin kipuna.

Jokainen reagoi lääkehoitoon eri tavalla.

”Omalla kohdallani sivuvaikutukset olivat niin pahoja, että en pystynyt olemaan edes seisaallani. Koin, että hoito oli rankempaa kuin itse sairaus. Muutaman kuukauden jälkeen en enää halunnut jatkaa hoitoja, sillä tunsin olevani enemmän kuollut kuin elossa.”

”Nyt olen jarruttavalla hoitolinjalla. Oksaliplatiinin sijaan sain bevasitsumabia runsaan vuoden ajan. Vuoden 2024 syyskuusta aloitin irinotekaani-lääkehoidon, jota olen sietänyt aika hyvin. Tosin sen myötä hiukset ja kulmakarvat sekä ripset lähtivät. Se oli aika kova paikka”, Erroll huokaa.

Henkisesti jaksaminen on välillä ollut koetuksella, sillä viimevuosina elämään on osunut todella rankkoja vaiheita. Errollin saadessa syöpädiagnoosin hänen miehensä oli jo sairastunut syöpään, joka oli levinnyt muun muassa maksaan.

”Talvella 2023 olimme syöpäklinikalla joko niin, että hän oli potilaana ja minä tukihenkilönä, tai sitten päinvastoin. Toukokuussa hänet leikattiin ja samassa kuussa anoppini kuoli. Elokuussa meidän koiramme kuoli. Joulukuussa 2023 mieheni kuoli. Seuraavani kuukausina surin, sain hoitoa, teimme perunkirjoituksen ja lisäksi lakkautin firmamme. Joten on tämä ollut todella raskasta, ei vain minulle, vaan myös läheisilleni”, Erroll toteaa.

Elämälle tuli jatkoaikaa

Tällä hetkellä hoidoissa on tauko. Neuropatia varsinkin oikean puolen jalassa jäi pysyväksi, mutta Erroll kokee pärjäävänsä sen kanssa.

”Olen ajatellut, että nyt on elettävä, kun kerran elämän jatkoaikaa on minulle suotu. Teetin kaikki ne omakotitalomme korjaukset, jotka mieheni oli ollut tarkoitus hoitaa. Pidin pienen tauon hoidoista keväällä 2025, ja teimme tyttären, pojan sekä miniän ja lastenlasten kanssa matkan ”pappa betalar” -periaatteella. Sen jälkeen totesimme yhdessä, että isälle kiitos, ja nyt sitten eteenpäin.”

Viime lokakuussa Erroll leikattiin ja hänelle tehtiin pysyvä paksusuoliavanne. Harjoittelun jälkeen hän on sopeutunut avanteeseen hyvin ja on siihen erittäin tyytyväinen. Elämänlaatu on parantunut huomattavasti, kun kaikkea ei enää tarvitse suunnitella vessakäyntien mukaan, vaan on vapaus liikkua. Haastattelua tehdessä hoidot ovat yhä tauolla, mutta heti alkuvuodesta ne jatkuvat Meilahden syöpäpoliklinikalla keuhkoissa olevien metastaasien vuoksi.

Suolistosyöpäseulontaan osallistuminen on aina vapaaehtoista, mutta silti Gabriela Errollissa herättää hieman ihmetystä, että siihen eivät kaikki osallistu, varsinkin, kun se on niin vaivatonta.

”Olen kiitollinen ja iloinen siitä, että minulle on seulonnan ansiosta suotu lisää elinvuosia. Elän tässä ja nyt ja olen sairauden ja hoitojen antamien raamien puitteissa aktiivinen ja tyytyväinen. Iloa tuo se, että tyttäreni asuu Tammisaaressa ja että minulle on suotu neljä lastenlasta. Sekä tyttäreni että poikani elävät hyvää ja onnellista elämää, se antaa minulle potkua jatkaa. Suren kuitenkin sitä, että elämänkumppanini menehtyi. Meidän piti nauttia eläkeiästä yhdessä, nyt minä olen yksin. Sopeutuminen on vaatinut oman aikansa. Minulla on myös muutamia rakkaita ystäviä, joten vaikka olen yksin, en ole yksinäinen.”

Teksti Arja-Leena Paavola
Kuvat Kjell Svenskberg