Kuka olet ja mistä tulet?
Nimeni on Rauno Ihalainen ja asun Tampereella. Olen ollut Suomen Syöpäyhdistyksen puheenjohtajana kolme vuotta. Aiemmin olin jo mukana yhdistyksen hallituksen työssä ja jäsenenä Pirkanmaan Syöpäyhdistyksessä kymmeniä vuosia.
Työurani kulki ”terveyden tiellä” eri puolilla Suomea kehittämässä valtakunnallista ja alueellista sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Olin mukana myös erikoissairaanhoidon eurooppalaisessa yhteistyössä. Olen ollut eläkkeellä vuoden 2019 lopulta alkaen.
Mikä sai sinut kiinnostumaan vapaaehtoistyöstä?
Taustalla on kodin perintö. Kotonamme ja suvussa laajemminkin oltiin kiinnostuneita yhteisistä asioita ja yhteisen hyvän aikaansaamisesta. Tämä perintö vaikutti siihen, että lähdin aikanaan opiskelemaan yhteiskuntatieteitä ja myös siihen, että kiinnostuin vapaaehtoistyöstä.
Miten haluaisit vaikuttaa järjestön toimintaan?
Ehkä pienenä yllätyksenä tehtävässäni tuli se, kuinka monipuolista, paneutumista vaativaa ja pitkäjänteistä työ lopulta on. Olen joutunut miettimään, osaanko puheenjohtajana toimia niin, että Syöpäjärjestöt kehittyvät ajan vaatimalla tavalla ja kykenemmekö rakentamaan eettisesti, taloudellisesti ja toiminnallisesti vahvaa järjestötulevaisuutta. Hallituksen laaja kosketuspinta suomalaiseen arkeen ja yhteiskuntaan tuo tärkeätä hiljaista tietoa päätöksentekoon. Samalla tavalla järjestön osaava henkilökunta ja johto on mahdollistanut hallituksen ja puheenjohtajan onnistumista tehtävässään.
MIllaisena näet Syöpäjärjestöjen tulevaisuuden syöpäpotilaiden tukijana ja edunvalvojana?
Haluamme, että syöpään sairastuneiden ja heidän läheistensä ääni kuuluu oikealla ja riittävällä tavalla päätöksenteossa. Syöpäjärjestöt haluaa olla myös luotettavan ja uudistava yhteistyökumppani muille toimijoille. Haluamme tehdä työtä kattavasti koko maassa.
Jokainen jäsenyys on tärkeä kannanotto syöpätyön puolesta
Jos sinulla mahdollisuus ja kiinnostusta tulla mukaan toimintaan, se olisi hieno asia. Vapaaehtoistyö tai muu toiminta Syöpäjärjestössä on antoisaa yhdessäoloa ja ihmisten kohtaamista.
Teksti Anu Kytölä
Kuva Laura Tammisto
