Vertaistukija Leena Hara: ”Vapaaehtoistyö antaa enemmän kuin ottaa”

Olen 65-vuotias rintasyövän kokenut eläkeläinen. Olen optimisti ja realisti.

Kävin seulontamammografiassa syksyllä 2018, eikä rintasyöpäni olisi löytynyt ilman sitä. Lääkäri kertoi, että syöpäni oli laajalla, epämääräisellä alueella. Sitä ei tunnustellen tuntenut. Seulonnan ansiosta syöpä löytyi varhain eikä se ollut levinnyt imusolmukkeisiin. Syöpälääkäri Esa Männistö pystyi luomaan minulle turvallisen olon hoitojen ajaksi. Sillä oli tärkeä merkitys minulle.

Miten päädyit vapaaehtoistyöhön?

Osallistuin Saimaan Syöpäyhdistyksen hiljattain syöpään sairastuneiden ryhmään, jonka terveydenhoitaja Janna Puurunen järjesti Savonlinnassa. Kiinnostuin vertaistuesta ja olen käynyt sekä Saimaan Syöpäyhdistyksen että Rintasyöpäyhdistys Europa Donnan vertaistukikoulutukset. Koulutuksesta on ollut hyötyä silloinkin, kun olen ollut vaikkapa myymässä Roosa nauhoja. Ihmiset mielellään kertovat syöpäkokemuksistaan saman kokeneille. Vertaistukea annan tukitapaamisten lisäksi myös vastaamalla puheluihin Europa Donnan -tukilinjalla.

Syto-myssyjen kutominen alkoi, kun itse tarvitsin sellaisen hoitojen aikana. Lohtuhuiveja taas jaetaan palliatiivisella osastolla leskeksi jääneille, niin miehille kuin naisillekin. Aluksi kudoin naisille vähän koristeellisempia huiveja, mutta Janna Puurunen toivoi huiveja myös miehille. Huivien värillä ei ole väliä, mutta mustia en kudo.

Mikä on ollut paras hetkesi vapaaehtoistyössä?

Olen perheetön ja tässä hommassa on parasta yhteisöllisyys. Kun tehdään yhdessä, ilo tekemisestä on moninkertainen.  Tämä ehdottomasti antaa enemmän kuin ottaa.

Millaisia terveisiä lähetät Syöpä-lehden lukijoille?

Aina on toivoa. Vaikka alku saattaa vaikuttaa pahalta, ei syöpä välttämättä ole kohtalokasta.
Pitäkää omasta jaksamisestanne huolta.

Teksti Anu Kytölä
Kuva Piirto Photography