Hyvä loppuelämä syövästä huolimatta 

Parantava hoito on yleensä sama kaikille: syöpä pyritään leikkaamaan pois. Mutta jos tauti on jo levinnyt eikä parantavaa hoitoa ole tarjolla, tilanne muuttuu.

”Silloin mietitään, mitä lääkkeitä kannattaa käyttää taudin jarruttamiseen ja millainen hoito tukee potilaan kokonaisvaltaista hyvinvointia”, Mäkelä selittää.

Siru Mäkelä hoitaa työssään päivittäin iäkkäitä syöpäpotilaita. HUS Helsingin yliopistollisessa sairaalassa on toiminut jo 15 vuotta geriatrisonkologinen poliklinikka, jossa geriatrin tekemä arvio auttaa syöpälääkäriä suunnittelemaan kullekin potilaalle parhaiten sopivan hoidon.

Iäkkäät ovat parempikuntoisia kuin ennen eikä kalenteri-ikää katsota hoitoja suunniteltaessa. Jokaisen terveydentila ja toimintakyky arvioidaan yksilöllisesti.  Jos 80-vuotias potilas on tosi terve ja odotettavissa oleva elinikä on yli 10 vuotta, hän todennäköisesti kestää raskaat hoidot ja niistä on hänelle hyötyä. Jos taas potilaalla on paljon taustasairauksia ja hänen odotettavissa oleva elinikänsä on paljon lyhyempi, hän ei todennäköisesti hyödy hoidoista – ja ne voivat huonontaa hänen elämänlaatuaan.

Potilaan toiveita kunnioitetaan

Iäkkäiden potilaiden keskuudessa on tavallisempaa, että lääkäriin luotetaan ja toivotaan tämän kertovan, miten syöpää hoidetaan. Aina ei ole yhtä ainoaa hoitovaihtoa. Lääkäri kertoo, mitä hyviä ja huonoja puolia kussakin vaihtoehdossa on, ja sen jälkeen potilas ja lääkäri voivat valita potilaalle sopivimman vaihtoehdon. On tärkeä tuoda selvästi esiin, että potilaan toiveet ovat tärkeitä ja niitä kunnioitetaan.

”Ei ole aina järkevää valita rankkaa hoitoa, jos on odotettavissa, että se pidentää elinikää vain kaksi kuukautta”, Mäkelä havainnollistaa.

”Elämänlaatu on usein raskaiden hoitojen aikana huonompi ja hankala sivuvaikutus voi myös lyhentää elinaikaa.”

Tärkeää olisi, että lääkärillä olisi aikaa keskustella potilaan kanssa niin, että tämä ymmärtää eri vaihtoehdot. Haluaako sairastunut kaiken mahdollisen hoidon, vai viettää viimeiset kuukaudet ilman rankkoja sivuvaikutuksia?

Ne potilaat, joita ei hoideta raskailla lääkehoidoilla, saavat niin sanottua oireenmukaista hoitoa. Se tarkoittaa sitä, että potilaan oireita kuten kipua hoidetaan, ja hän saa henkistä tukea. Hoito toteutetaan vähän eri tavoin eri paikkakunnilla, mutta HUSin alueella yleensä kotisairaala hoitaa oireenmukaisen hoidon.

Hoito suunnitellaan yksilöllisesti

Potilaan arviointi alkaa, kun hänet kutsutaan huoneeseen. Kuuleeko potilas, hahmottaako hän, mistä suunnasta häntä kutsutaan, miten hän nousee tuolilta, miten hän kävelee…

HUSissa syöpälääkärin tapaamisen jälkeen iäkäs sairastunut tapaa geriatrin, joka tekee arvion kunnosta, siitä, millaista henkistä ja fyysistä kuormitusta henkilö kestää.  Lievä muistiongelma ei esimerkiksi useinkaan käy ilmi ensimmäisessä tapaamisessa lääkärin kanssa, mutta jos geriatrin tapaamisessa potilas ei muista juuri mitään siitä mitä syöpälääkärin kanssa oli puhuttu, on se selkeä merkki muistiongelmista.

Muistin lisäksi arvioidaan sairastuneen toimintakykyä, liikkuuko hän kodin ulkopuolella, pystyykö hän kiipeämään portaita. Monilla on muita sairauksia, ja täytyy arvioida paitsi millaisia hoitoja potilaan elimistö kestää, myös lääkkeiden yhteysvaikutuksia.

Iäkkäillä ihmisillä laihtuminen ja lihasvoiman menettäminen voivat olla kohtalokkaita. Jos potilaalla oli jo ennen hoitoja vaikeuksia nousta tuolilta tai hän käveli vain lyhyitä matkoja, hän voi menettää liikuntakykynsä kokonaan ja joutua raskaiden hoitojen päätteeksi vuodepotilaaksi.

Toisissa syövissä on vaihtoehtoja hoidoille

Muistiongelmat ovat hankalia, jos potilaan pitää esimerkiksi muistaa ottaa tabletti joka päivä tiettyyn aikaan. Sydämen vajaatoiminta tai munuaisten vajatoiminta vaikuttavat usein hoitojen valintaan. Tietyt yleiset sairaudet kuten korkea verenpaine tai kakkostyypin diabetes eivät taas niinkään vaikuta hoitoihin.

Myös sillä on merkitystä, mikä syöpä on kyseessä. Joissain syövissä on monia lääkevaihtoehtoja ja hoitoja pystytään räätälöimään kevyemmiksi.

”Paksusuolensyöpää voidaan hoitaa usein menestyksekkäästi yhdelläkin lääkkeellä, jolloin hoito on kevyempi. Toisessa taudissa tällaista vaihtoehtoa ei ole.”

Välillä sairastuneet keskustelevat naapureiden ja sukulaisten kanssa, joilla on aivan eri syöpä, eivätkä ymmärrä, että eri syöpiä hoidetaan aivan eri lääkkeillä.

Joitain syöpiä on hankala hoitaa nuoremmillakin, kuten haimasyöpää. Se ei ole lääkeherkkä tauti, mikä tarkoittaa sitä, että siihen tehoaa vain vankka solumyrkkyhoito – jos sekään.

Tukiverkot kotona on myös tärkeä kartoittaa. Jos potilas asuu yksin, niin mietitään, kuka voi auttaa tarvittaessa. Hän voi olla myös esimerkiksi puolisonsa omaishoitaja, jolloin puoliso on riippuvainen hänestä. Silloin sovitaan etukäteen miten toimitaan, jos potilaan pitäisi tulla päivystykseen äkillisen sivuoireen takia. Tarvittaessa potilas ottaa puolisonsa mukaan, jos tilanteessa muu ratkaisu ei ole mahdollinen.

Leikkaushoitoakin räätälöidään

Joskus myös leikkaushoidon suunnittelussa on mukana geriatri. Leikkaushoidolla pyritään tietysti aina poistamaan syöpäkasvain, mutta leikkaus voidaan suunnitella niin, että potilas toipuu leikkauksesta mahdollisimman hyvin.

Jos potilaalla on muistiongelmia, ison leikkauksen jälkeen on suurempi riski saada osastolla, joka on vieras paikka, sekavuustila. Tällainen pitkittää toipumista. Esimerkiksi haimasyöpäleikkaus on iso leikkaus, jossa joudutaan usein poistamaan useita muitakin elimiä haiman lisäksi.

Kaikki eivät voi voittaa taistelua

Media tarjoilee jatkuvasti läpimurtoja syövän hoidossa, ja hoidot ovatkin parantuneet viime vuosina todella merkittävästi. On vaikea hyväksyä, että kaikki eivät silti parane.

Joskus lapset ja lastenlapset vaativat, että käytetään raskaita, parantavia hoitoja, vaikka syöpää ei voida parantaa. Läheisten on ymmärrettävästi vaikea luopua toivosta. Välillä lääkärillä on vahvoja näkemyseroja omaisten kanssa.

Geriatrin arvio on hyvä tuki näissä keskusteluissa, koska siinä on numeeriset arvot toimintakyvylle, sekä muistitoiminnoille että fyysisille toiminnoille. Sen avulla on helpompi ymmärtää, miksei suositella hoitoa tai miksi suositellaan tavanomaista kevyempää hoitoa.

Sairastuneetkaan eivät aina halua luopua toivosta, mutta usein kun heillä on aikaa miettiä asiaa, he saattavat tulla tulokseen, etteivät haluakaan raskaita hoitoja. Ajatukset ovat ehtineet kypsyä ja on ehditty keskustella omaisten kanssa. Ei ole harvinaista, että potilas sanoo geriatrille tullessaan, ettei hän haluakaan sitä hoitoa.

”Hoitojen pitää olla potilaan oma toive. Hänhän ne sivuvaikutukset kantaa”, Mäkelä korostaa.

Mihin rahat riittävät?

Viime aikoina on yleistynyt myös pelko, ettei iäkkäitä potilaita ei hoideta siksi, että halutaan säästää. Monet potilaat kysyvät tätä lääkäriltä ihan suoraan.

”Toistaiseksi tietty hoito, joka on hyväksytty käyttöön, voidaan antaa kaikille, joille se sopii ja joiden voidaan ajatella hoidosta hyötyvän”, Mäkelä vakuuttaa.

Teksti: Maarit Rautio
Kuva: Eeva Anundi

Fakta

• Yli 75-vuotiaiden yleisimmät syövät ovat eturauhasen syöpä miehillä ja rintasyöpä naisilla. Seuraavaksi yleisimpiä ovat suolistosyöpä, lymfoomat ja leukemiat sekä keuhkosyöpä.

• Vuonna 2023 75-vuotiaiden tai sitä vanhempien osuus oli 11prosenttia koko Suomen väestöstä. Viisivuotiskaudella 2019-2023 75-vuotiailla tai sitä vanhemmilla todettiin keskimäärin noin 14 300 uutta syöpää vuodessa, eli hieman vajaa 40 prosenttia kaikista uusista syövistä.

• Varhaisvaiheessa todettu syöpä on yleensä parannettavissa leikkauksella ja liitännäishoidoilla potilaan iästä riippumatta.
• Muuten terveelle henkilölle voidaan laatia hoitosuunnitelma samalla tavoin iästä riippumatta, koska lääkehoitojen ja sädehoidon teho on todennäköisesti sama kaiken ikäisille.