Kauneus syömisessä
Sairauden äärellä ja elämän kriiseissä asiat saattavat saada uudet mittasuhteet, palataan perusasioihin ja pienet asiat saavat uuden merkityksen. Samalla voi olla pohdinnassa, mikä onkaan tärkeää. Voiko kauneutta olla kivun keskellä, vai onko sitä vain vaikeampi nähdä?, kysyy ravitsemusasiantuntija Clarissa Bingham uudessa juttusarjassamme Aistimatka.
Hei, mikä sinusta on kaunista? Mitä kaunista näet ympärilläsi? Kauneus on siitä ihmeellistä, että sitä on aina olemassa. Sitä ei siis voi ottaa pois, mutta sen huomaaminen voi hämärtyä.
Syöminen ei ole aina helppoa
Ulotetaan ajatus kauneudesta myös ruokalautaselle. Syöpä-lehden edellisessä numerossa keittiömestari Kari ”Kape” Aihinen puhuu sattumalta samasta asiasta. Sitä on näköjään ilmassa, hiukan eri näkökulmista.
Hän toteaa: ”Ruuan pitää olla nautinto kaikille aisteille: ensin syödään silmillä, sitten vasta suulla. Ruuan pitää olla monipuolista, ravitsevaa ja värikästä, sillä syömme ruokaa myös silmillämme.”
Syömiseen liittyvän kauneuden voisi pilkkoa pieniin osiin, kuten aiemmin mainitun norsunkin.
Kauneutta löytyy ainakin
- raaka-aineista, niiden väreistä ja ulkonäöstä
- annoksen esillepanosta, lempiastiastosta
- miellyttävästä ruokailuympäristöstä
- ympärillä olevasta näkymästä.
Listasta tulikin pitkä, kun pysähtyy aterian äärelle. Mitä sinä lisäisit siihen?
Syöminen ei kuitenkaan ole aina helppoa. Syövän kanssa syöminen voi olla työlästä, kivuliasta, mielelle raskasta, tunteikasta, monella tavalla vaikeaa, miltei mahdotontakin. Onneksi siihen on mahdollista vaikuttaa, toki tilanteen mukaan. Käytännön tasolla voi kurkata Syöpäpotilaan ravitsemusopasta, johon on poimittu asiantuntijoiden huolella pohtimia vinkkejä syömisen helpottamiseksi. Kenties seuraavaan painokseen lisätään syömisen estetiikan näkökulmaa.
Syöpä koskettaa potilaan lisäksi läheisiä, joiden kanssa syöminen on yhteistä usein, mutta ei aina. Samalla syömiseen kytkeytyy vahvasti sosiaalisuus. Yhteinen ruokapöytä kuvastaa monia asioita, kauniitakin, eikä pelkästään siinä tarjottavaa ruokaa. Ravitsemuksen kautta ajateltuna syömmehän ruokaa, emme ravintoaineita, kuten vitamiineja. Jopa vauvasta lähtien ruoka sekä maistuu hyvältä että pitää meidät hengissä, ja ruoan saaminen edellyttää muita ihmisiä. Tapahtui syöminen siis yksin tai seurassa, se on yksi keskeisimpiä nautinnonlähteitä elämässä. Kape Aihisenkin sanoin: ”Ennen kaikkea ruuan pitää olla nautinto ja iloinen asia.”
Kokonaisvaltaista hyvinvointia
Vuoden alku on dieettivinkkien, uudenvuodenlupausten ja uuden elämän aloituksen kulta-aikaa. Mutta, mitä näkyykään: selvästi meneillään on ilahduttava siirtyminen pois laihdutuksesta, kun kokonaisvaltaista hyvinvointia vahvistava lähestymistapa on valtaamassa alaa. Keskittymällä itselle sopiviin askeleisiin elintavoissa elämäntapa muuttuu. Vaikka kyse on pienestä erosta kirjoitusasussa, ero merkityksissä on suurempi. Elintapoja ovat esimerkiksi ruokailutottumukset, liikunta, päihteidenkäyttö ja nukkuminen; elämäntavassa kyse on suuremmasta kokonaisuudesta, johon sosiologisesti kuuluvat ihmissuhteet, pukeutuminen, kulutustottumukset ja viihteen (Wikipedian mukaan).
Keskittymällä itselle sopiviin askeleisiin elintavoissa elämäntapa muuttuu.
Hyvänä esimerkkinä nostan esiin Ilta-Sanomien artikkelin ”Näin pienillä muutoksilla paino alkaa pudota, kun aloitat heti tänään – valitse listalta itsellesi sopivia tapoja” (4.1.2023). Siinä elintapalääketieteeseen erikoistunut erikoislääkäri listaa nämä 12 kohtaa kohti terveellisempää elämää:
- Käy nukkumaan tuntia aiemmin
- Mene nukkumaan aina samaan aikaan
- Anna aivojen puhdistua
- Katkaise stressi
- Luo säännöllinen ruokarytmi
- Rauhoita ruokahetki
- Ruoki suolistoa kuidulla
- Juo vettä
- Vältä alkoholista kasautuvat haitat
- Liiku, mutta älä rääkkiin asti
- Repsahdus ei ole syy lopettaa
- Tartu tuumasta toimeen – nyt
Listaus on erinomainen, vaikka ravitsemusasiantuntijan mielestä yksi lisäys tarvitaan – enemmän kasviksia ruokavalioon. Yhtä kaikki listan kohdissa käsitellään terveyskäyttäytymisen tekijöitä, jotka muodostavat elintapojen kokonaisuuden, käytännössä siis elämäntavan. Erityisesti huomionarvoista on ohjeiden laaja-alaisuus, ja kuinka harva niistä koskee suoraan ruokailutottumuksia. Kun myös kiellot ja rajoitukset loistavat poissaolollaan, pyrkimys on selvästi kohti hyvinvointia tähän aikaan kuuluvaa yksilöllisyyttä unohtamatta.
Muutoksessa on pyrkimys tehdä jotain toisin, ikään kuin vallinneessa toiminnassa olisi jotain väärää tai vikaa. Terveyskäyttäytymisen motivaatioteorioiden näkökulmasta muutos on helpompaa positiivisuuden kautta. Sallivuutta tulisi lisää siten, että asettaa itselleen sopivan kokoisia tavoitteita tai asioita, joihin keskittyä. Ihmisenä olemiseen sisältyy, että kaikkia tavoitteita ei pysty saavuttamaan, mutta jo yritys on arvokas.
Sekä arkijärjellä että asiantuntijan näkökulmasta on vieras ajatus, että ihminen käytöksineen ja toimintatapoineen muuttuisi täysin yhdessä yössä tai muutamassa kuukaudessa. Tapamme ovat sen verran piintyneitä, että muutosten tekeminen sekä niiden ylläpito vakiintumiseen asti on vaikeaa. Kuten sanotaan, norsua ei voi syödä yhdessä osassa, vaan pala kerrallaan. Samalla tavalla ja puujalkahuumorin kautta klassinen ”puoli kiloa kasviksia päivässä” saavutetaan sekin suupala kerrallaan. Joka tapauksessa viesti molemmissa on sama, olennainen ja totta.
Takaisin kauneuteen
Vuoden 2024 aikana tässä juttusarjassa taitetaan yhteistä aistimatkaa. Mukana kulkee myös syöminen syöpää sivuten. Saa nähdä, tavataanko ensi kerralla tuoksujen, tuntemusten vai jonkin muun tiimoilta. Nähdään silloin!
Teksti: Clarissa Bingham
Kuvat: Eeva Anundi
Artikkeli julkaistu Syöpä-lehdessä 1/2024
- Janne Rantanen sai sädehoidoista vakavia haittoja, mutta apu löytyi
- Akateemikko Sirpa Jalkanen – Etsimisen jännitys ja löytämisen riemu
- Peter Boström:Potilaan kuuntelusta syntyy luottamus
- Toiveena hyviä paluita työelämään
- Jotta kenenkään ei tarvitsisi kulkea samaa tietä yksin
- Huomio seksuaalisuuteen – eturauhassyöpä
- Isän suosituksesta PSA-testiin
- Miesten yleisin syöpä
- Etäliikunta tuo hyvinvointia