Kipeänäkin voi osallistua etätapaamiseen
Karjaalta kotoisin oleva 61-vuotias Sirpa Viitanen kiittelee monin sanoin Rintasyöpäyhdistyksen etätapaamisia. Sirpa on käynyt levinnyttä rintasyöpää sairastavien kokoontumissa Helsingissä, mutta nyt korona-aikana hän on osallistunut ryhmän etätapaamisiin kotonaan.
Sirpa Viitanen on eläkkeellä oleva lukion psykologian ja uskonnon opettaja. Häneltä leikattiin rintasyöpä neljä vuotta sitten. Vuoden 2017 lopulla se todettiin levinneeksi rintasyöväksi. Nyt etäpesäkkeitä on löytynyt aivoistakin ja niitä hoidetaan sädetyksellä. Toistaiseksi hän on voinut hyvin.
-”Jos on kipeä ja kunto huono, on tosi iso kynnys lähteä mihinkään. Etänä voi vaikka pötkötellä kotona sängyllä ja olla kuitenkin mukana tapaamisessa.”
Jos syöpäpotilas ei jaksa lähteä mihinkään, etäkokoontumiset ovat hyvä henkireikä ja hyvä yhteys.
Viitasesta on ollut mukavaa, kun mukana on ollut ihmisiä eri puolilta Suomea, muun muassa Lapista ja Tampereelta. Sekin on mahtavaa, kun kotoa käsin on pystynyt oppimaan uusia asioita.
”Olemme nähneet kaikki ryhmäläiset kotiympyröissään. Siinä pääsee ikään kuin ihmisen iholle. Olemme katselleet toistemme käsitöitä ja saaneet ihmisistä aivan eri käsityksen kuin jos olisimme pelkästään yhdistyksen tiloissa Helsingissä.”
Sirpa on tuntenut osan etäryhmäläisistäkin entuudestaan, osa on ollut uusia kasvoja.
Ryhmäkokoon rajoituksia
Jos Sirpa Viitanen saisi päättää, hän rajoittaisi Teams-kokoontumisiin osallistuvien määrää. Odotusaika tulee pitkäksi, jos on paljon väkeä, ja käydään läpi kaikkien kuulumisia ja kysymyksiä.
Tekniikan opettelu on Sirpallakin alkutekijöissään eikä hän ole perillä kaikista Teamsiin kuuluvista namikoista, chatista ja mikin käytöstä.
”En ole ennen käyttänyt Teamsia. Saimme hyvät ohjeet käyttöön, mutta rutiini puuttuu vielä. Ehkä sen oppii vähitellen”, hän arvioi.
Hyvä henkireikä
Etäkokoontuminen on kiva lisä varsinkin nyt, kun normaalit kokooontumiset ovat kiellettyjä. Fyysistä läheisyyttä ja energian siirtoa ei mikään voita, mutta nämä ovat hyvä korvike. Chatti on ollut Sirpasta sikäli mainio, että sen kautta osallistujat ovat voineet jakaa toisilleen myös hyviä linkkivinkkejä.
”Jos syöpäpotilas ei jaksa lähteä mihinkään, etäkokoontumiset ovat hyvä henkireikä ja hyvä yhteys. Niitä pitäisi pitää normaalikokoontumisten rinnalla jatkossakin”, hän toivoo.
Sirpa Viitanen tapasi haastattelua varten etänä Rintasyöpäyhdistyksen toiminnanjohtaja Anu Niemen ja etäjumppaa vetävän Heidi Vekkelin.
Teksti: Mirja Karlsson
Kuva: Eeva Anundi