Kun syöpä koskettaa – Luoto on tukenasi

Millaisiin mieltä askarruttaviin asioihin Luodosta saa selkeyttä?
Tässä muutamia esitettyjä kysymyksiä ja Luoto-asiantuntijoiden vastauksia.

Olen pienituloinen eläkeläinen ja huolissani syöpähoitokustannuksista – voiko niihin saada apua?

Huoli toimeentulosta on aivan ymmärrettävää. Hoitavan sairaalan sosiaalityöntekijä auttaa maksutta sosiaaliturvan ja -palvelujen hakemisessa sekä tukee muuttuneessa elämäntilanteessa. Häneen voi olla yhteydessä puhelimitse tai hoitohenkilökunnan kautta.

Syöpäjärjestöillä on maksuton valtakunnallinen etuusneuvontapuhelin, jossa voit keskustella sosiaalityöntekijän kanssa toimeentuloon, sosiaalietuuksiin tai potilaan oikeuksiin liittyvistä asioista.

Lisäksi Syöpäsäätiöltä voi hakea kertaluonteista taloudellista tukea hoitokustannuksiin, jos maksuista on vaikeuksia suoriutua. Hakemus tehdään yhdessä hoitavan yksikön sosiaalityöntekijän kanssa. Avustus on muutamia satoja euroja, joten vaikeassa taloudellisessa tilanteessa on tärkeää hakeutua sosiaalityöntekijän luo.

Eturauhassyöpäni hoito on tehonnut hyvin, mutta koen yksinäisyyttä ja pelkään sairauden uusiutumista. Voinko saada tukea jaksamiseeni?

Ikävä kuulla sairastumisestasi, mutta hienoa, että hoidot ovat tehonneet hyvin. Vakava sairastuminen on aina kriisi, ja joskus asian käsittely alkaa vasta jonkin ajan kuluttua sairastumisesta. Tunteet voivat nousta pintaan vasta myöhemmin. Jokainen meistä kohtaa ja käsittelee asiat omalla ainutkertaisella tavallaan.

On hyvä, että haet tukea itsellesi. Yleensä tilanteessa auttaa mahdollisuus keskustella turvallisten ja tukea antavien ihmisten kanssa. Syöpäjärjestöjen puoleen kannattaa kääntyä, jos kaipaat keskustelutukea ammattilaisen kanssa, vertaistukea tai kuntoutuskursseja. Psykologin tai psykiatrisen sairaanhoitajan käyntiä voi tiedustella omasta työterveyshuollosta, terveysasemalta tai yksityisiltä lääkäriasemilta. Myös keskustelu vertaisten kanssa usein helpottaa pelkoa ja yksinäisyyttä.

Olen huolissani äitini ravinnonsaannista keuhkosyöpähoitojen aikana. Miten voin auttaa häntä syömään edes vähän paremmin?

Syöpä ja sen hoidot voivat aiheuttaa ruokahaluttomuutta, laihtumista tai kipua syödessä. Riittävä ravinto on kuitenkin tärkeää voinnin ja toipumisen kannalta. Hienoa, että olet äitisi tukena.

Syöpäpotilaan ruokahalu voi vaihdella päivästä toiseen, ja joskus jo pelkkä ajatus isosta annoksesta tai lämpimän ruoan tuoksu voi tuntua pahalta. Silloin voi kokeilla pieniä annoksia useammin ja suosia viileitä tai kylmiä ruokia, jos ne tuntuvat helpommilta. Ei tarvitse stressata ruokarytmistä – tärkeintä on, että äiti syö silloin, kun ruoka maistuu edes vähän.

Jos syöminen tuntuu tosi vaikealta, täydennysravintojuomat ja -vanukkaat voivat olla hyvä apu. Niissä on paljon energiaa ja ravintoaineita, ja ne maistuvat yleensä parhaiten kylminä. Näitä saa apteekista ja kaupoista, ja joskus niistä voi saada Kela-korvausta – siitä kannattaa kysyä hoitavalta lääkäriltä.

Reagoin herkästi vaikeisiin elämänmuutoksiin. Miten voin selviytyä juuri saadun syöpädiagnoosin aiheuttamasta pelosta ja ahdistuksesta?

Ikävä kuulla diagnoosistasi. Vakava sairastuminen on aina kriisi ja voi herättää pelkoa ja ahdistusta. Jokaisella on oma tapa kohdata tällainen tilanne, ja mielialat voivat vaihdella paljonkin – se on täysin normaalia.

Tavallisia tunteita ovat kiistäminen, viha, pelko, ahdistus, suru, masennus, syyllisyys ja yksinäisyys. On myös normaalia, että joinakin päivinä kaikki näyttää valoisalta ja seuraavassa hetkessä tuntuu raskaalta. Usein kestää aikaa ennen kuin tieto vakavasta sairaudesta on valmis hyväksyttäväksi. Kun tosiasia vähitellen hyväksytään, ihmiset suhtautuvat tilanteeseen eri tavoin: jotkut purkavat tunteitaan toiminnalla, toiset puhumalla ja jotkut mieluummin miettimällä asioita itsekseen.

On hyvä antaa itselleen aikaa käydä asioita läpi omalla tavallaan. Usein helpottaa, kun voi puhua ulkopuolisen, turvallisen ammattilaisen kanssa – silloin voi keskittyä vain itseensä eikä tarvitse huolehtia läheisten tunteista. Myös arkisten rutiinien säilyttäminen ja tutut harrastukset auttavat jaksamaan ja tuovat ajatuksiin taukoa.

Valmistaudun rintasyöpäleikkaukseen, ja olen huolissani perheeni voinnista ja tulevaisuudesta. Miten selviämme tästä mieheni ja kahden lapsemme kanssa?

Syöpään sairastuminen koskettaa koko perhettä ja tuo mukanaan paljon epävarmuutta, pelkoa ja ahdistusta. On tärkeää, että yritätte puhua avoimesti ja rehellisesti myös vaikeista asioista – se auttaa tukemaan toisianne.

Tilanne on raskas myös puolisolle, ja hänenkin on hyvä huolehtia omasta jaksamisestaan. Usein ulkopuolisen ammattilaisen kanssa keskustelu helpottaa, koska siellä voi turvallisesti purkaa pelkoja ja saada tietoa sairaudesta.

Lapsille kannattaa kertoa syövästä ikätasoisesti ja rehellisesti. He huomaavat muutokset herkästi, ja salailu voi lisätä pelkoa tai jopa syyllisyyttä. On tärkeää sanoittaa, että vanhemman sairastuminen ei ole lapsen syy, että vanhempaa hoidetaan ja lapsesta pidetään huolta. Samalla voi kertoa, että tunteiden näyttäminen on sallittua kaikille.

On hyvä kertoa tilanteesta myös lapsen lähipiirille, kuten opettajille ja valmentajille. Jos lapsen käytös muuttuu, heidän on helpompi ymmärtää, mistä muutos johtuu, ja tukea lasta. Apua on saatavilla koulun kuraattorilta, psykologilta, terveydenhoitajalta tai opinto-ohjaajalta. Myös perheneuvolat, terveyskeskukset ja seurakuntien perheasianneuvottelukeskukset tarjoavat tukea. Sylva tarjoaa ammatillista ja vertaistukea perheille, ja kriisiapua saa MIELI ry:stä. Nuorille on myös olemassa Sekaisin-chat.

www.luoto.info

Teksti Nina Airisto

Kuva Aleksi Poutanen