”On tärkeää, että vanhemmat eivät jää yksin selviytymään”

”Olen espoolainen neljän lapsen äiti, yksi lapsistani on menehtyi syöpään 10-vuotiaana.  Asun kuopukseni kanssa kahdestaan, kaksi vanhinta lastani ovat jo muuttaneet omilleen. Työskentelen yhteisöohjaajana Hyvä koti ry:ssä, joka järjestää toipuvien mielenterveyskuntoutujien kuntouttavaa yhteisötoimintaa.  Parhaillaan  myös opiskelen mielenterveys- ja päihdetyön ammattitutkintoa.

Tyttäreltäni löytyi vuonna 2010 syöpä hänen ollessa kahden vuoden ja seitsemän kuukauden ikäinen. Pitkien ja rankkojen hoitojen jälkeen saimme hetken elää normaalia elämää kunnes Kiian syöpä uusiutui keväällä 2016.

Huolimatta hoidoista syöpää ei saatu taltutettua ja Kiia siirtyi palliatiiviseen hoitoon syksyllä 2016. Tammikuussa 2018 Kiian kivut olivat jo niin kovat, että ei pärjätty enää kotona runsaasta kipulääkityksestä huolimatta. Kiia kuoli 30.3.2018 pitkäperjantain iltana.

Vielä samana vuonna kouluttauduin tukihenkilöksi Sylvan kurssilla. Myöhemmin kävin vertaistukiryhmäohjaajakoulutuksen ja vertaistukichat-koulutuksen.

Vertaisohjaajaksi pääsee, kun on tarpeeksi aikaa omasta syövästä tai läheisen kuolemasta, ja on käsitellyt asiat itsensä kanssa.

Kohtaan tukea haluavat vanhemmat puhelimessa. Puheluja on 1-5:een tarpeen mukaan. Joskus tuki alkaa lapsen ollessa vielä elossa, joskus sen jälkeen, kun lapsi on jo menehtynyt.

Tiedän, miten tärkeä on saada puhua henkilölle, joka on käynyt saman asian läpi. Vanhemmat eivät saa jäädä yksin vaikean asian kanssa. Saan voimaa siitä kun voin olla apuna ja kuuntelijana vanhemmalle joka käy läpi elämänsä pahinta aikaa, oman lapsen sairastumista tai sairauteen menehtymistä.”

Teksti Anu Kytölä
Kuva Eeva Anundi