Pidä mieliala korkealla

Haimasyövästä toipunut Jussi Virtanen kannustaa kohtalotovereitaan pitämään mielialan korkealla. Murehtia ei kannata, sillä se ei auta ketään.

Hyvinkääläisen 64-vuotiaan Virtasen elämä alkoi muuttua lokakuun lopulla vuonna 2018. Töissä tuli saamaton olo eikä oikein mikään kiinnostanut. Outo olo näkyi myös kehon tuotoksina: uloste muuttui vaaleaksi ja virtsa keltaiseksi. Ei auttanut muu kuin mennä lääkäriin.
Verikokokeet paljastivat, että maksa-arvot hipoivat pilviä. Jälkeenpäin hän ymmärsi, miksi silmien valkuaisetkin kellertyivät. Tämä johtui siitä, että veren bilirubiinitaso nousi. Bilirubiini on väriltään keltaista. Jos bilirubiinin arvo nousee riittävän korkealle, silmänvalkuaiset ja iho alkavat kellertyä. Ja jos se ei pääse siirtymään sapen mukana suoleen, se palautuu verenkiertoon ja poistuu munuaisten kautta virtsan mukana elimistöstä. Jussin elimistölle kävi juuri näin.

Kasvain löytyi lopulta maksan ja haiman nesteiden yhtymäkohdasta.

”Kellerryksen lisäksi koin erittäin kovaa kutinaa. Hyvinkään sairaalassa otettiin lisää kokeita, muun muassa ultraääni, tietokonetomografia- ja magneettikuvaukset. Tukos oli haimassa, muttei heti tiedetty, millainen ja miten iso se on”, Jussi kertoo.

Meilahden sairaalan vatsatiimi tuli avuksi tässä vaiheessa. Siellä tehtiin sappi- ja haimateiden ERCP-tähystystutkimus. Haimaan laitettiin muovinen seitsemän sentin stenttiputki. Se ohitti kasvaimen. Ruoansulatusnesteet pääsivät pois, joten olo koheni, kun elimistö alkoi toimia normaalisti.

Kasvain poistettiin kokonaan

Jussi Virtanen leikattiin 7.1.2019. Lääkärin kanssa oli sovittu, että kasvain leikataan joka tapauksessa, olipa se hyvä- tai pahalaatuinen.

Leikkaus oli nimeltään Whipplen leikkaus. Siinä osa vatsalaukusta otettiin pois. Lisäksi  pohjukaissuoli ja sappirakko poistettiin kokonaan. Sen jälkeen ohutsuolesta kasattiin pohjukaissuolen korvike kiinni vatsalaukkuun. Haima ommeltiin ohutsuoleen ja tehtiin sappiteille paikat.

Virtasen haimasta löytyi kahden sentin pahalaatuinen kasvain, joka saatiin poistettua kokonaan. Häneltä poistettiin myös 14 haiman ympärillä ollutta imusolmuketta, joista kuudesta löytyi syövän merkkejä.

”Minulla oli sikäli hyvä tsäkä, että kasvain ei ollut kasvanut haiman ympärille, vaan sisälle. Diagnoosini oli haiman duktaalinen adenokarsinooma. Jos se olisi levinnyt haiman ulkopuolelle verisuonistoon, onnistumismahdollisuudet olisivat olleet aika vähäiset.”

Keuhkokuume iski heti leikkauksen jälkeen

Jussi Virtanen ehti olla toipilaana vain muutaman päivän leikkauksen jälkeen, kun keuhkopussi alkoi täyttyä nesteellä. Seurauksena oli Jussin mukaan erittäin paha keuhkokuume. Sairaalassa vierähti sen takia kaksi ylimääräistä viikkoa. Nesteiden myötä painokin nousi hurjasti. Nestettä poistettiin vatsalaukusta peukalon paksuisilla muoviletkuilla. Kanyyleilla annettiin useat lääkeaineet ja ravintonesteet.

”Meni 1,5 viikkoa ennen kuin sain syödä suoraan vatsaan. Ja kesti vielä kauemmin ennen kuin sain syödä kiinteää ruokaa. Vatsani oli rakennettu uudelleen ja siitä meni muutama viikko toipuessa. En voinut liikkua paljoa, etteivät paikat repeä. Vatsalihakset oli katkaistu eikä niitä saanut rasittaa. Söin neljän tunnin välein”, hän selittää.

Neljän tunnin väli jäi Jussin pysyväksi ruokailuväliksi. Hän pärjää niin. Jos rasvaa tulee ruoan mukana, hän ottaa Creon-lääkekapselin. Se pitää huolen, että rasvat pilkkoutuvat ja imeytyvät eikä vatsa tulee syömisestä kipeäksi.

Tehokas hoito, mutta lääkkeistä pahoinvointia

Nesteet ja painonnousut olivat vielä pientä sen kaikkein pahimman rinnalla. Sellaiseksi Jussi Virtanen luokittelee liitännäishoitona saamansa Folfirinox-hoidon. Se on sytostaattihoito, joka sisältää kolmea eri lääkeainetta. Tämän hetkisen tiedon mukaan se on haimasyövän tehokkain hoito.

Jussille tuli laskimotukos, joka kesti kuusi viikkoa. Vatsaa piti piikittää joka ilta, jotta tukos saatiin liuotettua pois. Hänelle tehtiin toisen ja kolmannen  kylkiluun väliin ihon alle paikka laskimoportille Folfirinox-hoitoa varten. Portti on pieni titaanikuppi. Kupissa on silikonityyny, josta lähti muoviputki solislaskimoon ja edelleen yläonttolaskimoon ja sydämen oikean eteisen yläpuolelle.

Folfirinox-hoidon kahta lääkeainetta annettiin sairaalassa, mutta kolmatta ainetta hän sai pienen pullon kotiin. Pullossa oli reilu yksi desilitra lääkeainetta. Sen tiputtaminen kesti 48 tuntia.

Vaikka lääkeaineet olivat vahvoja, ne eivät kuitenkaan vieneet hiuksia. Sen sijaan Jussi sai hoitoon mennessään vahvan pahoinvointilääkityksen. Se piti pahoinvoinnin pois lääkkeen antopäivästä eli keskiviikosta sunnuntaihin asti. Kun vaikutus loppui, olo oli seuraavan viikon alkupuolella aivan kamala.  Jussi sai kaiken kaikkiaan tätä hoitoa 12 kertaa kahden viikon välein puolen vuoden ajan.

Ikäviäkin jälkiä jäi

Haimasyövän hoitokaan ei mene ohi jälkiä jättämättä. Jussi Virtaselle se jätti neuropatian. Se tarkoittaa käytännössä sormenpäiden ja kämmenten tunnottomuutta. Hänen on siksi vaikea laittaa paidan nappeja kiinni. Koska myös jalkapohjissa ja varpaissa on sama vika, se heikentää tasapainoa ja hankaloittaa sukkien laittamista jalkaan.

”Tunnottomuus on kyllä hissun kissun hieman vähentynyt. Minulta on tuhoutunut hermopäitä ja tullut katkoksia hermotukseen. Jos tunto ei palaudu kahden vuoden aikana, tunnottomuushaitat jäävät tällaisiksi loppuiäkseni.”

Lisäksi lääkitys vei ruokahalut. Kaikki ruoat maistuivat aluksi pahalle. Erityisesti suolaa ja happamuutta hän ei maistanut lainkaan. Hän ei ole pystynyt syömään yhtään makkaraa lääkityksen jälkeen, vaikka söi sitä aikoinaan mielin määrin. Nyt hän voi syödä runsaasti vain kasviksia.

Sellainenkin ikävä seuraus syövästä tuli, että kaverit katosivat. Ihmiset saattavat suhtautua syöpään pahemmin kuin sairastunut itse.

”Siinä vaiheessa, kun sairastuin, Iltasanomat kirjoitti, ettei juuri kukaan elä haimasyövän kanssa kahta vuotta pidempään. Minulla kävi hyvä tuuri, kun haimasyöpääni pystyttiin hoitamaan tehokkaasti.”

Hyvä fiilis pitää pinnalla

Jussi Virtanen kannustaa kohtalotovereitaan. Jos hänen haimaleikkauksensa onnistui, niin samoin voi käydä muillekin. Huonoon oloon ei pidä missään nimessä vaipua.

”Oma hyvä fiilis auttaa paljon. Jos ei itsellä ole toivoa ja hyvää oloa eikä tee mitään asian hyväksi, niin silloin on varmasti vaikeaa.”

Hän kiittelee vaimoaan, joka piti pinnalla, kun mieliala alkoi uhkaavasti painua miinukselle.

”Kyllä minullekin meinasi tulla kotikuolema. En olisi halunnut lähteä mihinkään, katsoin vain telkkaria. Onneksi pääsin siitä eroon.”

Liikunta on yksi keino selättää huonoa oloa ja unohtaa koko kiusankappale nimeltä haimasyöpä.

Kivut ja tunnottomuudet ovat pikkuasioita koko elämään verrattuna.”

”Golfaan ja kävelen koiran kanssa 5-7 kilometriä päivässä. Sairaus ei rajoita oloa, jos syö oikein. Kipuja ja oireita on, mutta niille ei pidä antaa valtaa.”

Jussista on kuitenkin tärkeintä, että leikkaus ja hoito onnistuivat.

”Olen terve ja mielialani on korkealla, kivut ja tunnottomuudet ovat pikkuasioita koko elämään verrattuna.”

Teksti: Mirja Karlsson

Kuva: Vesa Tyni