”Pienikin apua on suuri apu”
Turkulainen Kristiina Uro on ollut vapaaehtoisena Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksessä lähes kuusi vuotta.
Kristiina Uro ei ole itse sairastanut syöpää, mutta lähipiirin kautta sairaus on tullut tutuksi.
”Läheisten ihmisten sairastuminen syöpään pysähdyttää meidät jokaisen. Sain tammikuussa 2017 tietää samana päivä kahden erittäin läheisen ihmisen sairastumisesta. Samoihin aikoihin ilmestyi Lounais-Suomen syöpäyhdistyksen Oma Loki -lehti, jossa haettiin uusia vapaaehtoistyöntekijöitä. Ajattelin, että tässä minulla on mahdollisuus olla mukana tukemassa syöpätyötä ja auttamassa syöpään sairastuneita.”
”Koen tämän asian todella tärkeäksi. Tuntuu merkitykselliseltä, että saan olla mukana näin suuressa ja tärkeässä asiassa. Meidän jokaisen apu kantaa hedelmää”, Kristiina Ora kertoo.
72-vuotias Kristiina tekee monipuolisesti erilaisia vapaaehtoistehtäviä.
”Olen ollut keräämässä lahjoituksia tavarataloissa, ostoskeskuksissa, paikallisissa kaupoissa sekä erilaisissa markkinointitapahtumissa mm. Turun messukeskuksessa.”
”Täällä Meri-Karinassa Moikoisissa olen Merina-shopissa apuna, kun rintasyöpää sairastava asiakas valitsevat itselleen rintaliivejä tai uima-asuja. Syöpäyhdistys järjestää paljon potilastapahtumia ja tilaisuuksia. Tarjoan vieraille kahvia sekä olen mukana järjestämässä toimitilat tilaisuutta vastaavaksi.
Näin joulun edellä iso yhteinen ponnistuksemme on tilojen joulukoristelu”
”Meri-Karinassa on myös kaunis ulkoilualue, jota kunnostetaan vuosittain sekä keväällä että syksyllä pihatalkoiden merkeissä. On mukavaa, kun saamme toimitilat ja alueen viihtyisäksi.”
Olen saanut uusia ystäviä
Vapaaehtoistoiminnan myötä Kristiina on löytänyt paljon uusia ystäviä, joiden kanssa hän nykyään viettää aikaa myös vapaaehtoistoiminnan ulkopuolella.
-”Kuten ikänikin kertoo, olen jo jäänyt pois ansiotyöstä. Tässä on mukavasti sisältöä jokaiseen päivään. Jokaisessa kohtaamisessa saa myös itselle hyvän olon tunteen.”
Koulutusta vapaaehtoisuuteen
”Syöpäyhdistys on kouluttanut minua vapaaehtoistyöntekijä rooliin. Alkukoulutuksen jälkeen olen saanut säännöllisesti lisäkoulutusta aina, kun olen saanut uudenlaisia tehtäviä. Yhteyshenkilö pitää meistä huolen ja ohjaa uusissa tehtävissä. Hän varmistaa aina, että jokaisessa eri tehtävässä on riittävästi ja oikeanlaisia vapaaehtoisia.”
Terveiset Syöpä-lehden lukijoille?
Tulethan rohkeasti mukaan vapaaehtoistoimintaan omien mahdollisuuksiesi mukaan.
Teksti: Anu Kytölä
Kuva: Pasi Leino
Artikkeli julkaistu Syöpä-lehdessä 4/2022
- Pieni pala kakku – jouluruokaa sähköä säästäen
- ”Saan takaisin paljon enemmän kuin itse annan”
- Vapaaehtoistoiminta kuvastaa arvomaailmaa
- Luusto voi haurastua huomaamatta
- Heidi Willman haluaa tukea syövän haavoittaneita perheitä
- Kolmekymppisen toiveena on arvokas vanheneminen
- Nelijalkaiset veivät mukanaan