Pienikin panos auttaa

Jyväskyläläiselle Anne Routille vapaaehtoistyö tuo mielekästä toimintaa arkeen.

Itse en ole syöpää sairastanut. Tämän ikäisellä on kuitenkin monta rintasyöpää sairastanutta ystävää ja tuttavaa.

Tuntuukin, että on niitä naisia, jotka ovat rintasyövän sairastaneet ja niitä, joilla sitä ei vielä ole ollut. Joitakin vuosia sitten ystävättäreni kuoli ruokatorven syöpään ja viimeisellä saattohoitoviikolla olin päivittäin hänen luonaan. Se oli silmiä avaava kokemus.

Miten päädyit mukaan vapaaehtoistyöhön?

Keski-Suomen Syöpäyhdistyksestä kuulin tuttavalta, joka oli silloin syöpäyhdistyksen Naistoimikunnan puheenjohtaja. Hän houkutteli minut mukaan toimintaan. Olin joutunut homesairauden vuoksi luopumaan työstäni ja tarvitsin jotakin elämääni.

Olen nyt ollut Naistoimikunnassa joitakin vuosia ja viimeisen vuoden hallituksen jäsenenä. Me keräämme rahaa syöpäsairaiden ja heidän perheidensä tukemiseen järjestämällä erilaisia tapahtumia. Tärkeitä tapahtumia meillä ovat Ystävänpäiväjuhla helmikuussa ja kirkkokonsertti marraskuussa.

Korona-aika on tietenkin tehnyt hommasta vaikeaa ja osin mahdotontakin.

Pidän tätä tärkeänä työnä. Ongelmanamme on nuorempien jäsenten saaminen mukaan toimintaan. Minä edustan 56-vuotiaana nuoriso-osastoa. Moni pelkää joutuvansa liikaa sitoutumaan toimintaan, mutta vapaaehtoistyötä voi tehdä sen verran kuin jaksaa ja haluaa. Tänä vuonna olen itse tehnyt enemmän kuin aiemmin, alkuvuosina olin melko passiivinen jäsen. Pienimmillään voi vaikka vain tykätä yhdistyksen facebook-sivusta ja näin lisätä omaa ja muiden syöpätietoutta. Ylärajaa ei ole, oman kiinnostuksen mukaan toimitaan. Kaikesta on apua. Eikö vanha sanonta pienistä puroista ja suuresta virrasta toimi tässäkin?

Mikä vapaaehtoistyössä viehättää?

Minulle vapaaehtoistyö on mielekästä toimintaa arjessani. Tuntuu hyvältä, että vakavasti sairaat saavat meidän kauttamme mielenvirkistystä.

Paras hetki on ehkä ollut, kun viime marraskuussa saimme kirkkokonsertin järjestettyä ja kirkon niin täyteen kuin koronarajoitukset sallivat. Pitkän toimintatauon jälkeen hymyilimme kaikki kilpaa ja niin tekivät myös yleisö sekä esiintyjät.

Terveiseni on: vapaaehtoistyö on tärkeää ja pienikin panos auttaa. Siitä tulee myös äärettömän hyvä mieli itselle.

Kuva: Riku Luomaa