Syöpädiagnoosi viikkoa ennen vauvan tuloa

Laineen perheen talous ei juuri kärsinyt äidin sairastumisesta. Aino Laine sai äitiyspäivärahan sijasta sairauspäivärahaa, ja Hannu Laineen suunniteltua vanhempainvapaata aikaistettiin.

Aino ja Hannu Laineen kotona Espoossa on rauhallista: yksivuotias Ella heräilee päiväuniltaan ja isoveli Aaron on mummolassa.

Runsas vuosi sitten Aino Laine oli viimeisillään raskaana ja tunsi itsensä väsyneeksi. Hän hikoili öisin ja nukkui huonosti myös pahan kutinan vuoksi. Kaikki oireet saattoi hyvin laskea raskauteen kuuluviksi, kutinaakin pidettiin raskaushepatoosiin liittyvänä.

”Tuntui kuitenkin, että olen kipeämpi kuin pitäisi olla. Sitten huomasin, että imusolmukkeet kaulan soliskuopissa tuntuivat suurentuneilta.”

Imusolmukkeista otettiin ultraäänikuvia ja koepala. Viikkoa ennen perheen toisen lapsen laskettua aikaa selvisi, että kyseessä on Hodgkinin lymfooma.

”Heti diagnoosin selvittyä lääkäri sanoi, että tämä on tauti, josta parannutaan”, Aino Laine muistelee.

Hän ehti olla huolissaan noin vuorokauden, kun diagnoosi oli selvinnyt ja hoitoja mietittiin. Hän mietti, miten käy, jos synnytys käynnistyy ennen kuin hoitava lääkäri ehtii ottaa yhteyttä. Mutta aikaa ei hukattu. Syöpälääkäri ja synnytyslääkäri neuvottelivat ja päättivät, että synnytys tapahtuisi sektiolla mahdollisimman pian. Lymfooman tilannetta ei voitu ennen synnytystä selvittää kuvaamalla, ja jos se olisi ehtinyt ahtauttaa verisuonia, voisi ponnistusvaiheeseen sisältyä liikaa riskejä.

”Koska laskettu aika oli niin lähellä, niin se lopulta meni niin, että Ella syntyi päivää sen jälkeen. Toivuin sektiosta hyvin.”

Isä otti välillä päävastuun lapsista

 Muutaman päivän kuluttua vauvan syntymästä Aino Laine meni tietokonetomografiaan eli TT-kuvaan sekä PET-TT-kuvaan, joka antaa toiminnallista ja paikallista tietoa syövästä. Tulosten perusteella lääkäri arvioi, että hän saa rauhassa toipua synnytyksestä sekä viettää vauvan kanssa pari kuukautta normaalia äitiyslomaa ja imettää ennen hoitojen aloittamista.

”Oli onnellista, että syöpälääkäri ymmärsi perheen tilanteen kokonaisuutena ja oli imetysmyönteinen. Hän kannusti, että kannattaa imettää lyhytkin aika.”

Ella-vauva oli alusta asti saanut lisämaitoa myös pullosta, koska hänellä oli synnyttyään vähän keltaisuutta. Pulloruokintaan siirtyminen sujui siten luontevasti. Samalla isä tuli entistä enemmän mukaan vauvanhoitoon. Hannu Laineen oli ollut tarkoitus jäädä vanhempainvapaalle puoli vuotta myöhemmin, mutta nyt sitä aikaistettiin. Samalla, kun Aino jäi sairauslomalle, Hannu aloitti vanhempainvapaan.

Aino Laine aloitti neljästä eri solunsalpaajalääkkeestä koostuvan ABVD-kuurin. Hän kävi tiputuksessa kerran kahdessa viikossa, yhteensä kahdeksan kertaa. Sen jälkeen seurasi kolmen viikon sädehoitokuuri. Aino oli hoitopäivän iltana ja seuraavana päivänä huonovointinen ja tarvitsi hoitoviikolla paljon lepoa. Hannu otti silloin päävastuun vauvan yösyötöistä ja muista lastenhoitorutiineista.

”Kävin paljon lasten kanssa retkillä ja myös vanhempieni luona Tampereella. Aaron jatkoi tarhassa. Se oli lääkärienkin mukaan järkevää, etteivät hänen rutiininsa liikaa muuttuisi”, Hannu kertoo.

Isä pienen vauvan ja taaperon kanssa junamatkalla ei Hannu Laineen mukaan ole ollut erityinen kummastuksen aihe kuten ehkä vuosikymmeniä sitten olisi ollut.

”Toisaalta se oli korona-aikaa, ja me näimme aika vähän muita ihmisiä.”

Aino Laine muistelee olleensa hoitoviikon jälkeisinä viikkoina melko hyvässä kunnossa. Hiukset ohenivat niin, että hän leikkautti ne lyhyiksi. Yhden solunsalpaajalääkkeen vuoksi piti välttää hengästyttävää liikuntaa, ja toinen lääke puolestaan aiheutti pientä hermovauriota raajoihin.

”Lääkkeillä hoitojen haittoja voitiin kyllä lievittää. Mutta edelleen heräilen öisin käsien puutumiseen.”

Soitto Kelaan selvitti asioita

Laineet kiittelevät paljon Ainon lääkäriä, joka piti mielialaa korkeana ja neuvoi myös arjen järjestelyissä. Soittamalla Kelaan epäselvät asiat selvisivät. Sairaudesta koitui itse maksettavia lääke- ja sairaalakäyntikuluja noin 1 000 euron verran, ja tulot olivat jonkin verran pienemmät kuin ilman sairautta olisivat olleet.

”Mutta kovin suurta vaikutusta sairaudella ei ollut talouteemme”, Aino Laine sanoo.

Myös neuvolan tuttu terveydenhoitaja oli suureksi avuksi.

”Pystyimme käymään hänen kanssaan läpi kriittisintä aikaa. Hän oli alusta asti tietoinen raskauden ajan huonosta voinnistani ja että sitä tutkitaan. Kun hän kuuli diagnoosin, kysyi aina jaksamisesta ja tarjosi apua”, Aino Laine kertoo.

Laineet tiesivät hyvin, mistä saa kotiapua, jos tulee tarvetta. Lopulta he eivät siihen koskaan turvautuneet. Hannu Laineen mukaan lisäkäsistä olisi kuitenkin voinut olla hyötyä esimerkiksi silloin, kun esikoisella oli flunssa. Koronan vuoksi pienestäkin oireesta piti pysyä poissa tarhasta, eikä isovanhempiakaan voinut altistaa.

”Mutta juuri koronan vuoksi emme voineet oikein ketään tänne pyytää. Ajattelimme myös, että vieraan aikuisen tulo kotiin olisi voinut vain tehdä lapsia levottomiksi.”

”Todennäköisyydet ovat puolellani”

Nyt Aino Laine on ollut töissä, eikä käsien puutuminen haittaa töitä. Pariskunta tutustui Aalto-yliopistossa, jossa Aino opiskeli kemiaa ja Hannu fysiikkaa. Aino valmistui, mutta päätyi myöhemmin opiskelemaan sairaanhoitajaksi ja työskentelee HUS:n Psykiatriakeskuksessa. Hannu työskentelee ohjelmistokehittäjänä.

Ennen sairautta Aino juoksi ja kävi kuntosalilla. Nyt hän käy tanssitunneilla.

”Olen mielestäni palautunut kaikesta hyvin. Jos joskus hengästyessä tulee epämiellyttävä olo, saatan miettiä, liittyykö se sairauteen, vai olenko vain huonokuntoinen.”

Hän käy kontrolleissa: lääkärikäyntejä on neljän kuukauden välein ja seuraavat kuvat otetaan ensi kesänä. Viimeksi elokuussa hän sai niin hyvän tuloksen kuin saattoi odottaa.
Lääkärin valitsemilla sanoilla on ollut suuri merkitys Aino Laineen asenteeseen ja mielialaan. Lääkäri rohkaisi, että Hodgkinin lymfoomaa sairastavista yhdeksän kymmenestä paranee ja jatkaa elämää normaalisti.

”Kun sain tietää, että ”tämä me hoidetaan ja elämä jatkuu”, niin olen suhtautunut aika pragmaattisesti. Käydään nyt nämä hoidot ja kontrollit läpi. En erityisesti jännitä kontrolleja, vaan luotan todennäköisyyksiin, jotka ovat puolellani.”

teksti Tiina Pelkonen
kuva Tomi Westerholm

 PET-TT perustuu laskimon kautta annettavaan radioaktiiviseen merkkiaineeseen, joka hakeutuu kohteisiin, joissa on vilkastunut aineenvaihdunta – esimerkiksi syöpäsoluihin.

Katso myös Aino ja Hannu Laineen haastatteluvideo
www.kaikkisyovasta.fi/digilehti