”Tajusin, että tämä monsteri ei ehkä ole voitettavissa” – äidin syöpä muutti Lauri Haavin elämän
Rap-artisti Lauri Haavin ura oli juuri lähdössä nousukiitoon, kun hänen äitinsä sairastui parantumattomaan rintasyöpään. Äidin syöpä muutti artistin käsityksen niin elämästä, musiikista kuin menestyksestäkin. Nyt 28-vuotias artisti haluaa puhua asioista, joista räpissä puhutaan harvoin.
”Olin työreissussa, kun puhelimesta loppui akku kesken illan. Kun sain sen myöhemmin lataukseen, siellä odotti viesti: äiti oli kiidätetty hätäleikkaukseen.”
Tilanne oli vakava.
”Tajusin, että tätä monsteria ei ehkä voitetakaan. Tuli tosi avuton olo.”
Paria vuotta aiemmin Haav oli ollut studiolla tekemässä musiikkia, kun puhelin soi. Linjan toisessa päässä oli äiti. Hän kertoi sairastavansa syöpää.
Silloin ei vielä tiedetty tarkasti, mistä oli kyse tai kuinka vakava tilanne lopulta olisi.
”Mutta kyllä sen puhelun jälkeen itku tuli. Vaikka oireita oli ollut jo pidempään ja tutkimukset olivat käynnissä, tieto pysäytti.”
”Koko ajan oli ollut pelko siitä, että äidillä on jotain vakavampaa.”
Pelko ei ollut uusi. Kun Haav oli kolmivuotias, hänen äitinsä sairastui ensimmäisen kerran rintasyöpään. Nyt sairaus oli kuitenkin levinnyt rinnan alueelta muualle kehoon.
”Laajalle levinneen rintasyövän diagnoosi toi monsterin osaksi jokapäiväistä elämää.”
Kahden maailman välissä
Samaan aikaan kun Haav teki uutta musiikkia ja hänen uransa otti isoja harppauksia eteenpäin, arkea rytmittivät äidin tutkimukset, hoidot ja sairaalakäynnit.
”Olin alakuloinen ja poissaoleva. Ei ollut oikein mitään paikkaa, missä olisin pystynyt olemaan tyytyväinen elämään.”
Haav vietti mahdollisimman paljon aikaa äitinsä kanssa niin sairaalassa kuin kotona.
”Äiti kuitenkin toivoi, että minä ja muut sisarukset jatkaisimme elämäämme niin normaalisti kuin pystyimme.”
Aluksi uutiset olivat hyviä ja tulevaisuus vaikutti hetkittäin jopa valoisalta. Haav ja hänen sisaruksensa yrittivät pitää kiinni toivosta. Vähitellen hyvät uutiset kuitenkin vähenivät.
”Pelkäsin herätä aamuisin. Ensimmäinen ajatus oli aina, onko äidille tapahtunut yön aikana jotain.”
Äiti uskoi aina
Äidin voinnin heiketessä Haavin musiikkiura oli nousukiidossa.
”Se oli aikamoinen soppa. En oikein osannut iloita onnistumisista, kun muuten oli niin surullista ja pelottavaa. Oma mielenterveys oli koetuksella. Eikä se oikein kestänytkään.”
Haavin äiti oli aina uskonut poikaansa ja rohkaissut tätä tekemään omannäköisiään valintoja.
”Hän kannusti luovuuteen jo lapsena. Vei tanssitunneille, bändikerhoihin ja kuvataideharrastuksiin.”
Myöhemmin äidistä tuli poikansa uskollinen tukija.
”Äiti oli yksi suurimmista faneistani. Hän kävi aina keikoillani.”
Keväällä 2023 yksi Haavin kappaleista nousi soittolistojen kärkeen. Samaan aikaan hänen äitinsä oli kotona saattohoidossa. Syöpää oli hoidettu parin vuoden ajan.
Muutamaa päivää myöhemmin äiti kuoli.
”On hurjaa nähdä saattohoito niin läheltä. Ja se, että sitten kotiin tulee ihmisiä hakemaan äidin pois.”
Surua pakoon
Äidin kuoleman jälkeen Haav huomasi jääneensä kokemuksensa kanssa yksin.
”Lähipiirissä ei ollut ketään, jolla olisi ollut samanlaista kokemusta. Sisarusten lisäksi ei oikein ollut ketään, kenelle puhua.”
Haav uppoutui entistä enemmän työntekoon. Vuoden 2024 aikana hän teki yli sata keikkaa. Hän esiintyi Suomen suurimmilla festivaaleilla, loppuunmyydyillä klubeilla ja pienillä paikkakunnilla ympäri maan.
”Tein kaikkea mahdollista, jotta sain ajatukset pois vaikeasta tilanteesta.”
Työ täytti kalenterin, vapaa-ajalla tuli juhlittua ja valvottua. Omasta hyvinvoinnista ei juuri tullut pidettyä huolta.
”Tein oikeastaan kaikki ne kliseiset virheet, joita surun käsittelyssä voi tehdä.”
Suru pysäyttää sittenkin
Lopulta tilanne kävi kestämättömäksi. Haav hakeutui terapiaan. Hän hankki myös personal trainerin ja alkoi huolehtia paremmin jaksamisestaan. Kun uni alkoi palautua ja vaikeita tunteita sai käsitellä ammattilaisen kanssa, jokin muuttui.
Pian Haav huomasi käsittelevänsä surua musiikkinsa kautta.
”Yleensä räpissä käsitellään menestystä ja mammonaa. Äidin kuoleman jälkeen tajusin, että haluan keskittyä minulle merkityksellisiin asioihin. Tai oikeastaan ajattelen, että nyt minulla on vastuu puhua asioista, joilla on oikeasti väliä.”
Haav huomaa, että avoimuus on muuttanut myös hänen suhdettaan yleisöönsä. Varsinkin sosiaalisessa mediassa ihmiset haluavat kertoa hänelle omista menetyksistään ja kokemuksistaan syövän kanssa.
”Olen nyt sellaisessa paikassa, että tunnistan, mitä toinen käy ehkä läpi. Ihmiset luottavat siihen, että minulle voi puhua tällaisistakin asioista. Siitä on tullut tietynlainen vastuu.”
Haav kertoo pyrkivänsä pysähtymään aina, kun joku haluaa jakaa oman tarinansa.
”Yritän aina kuunnella. Jos joku kokee saavansa musiikistani tai kohtaamisestamme vertaistukea, se merkitsee minulle todella paljon.”
Elämän rajallisuus
Haavin uusin, neljäs albumi No Haav No Love käsittelee kuolemaa, menetystä ja elämän arvaamattomuutta. Levyllä oleva Monsteri-kappale kertoo hänen äitinsä viimeisistä vuosista.
”Koko levy siteeraa äidin tarinaa, hänen kuolemaansa ja elämän äkkipikaisuutta. Sitä, että milloin vain voi tapahtua mitä tahansa.”
Äidin kuolema muutti myös Haavin suhtautumista elämään.
”Jokainen meistä lähtee täältä joskus, mutta se voi tapahtua paljon aikaisemmin kuin kuvittelemme.”
Syöpä on sairaus, joka koskettaa monia. Haav myöntää, että äidin sairastumisen jälkeen hän on alkanut miettiä myös omaa haavoittuvuuttaan ja sitä, että sairaus voi koskettaa ketä tahansa läheistä milloin tahansa.
”Toki sitä alkaa väistämättä miettiä, että sairastuuko itse joskus tai kuka omista läheisistä on seuraava. Ei sitä voi oikein sulkea pois ajatuksista, kun on nähnyt sen niin läheltä.”
Siksi Haav haluaa tehdä itselleen merkityksellisiä asioita nyt, ei myöhemmin. Toisaalta hän on oppinut arvostamaan myös sitä, mitä jo nyt on.
”Koko ajan ei tarvitse olla älytön kiire johonkin. Haluan pysähtyä nauttimaan myös hetkestä.”
Haavoista haaveisiin
Kun Haavia pyydettiin suunnittelemaan vuoden 2026 Roosa nauha, vastausta ei tarvinnut miettiä kahta kertaa.
”Muistan sanoneeni, että olen todella otettu, jos pääsen tekemään tämän. Mutta jos se ei ole nyt, teen joka tapauksessa oman osani tietoisuuden levittämisen eteen.”
Haav tiesi, ettei rintasyöpäkampanjan keulakuvaksi lähteminen ole tavanomaisin valinta juuri rap-artistille.
”Kampanjassa kun ei ole ennen ollut mukana räppäriä.”
Haaville päätös oli kuitenkin selvä – erityisesti nuorempien kuuntelijoiden vuoksi.
”Vaikka Roosa nauha on tunnettu, nuoremmassa jengissä on kenties niitä, jotka eivät vielä tiedä siitä.”
Lisäksi Haav haluaa tehdä oman osansa sen eteen, että tulevaisuudessa syöpää olisi mahdollista hoitaa entistä tehokkaammin.
Roosa nauha oli tuttu Haaville entuudestaan.
”Käytin nauhaa jo ennen äidin syöpää ja hänen kuolemaansa. Mutta nyt se on tietysti ajankohtaisempi ja henkilökohtaisempi kuin koskaan.”
Tämän vuoden kampanjan teemaksi valikoitui Haavoista haaveisiin.
Haaville se tarkoittaa sitä, että kaikkein vaikeimpienkin kokemusten jälkeen voi rakentaa elämäänsä uudelleen.
”Haluan olla esimerkki siitä, että vaikka olisi synkässä paikassa, sieltä voi vielä nousta ja toteuttaa unelmiaan.”
Perhonen muistuttaa äidistä
Suunnittelemaansa Roosa nauhaan Haav halusi mukaan äidistään muistuttavia yksityiskohtia: Meren sävyjä. Perhosen.
”Äidillä oli yksi tatuointi, ja se oli perhonen. Se toi hänelle valoa ja toivoa. Aina kun näen perhosen, tuntuu, että äiti on jossain lähellä.”
Äidin kuolemasta on kulunut nyt muutama vuosi.
Haav toivoisi, että äiti tietäisi hänen voivan tällä hetkellä hyvin. Elämä on asettunut uomiinsa: mieli voi hyvin, keho voi hyvin ja ympärillä ovat edelleen samat ystävät. Myös ura on löytänyt suuntansa.
”Toivoisin, että hän näkisi, että elämän peruspilarit ovat kunnossa.”
Ajatukset palaavat äitiin yhä sekä hyvinä että vaikeina hetkinä. Ne ovat usein hetkiä, joista hän olisi ensimmäisenä halunnut soittaa äidilleen: kertoa onnistumisista, jakaa vastoinkäymiset tai vain kuulla, mitä äiti ajattelisi.
”Voi kun voisin kertoa äidilleni suunnittelemastani Roosa nauhasta.”
Teksti Katri Kilpiäinen
Kuvat Johanna Rontu
