Voin hyödyntää työkokemustani vapaaehtoistyössä
Lappeenrantalainen Leena Eloranta sairasti melanooman ja on nyt vahvasti mukana Syöpäjärjestöjen vapaaehtoistoiminnassa. Hän on löytänyt itselleen sopivan paikan Suomen Syöpäpotilaiden hallituksesta ja Saimaan Syöpäyhdistyksen vertaistukijana.
Kuka olet?
Olen eläkeläinen. Työurani tein koulutusmaailmassa opetus-, johto- ja kehitystehtävissä ammattikorkeakoulussa ja vapaassa sivistystyössä. Olen kuuden lapsen äiti ja kohta seitsemän lapsenlapsen mummu.
Millainen on sinun syöpätarinasi?
Kesällä 2018 huomasin olkavarressani pienen luomen näköisen ”pampulan”, vähän kuin isohkon nuppineulan pään. Se oli tarkkarajainen, kutisi, hilseili ja vuoti helposti verta. Ajattelin, ettei se ole tavallinen luomi, mutta kun googletin erilaisia ihosyöpiä, niin oma pieni pampulani ei muistuttanut mitään löytämääni.
Menin kuitenkin poistattamaan sen varmuuden vuoksi lokakuun alussa. Lääkäri sanoi silloin, että hän soittaa vastauksen. Jos kuitenkaan mitään ei kuulu, niin minun pitäisi soittaa hänelle neljän viikon päästä.
Eläkekahvit jäivät juomatta
Olin jäämässä marraskuun alussa 2018 eläkkeelle ja lähdimme lokakuun lopussa mieheni kanssa Fuengirolaan juhlimaan eläkkeen alkamista. Lokakuun 30. päivä oli sateinen, ja kun soittoa lääkäriltä ei neljään viikkoon ollut kuulunut, ajattelin sateisen päivän ajankuluksi selvittää luomen poiston tuloksen. Silloin sain tietää melanoomastani ja niin eläkeaika sai uudenlaisen shokkialun. Jäi eläkekahvitkin työpaikalla juomatta, kun shokki oli niin suuri ja lamaannuttava.
Luomeni PAD lausunnossa luki, että kyseessä oli pinnallisesti leviävä melanooma. Se oli kuitenkin jo sen verran paksu (Breslow-luokitus noin 3 mm), että minulta poistettiin ja tutkittiin varmuuden vuoksi kainalon vartijaimusolmukkeet, jotta saatiin tietää, oliko syöpä ehtinyt levitä pidemmälle. Tuloksena oli, että yhdestä imusolmukkeesta löytyi pieni etäpesäke, jonka jälkeen kainalosta poistettiin tammikuun lopulla loputkin imusolmukkeet. Uusia etäpesäkkeitä ei löytynyt. Leikkaukset menivät hyvin, eikä turvotusta tai muuta ongelmaa ole jälkikäteen ilmennyt.
Kontrolleissa olen käynyt ensin neljän kuukauden välein ja , sitten kuuden kuukauden välein ja jatkossa kontorollit ovat vuoden välein vielä kaksi vuotta. Olen siis tähän asti selvinnyt loppujen lopuksi hyvin helpolla.
Myöhemmin on selvinnyt, että melanoomani ei ollutkaan tyypillinen ns. pinnallisesti leviävä, vaan harvinaisempi syvyyssuunnassa leviävä, eli ns. nodulaarinen melanooma. Siksi ”pampulani” ei näyttänyt Googletohtorin perusmelanoomaluomen kuvilta.
Teet monenlaista vapaaehtoistyötä Syöpäjärjestöissä. Miten vapaaehtoistyösi Suomen Syöpäpotilaissa alkoi?
Melanoomadiagnoosi synnytti heti suuren tiedontarpeen ja siinä tiedonnälässäni löysin Suomen Syöpäpotilaiden ylläpitämän Facebookin Melanoomaverkoston. Sieltä sain hyvin kipeästi tarvitsemaani tietoa ja vertaistukea. Ryhmän tarjoama tuki oli varsinkin alussa erityisen tärkeää.
Melanoomaryhmässä huomasin vuoden 2019 alussa ilmoituksen, missä Suomen Syöpäpotilaat ry tarjosi meille potilaille mahdollisuutta osallistua eurooppalaisen melanoomaverkoston (MPNE) konferenssiin Brysselissä. Tuo verkosto on aktiivinen uuden tutkimustiedon tuottaja ja levittäjä ja melanoomapotilaiden tukija.
Lähdin mukaan, sain paljon uutta tietoa ja tutustuin matkalla Suomen Syöpäpotilaiden projektikoordinaattoriin ja muutamaan muuhun melanoomapotilaaseen. Seuraavaksi sain mahdollisuuden osallistua kesällä Frankfurtissa järjestettyyn Cancer Patient Advocate -koulutukseen, mihin osallistui myös kolme muuta syöpäyhdistyksen potilasaktiivia.
Vuoden 2021 alussa aloitin hallituksen jäsenenä ja nyt olen ollut muutaman kuukauden hallituksen puheenjohtaja.
Miten tiesi vei myös Saimaan Syöpäyhdistykseen vertaistukijaksi?
Kun aloin selvitä melanooman aiheuttamasta alkushokista ja sain tietää, että jäänkin todennäköisesti vielä eloon. Otin yhteyttä myös Saimaan Syöpäyhdistykseen Lappeenrannassa. Toivoin voivani toimia jossain vaiheessa myös vertaistukihenkilönä toisille melanoomapotilaille. Sain vertaistukeen liittyvän koulutuksen ja myöhemmin olen saanut osallistua yhdistyksen järjestämään toiminnanohjaukseen. Koulutus on kaksivuotinen. Ryhmässä on eri syöpiin sairastuneita vertaistukihenkilöitä. Olen kokenut tuon ryhmän toiminnan hyvin antoisana.
Mikä vapaaehtoistyössä viehättää?
Vapaaehtoistyössä viehättää vanhan lauseen sanoma: antaessaan saa. On arvokasta, kun saa käyttää omaa aikaansa mielekkääseen ja muita auttavaan toimintaan. Ja aikaahan eläkkeellä on. Minulle on ollut hienoa myös se, että olen voinut käyttää mm. työkokemuksen mukanaan tuomaa osaamista nyt myös vapaaehtoistyössä. Oma työurani on sisältänyt paljon erilaisia johto- ja kehittämistehtäviä, joiden antamaa kokemusta voin nyt käyttää hallitustyössä.
Mikä on ollut paras hetkesi vapaaehtoistyössäsi?
Parhaat hetket ovat niitä, joissa huomaa olevansa jotenkin hyödyksi. Olen myös saanut monta uutta ystävää ja oppinut suuresti arvostamaan potilasjärjestöjen ja niissä toimivien vapaaehtoisen tärkeää työtä.
Millaisia terveisiä lähetät Syöpä-lehden lukijoille?
Vapaaehtoiset tekevät arvokasta työtä, suurkiitos siis kaikille vapaaehtoisille. Sen myös haluan sanoa, että tuetaan me syöpäpotilaat toisiamme. Etsitään ja rakennetaan yhdessä toivoa, ettei kukaan jäisi yksin omien syöpäkokemusten ja pelkojensa kanssa.
Teksti: Anu Kytölä
Kuva: Pia Alatlo